maanantai 30. lokakuuta 2017

Minun työviikkoni: tältä se näyttää.


MAANANTAI 23.10.

Herään työpainajaiseen vartin yli neljä enkä enää sen jälkeen saa unta. Syysloma on selkeästi ohi. Pikkuveli herättää loput perheestä klo 6:30.
      Aamupalan, piirrettyjen ja lehdenluvun jälkeen vien pojat päiväkotiin ja eskariin klo 8:30, mies on lähtenyt töihin jo puoli tuntia aiemmin. Päiväkodilta kiirehdin bussipysäkille ja töihin saavun klo 9.
      Tarkastan Wilman ja sähköpostin, varaan koepäiviä, suunnittelen tulevia kursseja ja monistan uusia suullisia harjoituksia. Ennen lounasta vaihdan myös työkaverin kanssa pikaisesti ajatuksia ysien alkavasta kurssista ja teen kurssille yhden uuden kuuntelutehtävän.
      Lounas klo 11.
      Klo 11:20-15 neljä oppituntia englantia sekä yksi välituntivalvonta. Tuntien jälkeen käyn läpi viestejä, merkitsen Wilmaan päivän poissaolot ja kotitehtävät ja teen valmiiksi seiskojen ensiviikkoisen kielioppikokeen. 
     Klo 15:45 lähden töistä ja kävelen kolmisen kilometriä keskustaan hakemaan esikoista kuviskoulusta. Kotona olemme vähän ennen viittä. Kun avaamme kotioven, huomaamme, että rappukäytävässä leijaillut houkutteleva muffinien tuoksu tuli kuin tulikin oikeasti meiltä - ja juuri kun minullakin oli pussissa lähikaupasta ohikulkumatkalla nappaamani hillomunkit. Great minds think alike. Iltaruoka ja jälkkäri.
      Klo 21:30 Käyn vielä läpi huomisen tunteja, teen uudet istumajärjestykset kahdelle ryhmälle, vastaan yhteen Wilma-viestiin ja luon kahdelle kurssille omat Quizlet-ryhmät. Aikaa menee reilu puoli tuntia.


TIISTAI 24.10.

Pikkuveli siirtyy kainaloon klo 5, itse olen herännyt jo aiemmin. Nukumme huonosti vielä reilun tunnin, kunnes nousemme puoli seitsemältä. Esikoinen kampeaa vaivoin ylös tuntia myöhemmin.
      Klo 8:20 mies lähtee poikien kanssa ja minä avaan läppärin. Seuraavan tunnin ajan suunnittelen kasien seuravia viikkoja, etsin videon kiitospäivästä ja Kahootin Halloweenista sekä suunnittelen ja varaan kurssille suullisen kokeen.
      Lähden kävellen töihin klo 9:30. Ennen tunteja ehdin vielä monistaa kasien materiaalia ja tehdä ensi viikoksi sanakokeen.
     Klo 10:50-14 kolme oppituntia englantia, kaksi valvontaa ja yksi hernekeittolounas. Tuntien jälkeen merkkailen poissaoloja ja läksyjä, vastaan yhteen Wilma-viestiin, luen sähköpostit, korjaan yhden rästiin jääneen kokeen, varaan oppilaille pädit suullista koetta varten sekä tunnen huonoa omaatuntoa siitä, etten ehtinyt tehdä yhtä sijaistuntia, sillä lasten haku oli sovittu kolmeksi.
       Klo 14:40 lähden töistä kohti eskaria ja päiväkotia, joten kolmeksi en siltikään ehdi. Kotiudumme kaupan kautta klo 15:45.
      Klo 21 olisi miljoona asiaa tehtävänä sekä hyvä kirja kesken, mutta koko päivän tykyttänyt migreeni iskee lopullisesti illalla. Tarkastan vielä Wilman, käyn katsomassa, ovatko oppilaat jo liittyneet luomaani Quizlet-ryhmään ja katson pikaisesti seuraavan päivän tunnit ennen kuin otan särkylääkkeet ja menen nukkumaan.


KESKIVIIKKO 25.10.

Pikkuveli herättää minut viideltä ja jatkaa sitten itse tyytyväisenä uniaan. Koomailen sängyssä yli seitsemään, sillä eilisillan migreeni kolkuttaa edelleen oikean silmän takana. Ja sitten tulee kiire. Mies lähtee poikien kanssa klo 8:30, minä ehdin töihin vasta yhdeksäksi. En millään kerkeä tehdä niitä edellisiltana rästiin jääneitä miljoonaa asiaa, mutta kopion kuitenkin yseille aineohjeet ja vertaisarvioinnit ja laitan käytösnumerot yhdelle ryhmälle.
     Klo 9:50-14 neljä englannintuntia ja yksi lounas. Olen salaa aika tyytyväinen päivän tunteihin, jotka tuntuivat menevän kivasti, ja joista oppilaatkin vaikuttivat pitävän. Viimeiselle tunnille tulee mukaan varjostaja toisesta yläkoulusta ja esittelen itseni automaattisesti "vain sijaikseksi". Tuntien jälkeen korjaan vielä neljä rästikoetta ja laitan puuttuvat kurssinumerot, merkitsen päivän Wilma-merkinnät ja juttelen työkavereiden kanssa.
      Klo 14:45 lähden hakemaan poikia.
      Klo 21 suunnittelen tunteja, katson Wilman sekä kokeilen Answergardenia huomista varten. En saa Answergardenia heti toimimaan ja vajoan ammatilliseen alemmuuskompleksiin. Mies pelailee vieressä uudella Super Nintendollaan. Kun lopetan työt, kello on vähän yli kymmenen.


TORSTAI 26.10.

Herään taas ennen viittä ja töihin lähden klo 7:20, kun pojat vasta istuvat unenpöpperöisinä aamupalapöydässä. Työmatkalla (yli)analysoin edelleen edellisiltaista alemmuuskompleksiani ja päätän sen johtuvan siitä, että jo kymmenen vuotta olen sekä tuntenut että esitellyt itseni kaikille "vain sijaisena" enkä esimerkiksi kieltenopettajana tai filosofian maisterina. Mihinkään loppupäätelmään en tällä työmatkalla vielä pääse.
     Klo 8-14 kuusi tuntia englantia ja ruotsia sekä yksi ruokalavalvonta. Käymme läpi Halloween-perinnettä, teemme parikeskusteluja, kertaamme substantiivien taivutusta sekä pyörittelemme mediasanastoa. Answergardenkin toimii lähes moitteettomasti. Kun selvitän yseille tulevan kurssin töitä, kokeita ja kirjoitettavia aineita, kommentoi yksi pojista, että "Sullahan on ihan jumalattomasti korjattavaa tässä". No, niinpä. Tuntien jälkeen järjestelen papereita ja ajatuksia, kirjaan päivän tapahtumia Wilmaan ja teen vielä kasien ensi viikon sanakokeesta yhdelle oppilaalle oman version. Päiväkotiin päin lähden klo 14:45.
     Klo 17:30 muistan, etten ole varannut pädejä ysien suulliseen kokeeseen. Hoidan homman samalla, kun katselen Kauniita ja rohkeita ja vastaan muutamaan Wilma-viestiin. Kun tässä kerran koneella ollaan, kurkistan myös Quizletista, millaisia sanalistoja ysit ovat tänään saaneet aikaiseksi.
      Klo 21 käyn läpi seuraavan päivän tunnit pikavauhdilla ja vietän loppuillan omaa aikaa Kent-kirjan ja blogien parissa. Olo on jopa melkein syyllinen!


PERJANTAI 27.10.

Pikkuveli herää kello kuusi. Yön aikana nukkumisjärjestelyt ovat muuttuneet niin, että mies on siirtynyt peittoineen sohvalle ja painajaista nähnyt esikoinen minun viereeni. Selkävaivainen mies ilmoittaa heti noustessaan, että isompi sänky on hankittava mahdollisimman pian.
      Saavun töihin klo 8:40, mutta seuraavan tunnin aikana en saa aikaan juuri mitään. Juttelen kyllä työkavereiden kanssa, varaan itselleni ensi viikoksi kampaaja-ajan, kopioin yseille lukusanamonisteita ja suunnittelen, mistä maanantaina jatkan kurssisuunnitelmia.
     Klo 9:50-14 neljä englannintuntia, yksi kasvissosekeittolounas ja yksi välintuntivalvonta. Hihkun (sisäisesti), kun alkusyksystä villi kasiluokka istuu nyt hiljaa seuraten Halloween-videota ja viittailee sitten ahkerasti sanastokertauksessa. Samalla tosin jo vähän valmiiksi harmittaa, että todennäköisesti en enää ensi vuonna ole näkemässä, millaisiksi nämäkin teinit vielä voivat kasvaa. Tuntien jälkeen jään vielä luokkaan suunnittelemaan ysien kurssin aikataulutusta ja varaamaan kokeita. Aika kuluu huomaamatta ja pääsen lähtemään päiväkotia kohti vasta kolmelta.
      Klo 16:30 mies kotiutuu kahden pizzalaatikon kanssa. Illalla en enää tee töitä, vaan kun pojat ovat nukkumassa, hyppään kaverin auton kyytiin ja lähden katsomaan Egotrippiä. 


LAUANTAI 28.10.

Lauantaina juhlimme Halloweenia enkä edes ajattele töitä (lukuun ottamatta sitä viisiminuuttista, jonka käytämme erityisopettajaystäväni kanssa englannin kansioideni selailuun).


SUNNUNTAI 29.10.  

Viikonloppufiilis alkaa kadota iltapäivällä sunnuntaihaikeuden tieltä: vaikka puuhailen lasten kanssa, lueskelen kirjaa, vaihdan lakanoita ja saan kylään vielä hyvän ystävänkin, pyörivät ajatukset koko ajan työasioissa.  Kuudelta on pakko katsoa Wilma ja käydä läpi huomisen tunnit poikien vielä ulkoillessa. Kalenterissa seuraava viikko näyttää kiireiseltä: ihan jokaiselle päivälle on kirjattu vähintään kaksi extra-juttua ja perustuntien lisäksi viikkoon sisältyy myös yksi kieltenopettajien palaveri ja neljä koetta, Pikkuveljen vasu, isoveljen harrastukset sekä miehen työreissu. Poikien mentyä nukkumaan järjestelen papereita ja katson, mihin perjantai-iltapäivänä suunnittelutyössä jäin. Maanantaiaamuna jatkan siis relatiiviproniminimonisteiden tekemisellä.


Millainen sinun tavallinen työviikkosi on?

2 kommenttia:

  1. Olen IT-konsultii ja meillä on kaksi lasta. Välillä työni on todella stressaavaa ja palavereja on paljon, tällä hetkellä pystyn tekemään enemmän etätöitä ja asiakaspalavereja on vain 2-3 kertaa viikossa. Onneksi olen saanut tehdä pidempiä toimeksiantoja samalla asiakkaalla, esim. Vuoden aikana olen jakanut aikaani kahden asiakkaan projektin välillä. Helpottaa keskittymistä kun hajontaa ei ole niin paljon.

    Koskaan en tee töitä enää iltaisin, saatan kännykästä lukea ja vastailla sähköposteihin, mutta muuten normityöpäovä saa riittää. Tosiasiassa prosessori on päällä yötä päivää, sitä en pysty lopettamaan. Ajatustyötä on vaikea mitata, eikä sitä pysty kieltämään.
    Toimitusjohtajalta sain hyvän opin, sunnuntaiaamun yhden tunnin suunnittelun seuraavalle viikolle. Se vähentää sunnuntain stressiä ja myös maanantaiaamun.

    Älä väheksy itseäsi sijaistöistä, ne on paljon vaativampia kuin vakihommat. Joudut joka vuosi opiskelemaan uudet opiskelijat, koulut, opettajat, työtavat, välineet ym. Sillä varmistat osaamisesi, voit koska tahansa aloittaa uudessa koulussa työt nopeastikin, olet harjoitellut sitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan lapsena, kuinka äidin työhuoneen ovi oli iltaisin aina kiinni ja päätin siksi jo opiskeluaikana, että itse en tuo opettajan töitä kotiin. Mutta kuinkas sitten kävikään... Tuntuu, että työpäivän tunnit eivät vaan millään riitä kaikelle suunnittelulle, järjestelylle ja etenkään korjaamiselle, joten käytännössä ainoastaan perjantai- ja lauantai-illat ovat sellaisia, jolloin en tee töitä vielä yhdeksältä. Mutta joo, olen samaa mieltä, että normityöpäivän pitäisi kyllä riittää, sillä palkkaanhan kaikki extra ei vaikuta mitenkään mutta muusta elämästä se on kyllä paljon pois.

      Ja tuolle vikalle kappaleelle vastaan vaan ison sydämen: <3. Kiitos siitä.

      Poista