sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kumpparit jalassa elämä on aina vähän kevyempää.


En tiedä, onko kyse pelkästä sattumasta, mutta jostain syystä ajelemme maalle aina sen kaikista kovimman kiireputken päätteeksi. Niin nytkin: kun lauantaina aamupäivästä pakkasimme auton, oli takana yksi kuuden päivän työviikko sekä yksi viiden päivän työviikko, jonka jokaisena iltana lähetin miehen ja pojat ulkoilemaan, jotta sain itse istahtaa punakynä kädessä koepinon ääreen. Kun perjantai-iltana vihdoin sain sen viikon arviointiurakan valmiiksi ja koenumerot koneelle, tuntui, että nyt jos koskaan tarvitsin vähän puusaunaa, kumpparit jalassa löntystelyä, anopin palapaistia sekä dekkarin, jonka kanssa leiriytyä sohvannurkkaan.

Viikko sitten kieltämättä vähän harmitti, kun joka toinen paikallinen blogi täyttyi Palviljongin Hygge2017-tunnelmista enkä itse lauantaityöpäivän ja sunnuntaiväsymyksen jälkeen edes kuvitellut jaksavani raahautua paikalle. Mutta kun lauantaina katselin auton ikkunasta vaihtuvaa maisemaa, tajusin, että rentoiluloungessa nautitun kuoharilasillisen tai edes tuoksukynttilöiden ja uuden viltin sijaan hygge on minulle ennemminkin villasukat, metsän tuoksu, lämpiävä sauna, kasa kaksi vuotta vanhoja naistenlehtiä ja kahisevat lakanat vähän liian pehmeässä vierassängyssä - sitä päiväunenpöpperöistä täydellistä joutilaisuutta, jossa ei juuri sillä hetkellä ole olemassakaan pyykkikasoja, ruuanlaittoa, kokeiden korjaamista tai vaatimusta saada aikaan yhtään mitään. Sanokaa mitä sanotte, mutta elämä vain on aina ihan pikkuisen kevyempää kumppareissa kuin korkkareissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti