tiistai 18. heinäkuuta 2017

Päiväkirjaklubi vol II...



...eli kuinka hylkäsin lupaavan urani kansantanssijana.

Vuonna 1996 näytti vielä hyvältä...

31.3.1996

Me tultiin just äsken tanhupäviltä. Oli tosi kivaa!

Tyhmää oli, että jouduttiin pronssiluokkaan. Pöljää. Me lähettiin linkillä lauantaiaamuna klo 6.00. Oltiin Tampereella vähän yli 9.00. Me harjoiteltiin ja kohta oli esitys. Se meni loistavasti mutta tuomarit ei tajunnut sitä. Me oltiin myös discossa. Siellä oli kauheat valot ja musiikki oli kauhean kovalla. Tanhu on mun paras harrastus!

...kunnes teiniangst iskee...

28.8.1998

Ai niin, mä haluaisin lopettaa tanhun. Siis voi vittu että mä inhoon sitä! Hyi saatana! Mullei oo siellä ketään kamuu ja se on muutenkin niin kuvottavaa! YÖK! En varmaan enää mee sinne! YÖKYÖKYÖK! 

Ps. Kasilla ei oo muuten yhtään söpöö jätkää... 
Pps. Outilla ja Riinallakin on ny jätkäkamut. YHYYY....



Onko jollekin muulle käynyt harrastuksen kanssa samalla tavalla?


4 kommenttia:

  1. Heheh, minäkin harrastin tanhua nuorempana, kunnes innostus jossain vaiheessa katosi :D. Ihan noin kovia angsteja mulla ei tainnut olla sitä kohtaan, mutta ei ole tullut ikäväkään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, miten tämä ei ole ikinä tullut puheeksi :O!!!!! Mä olen välillä väläytellyt kotona ajatusta siitä, että veisin pojat tanhuamaan, mutta mies on käyttänyt siihen veto-oikeuttaan ;)...

      Poista
    2. Sanos muuta! Tanhu ei tosin ole koskaan tainnut olla varsinaisesti mikään kovin trendikäs harrastus, joten ehkä siitä ei siksi ole tullut varsinkaan teininä kovin kovaan ääneen huudeltua :D. Täytyy kuitenkin ehdottomasti ensi kerralla tavatessa vaihtaa muutama sana tästä muinaisesta harrastuksesta :).

      Poista
    3. Multa irtoaisi vielä leikiten ainakin "Lintunen" ja sekä polska että polkka ;)!

      Poista