maanantai 6. marraskuuta 2017

Kaksi ja puoli viikkoa ilman autoa.


Yksi jos mikä on aina varmaa: joka vuosi ensilumen leijaillessa maahan havahdumme siihen, että talvirenkaat ovat sekä vaihtamatta että säilytyksessä anoppilan autotallissa, kuudenkymmenen kilometrin ja monen jäisen tienmutkan päässä. Siispä viimeiset kaksi ja puoli viikkoa meillä on eletty ilman autoa, sillä kesärenkailla ei liikenteeseen ole etenkään lasten kanssa uskaltanut lähteä.

Ja arvatkaa mitä: se on sujunut oikeastaan aika vaivattomasti.

Siinä mielessä autottomuus on toki meille melko helppoa, että normaalistikin meillä käynnistetään auto vain kahtena päivänä viikossa, torstaina ja sunnuntaina, jolloin ajamme aina marketeille hakemaan ruokaa seuraavaksi neljäksi päiväksi. Mummoloihin ja kauempana asuville ystäville ajamme myös autolla, mutta työ- ja päiväkotimatkat, harrastukset, kaupunkireissut ja ravintolassa käynnit hoidamme lähes aina joko pyörällä tai kävellen. Ajokortittomana minä en istu ratin taakse - tietenkään - ikinä ja mieskin - ihan tarkoituksella - sen verran harvoin, että meille riittää tankkaus kuukauden-kahden välein. Meille se on sekä ekologinen että taloudellinen valinta.

Pientä suunnittelua autottomuus toki vaatii, sillä viikon ruokalistaa laadittaessa on pitänyt ottaa huomioon se, että kaikki tarvikkeet on saatava hankittua joko lähikaupasta tai toisaalta jaksettu kantaa kotiin pyöränsarvessa. Kuluneiden parin viikon aikana onkin tyhjennetty lähikaupan hyllyjen lisäksi myös omaa kuivakaappia sekä pakastinta niin, että viime sunnuntaina kauppareissun jälkeen mies ilmoitti, ettei meidän neljän päivän ruokaostoksista ikinä ole selvitty näin halvalla. Sepän avajaishulinat ja Haiku Sushin buffettarjouksen jätimme suosiolla väliin - bussillahan sinnekin olisi toki päässyt, mutta työ- ja päiväkotipäivän jälkeen ei vaan enää jaksanut vaivautua. Säästyipähän rahaakin siinä samalla.

Mutta sitten ovat ne yllättävät menot, kuten miehen viimeviikkoinen työreissu sekä poikien talvikenkien metsästys, joista oma auto tekee kummasti kivuttomampia - puhumattakaan mummolareissuista, joista junalla kahden lapsen, viikonloppukassin ja kahden turvaistuimen kanssa ei selviäisi mitenkään ilman vähintään yhtä hermoromahdusta. Siksi olikin aika mukavaa, että loppuviikosta sää taas lämpeni ja saimme sunnuntaina ajella mummolaan renkaanvaihtoon. Sitä ennen, lauantaina, olimme jo uskaltautuneet ajamaan sinne Seppäänkin, ahdistuneet alle vartissa ja ihan uskomattoman ryysiksen takia päättäneet vaihtaa Haiku Sushin keskustan Sakura Gawaan. Ja sinnehän olisi päästy kävellenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti