perjantai 10. marraskuuta 2017

7 rasittavinta Tori.fi-ostajatyyppiä.


Niin kuin muutaman kerran olen blogissa maininnutkin, olen viime aikoina tyhjentänyt kaappeja ja häkkivarastoa tehokkaasti Tori.fin kautta ja esimerkiksi viimekesäisen poikien huoneen muutoksen rahoitin pitkälti myymällä pois vanhoja tavaroita ja huonekaluja. Mutta vaikka Torin kautta onkin tullut tienattua jo aikamoinen summa rahaa, niin on nettikirppistely siellä vaan ihan täyttä työtä ja usein myös ah niin rasittavaa - ihan koska Torin kautta olen törmännyt seuraaviin ostajatyyppeihin.


7 RASITTAVINTA TORI.FI-OSTAJATYYPPIÄ


1. "Postitatko?" -kyselijät, joita laittavat viestiä noin viisi minuuttia sen jälkeen, kun "vain nouto" -tekstillä varustettu ilmoitukseni kahdesta euron viinilasista on julkaistu.


2. "Onko Kuomat vielä vapaana? Voisin ostaa." tai "Otan nämä" -viestittelijät, jotka lähestyvät ostoaikeissaan kello 03:12 niin, että luonnollisesti herään puhelimen tärinään. Seuraavana aamuna nämä yötekstaajat eivät enää vastaa.


3. "En ehtinytkään käydä eilen, joten onnistuuko nouto keskiviikkona klo 16-17?" "Keskiviikko ei sovikaan, onnistuuko torstai?" "Työpäivä venyi, joten en päässytkään eilen hakemaan kenkiä. Onnistuuko perjantaina?" "Eihän sulla ole asiaa Keljoon? Olisin voinut napata kengät myös Prisman parkkipaikalta lauantaina klo 15:20-15:25"? jne. jne. jne. 


4. "Siis en mä oikeasti ole tästä hääpukumallista kiinnostunut, vaan aion tilata sen Lillyn halternecin. Oli vaan vaikea arvioida oikeaa kokoa ja sit huomasin, että sullahan on tuon koon 34 Lilly myynnissä ja päätettiin tulla kaasojen kanssa tähän teille sovittelemaan pukua ja katsomaan, mahtuuko se mulle. Ja hei, täähän on ihan täydellinen! Joten kiitos, tilaankin nyt netistä sen, minkä oikeasti haluan!" (This actually happened!)


5. "Saisko seuraavat mitat: lahje-pohje, pohje-reisi, vyötärö-lahje, vyötärö-reisi ja sit vielä pituus tuosta toisen lahkeen kuvioinnista sekä vyötärölle että lahkeeseen. Lisäksi olisi kiva saada lisäkuva pinnasta, vetskarista, resorista sekä vuoresta, kiitos."


6. "Ostin sulta kattolampun puoli vuotta sitten, mutta nyt kävikin ilmi, ettei se sovikaan meidän mökin pistokkeeseen. Pystytkö palauttamaan rahat?" (This actually happened too).


7. "Tarjoan viisi euroa." (Niistä kerran käytetyistä aidoista Converseista, joista pyysin 20 euroa.)


Extrana nainen, joka kenkätelinettä hakiessaan oli sitä mieltä, että kyllä se hinta vaan oli kympin eikä kaksi. Kun ehdotin, että tarkastetaan asia netistä, heitti nainen minulle myös sen nyrkissään hautomansa toisen kympin setelin ja marssi tyytymättömänä tiehensä uusi kenkäteline mukanaan. Vielä illalla päivittelin useampaan kertaan miehelle, voiko joku oikeasti tulla toisen kotiin ja yrittää vielä huijata hinnasta. No, voi: kun myöhemmin tarkistin hinnan, niin kaksikymppiähän se (tietysti) oli. 


Hei, sanokaa, etten ole ainoa, 
jolla on hieman kompleksinen viha-rakkaussuhde koko Toriin!

8 kommenttia:

  1. Hahahaha :D Ihan parhaita nuo "actually happened" -kohdat. Itselläni meni hermo facebook-kirppistelyyn, kun olin laittanut vaatteille hintaa 1-2 euroa/kappale ja pyytänyt noutamaan ihan meiltä kotoa tai lähinurkilta. Yksi nainen halusi halusi tingata 12 euron ostoksensa 7 euroon, koska hänellä menisi rahaa bensaan. Täyden hinnan olisi ollut valmis maksamaan, jos olisin tullut 6km häntä vastaan. Loppujen lopuksi luovutin: tulin 2km vastaan ja sain 10 euroa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, ihan uskomatonta :O! Mullakin yksi ostaja oli kerran sitä mieltä, että kyllä viiden euron sohvapöytään pitää saada vielä kotiinkuljetus kaupan päälle, vaikka moneen kertaan ilmoitin, että "vain nouto".

      Poista
  2. Uskomattomia nuo "This actually happened"-tapaukset, miten ihmiset kehtaavatkin, varsinkin tuo hääpukujuttu. Olisin kyllä heittänyt porukan ulos kiroilun kera.
    Itse olen käyttänyt vain huuto.nettiä ja sitäkin vain kalliimpien tavaroiden kohdalla. Lasten vaatteet ja harrastusvälineet pyrin ostamaan mahdollisimman halvalla ja kuluttamaan kahden pojan käytössä niin loppuun, ettei myymään tarvitse ruveta. Loput vien sitten UFFille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin tuosta hääpukuepisodista lähinnä niin tyrmistynyt, että sain kirosanaryöpynkin ulos vasta kun porukka oli jo lähtenyt. Mutta onneksi puvulle löytyi myöhemmin ihan oikea ostaja, joka ajoi tulevan anoppinsa kanssa Joensuusta asti pukua kokeilemaan, ihastui ja maksoi siitä saman tien käteisellä sen viisisataa, minkä siitä pyysin. Ja itse asiassa puku sopikin sille uudelle omistajlle vielä paremmin kuin minulle ;) <3.

      Mäkin tosin vien omat perusvaatteeni vaan suoraan UFFille. Pääsee helpommalla ja samalla voi tehdä vähän hyvääkin.

      Poista
  3. En oo ite koskaan käyttäny mitään nettikirppareita, mutta kuullu sitäkin enemmän näitä "kauhujuttuja" myöskin facebookin kirppareista. Ehkä pysyttelen suosiolla jatkossakin erossa näistä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Facebookin-kirpparit ovatkin sitten ihan oman lukunsa kaikkine av-yv-jono-käytänteineen :O. Mutta onneksi on myös rentoja, joustavia ja rehellisiä ostajia, joista saa aina kivan mielen! Viimeiset kaksi vuotta olen myynyt meidän esikoisen välikausikengät aina samalle naiselle, jonka oman pojan jalka on juuri sen kaksi numeroa meidän pojan jalkaa pienempi. Edellisiä kauppoja tehdessä sovittiin jo, että ensi vuonna palataan taas asiaan ;)...

      Poista
  4. Hei, ilman Toria en tietäisi, että Jyväskylässä on Pinjatie! Kihahti hattuun hyvin sukkelasti. ;) Siellä kaupat sujuivat hyvin ja meille kotiutui "uusi" sohva.

    -Pinja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, enpä olisi mäkään tiennyt! Tosin vaikka olenkin asunut täällä jo neljätoista vuotta, niin vasta viime vuonna kävin muun muassa ensimmäistä kertaa Kuokkalassa :O...

      Mä olen ihan älyttömän huono bongaamaan tavaraa kirppiksiltä, sekä livekirppiksiltä että netistä: joko en vaan löydä mitään tai jos löydän, niin jonossa on jo ainakin kymmenen muuta. Siksi pitääkin kunnostautua enemmän myyjänä.

      Poista