perjantai 22. joulukuuta 2017

Joulusta, lomasta ja #rakkauspuheesta.


Kun maanantaina istuimme iltaruokapöydässä lappamassa suihimme makaronia ja härkistä, sanoi mies ihan yllättäen, kuinka hänen mielestään nämä jouluvalmistelut ovat tänä vuonna sujuneet erityisen hyvin. Oli pakko ihmetellä, että mitkä kumman valmistelut: emme olleet siihen mennessä ehtineet edes tehdä viikkosiivousta moneen viikkoon, pakkasesta ei löytynyt yhden yhtä joululeivonnaista tai itse väkerrettyä laatikkoa, lahjojakin olimme ostaneet vain ihan muutamia ja joulukorttirahat lahjoitimme tänä vuonna Brother Christmasille. "No lunta on tullut tosi kivasti", perusteli mies: "Ja päiväkodin jouluilta oli tosi onnistunut. Ja sitten on syöty riisipuuroa ja suklaata ja kinkkuakin ja eilen käytiin vielä Kauneimmissa joululauluissakin."

Onneksi olen sen kanssa naimisissa. Tuon onnellisuusasenteen aion nimittäin ottaa koko perheen yhteiseksi asenteeksi.

Ja sitten havahduin siihen ihan konkreettisestikin, siihen onnellisuusasenteeseen nimittäin. Koko edeltävä viikko oli nimittäin mennyt enemmän tai vähemmän murehtiessa marraskuussa loukkaamaani, edelleen kipeää kättäni niin, etten edes huomannut iloita siitä, että samalla olin saanut koko jättimäisen koe- ja ainepinon korjattua ja arvioitua, näpyteltyä kurssinumerot sadalle oppilaalle ja sekä työtaito- että käytösnumerot sille samalle joukolle, tehnyt kaksi ylimääräistä tehtäväpakettia ja suunnitellut vielä alut kaikille tammikuussa alkaville uusille kursseillekin. Ihan samalla tavalla murehdin pitkään yhtä astetta kurjempaa wilma-viestiä samalla, kun ysiluokkalaisilta keräämäni kurssipalautteen joukosta löytyi vaikka kuinka monta kommenttia, joita lukiessa sain roskia silmiin. Kummasti tässä #rakkauspuheessa, onnellisuusasenteessa ja arjen kivoihin juttuihin keskittymisessä on edelleen oppimista.

Kun ennen joulua keräsin ystäviltäni vinkkejä stressittömään jouluun, jäi mieleeni erityisesti yksi lause: joulu on olotila, ei suoritus. Minun olotilaani tulee seuraavien päivien aikana kuulumaan ainakin Kristina Ohlssonin uutuusdekkari, vähän pulkkamäkeä ja ulkoilua, paljon Netflixiä ja ihan liikaa suklaata. 

Myös blogi hiljenee pikku hiljaa joulunviettoon ennen kuin loppuvuodesta palataan vielä menneeseen vuoteen, luetuimpiin postauksiin sekä uudenvuodenfiilistelyyn Helsingissä ja Tallinnassa. Kiitos siis teille kaikille taas yhdestä kuluneesta vuodesta, ihanista viesteistänne ja kommenteistanne, myötäelämisestä, tsempeistä ja rakentavasta kritiikistä sekä siitä, että olette edelleen seuranneet mukana. Niin ja ennen kaikkea:


Rentouttavaa, rauhallista joulua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti