keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Sarah Andersen: Aikuisuus on myytti.



Sarah Andersen: Aikuisuus on myytti (Adulthood is a Myth: A Sarah's Sribble collection, 2016. suom. Aura Nurmi) 
Sammakko, 109 sivua. 
Arvostelukappale. 


Vaikka luenkin suhteellisen paljon, olen jostain syystä genrejen suhteen välillä vähän liiankin rajoittunut: varmasti yhdeksänkymmentä prosenttia kaikesta lukemastani on joko (ulkomaista) jännitystä tai (kotimaista) draamaa ja mitä vähemmän aikaa lukemiselle on, sitä todennäköisemmin valitsen luettavakseni dekkarin, joka on helppo lukea pätkissä ja pureskella ilman sen syvempää analysointia. Elämäni aikana lukemani elämäkerrat voi laskea yhden käden sormilla ja novellikokoelmiinkin riittää leikiten kaksi kättä. Varsinaista fantasiaa en ole Narniaa lukuun ottamatta lukenut ikinä ja ainut lukemani tyylipuhdas scifi on Linnunradan käsikirja liftareille. Vähän vieraampaan genreen tartun yleensä lähinnä jonkun suosituksesta - ja yleensä huomatakseni, että tätäkin pitäisi lukea itsekin enemmän.

Siksi olikin erityisen kiva saada Sarah Andersenin Aikuisuus on myytti suoraan kustantajalta ja suositusten kanssa (tietenkin), sillä muuten olisin tuskin kirjaan edes tutustunut: se minulle kaikkein vierain genre kun taitaa lopulta olla nimenomaan sarjakuvakirjallisuus. 

Ja kuinka ollakaan, kävi ilmi, että sarjakuva on vielä dekkariakin parempi valinta näille joululomaa edeltäville koesuma- ja arviointihärdelliviikoille, joina olen ehtinyt lukea aloittamaani kuusisataasivuista romaania kymmenen sivua illassa samalla tuskaillen, kuinka en ikinä ehdi syventyä tarinaan kunnolla. Aikuisuus on myytti sen sijaan oli nopealukuinen, totta kai, mutta hyvällä tavalla; sen sijaan, että kirja olisi ollut nopeasti läpi pläräiltävä välipala, siihen teki ensimmäisen lukukerran jälkeen mieli tarttua uudestaan, nyt vähän perusteellisemmin ja samalla niitä omia suosikkitarinoita fiilistellen. Jos illassa oli omaa lukuaikaa puolikin tuntia, aikuisuuden myyttiä ehti pohtia hyvinkin monelta kantilta.

Sarah Andersen on Brooklynissä asuva sarjakuvataitelija, joka nousi suureen somesuosioon 2011 alkaen piirtämällään nettisarjakuvalla Sarah's Scribbles. Tänä syksynä ilmestynyt Aikuisuus on myytti perustuu Andersenin nettisarjakuviin ja on hänen ensimmäinen suomenkielinen sarjakuvakirjansa. Vaikka parikymppisen Sarahin sarjakuvat paneutuvatkin aikuisuuteen ja sen ajoittaiseen tuskaisuuteen, ei kirja silti ole missään määrin omaelämäkerrallinen. Ei siis missään määrin. 

Ja pakko myöntää, että useammaltakin aukeamalta oli helppo tunnistaa se parikymppinen Laura, joka vielä söi nuudeleita kahdenkymmenenkolmen neliön vuokrayksiössään ja näki satasen sijaispalkan mahdollisuutena niin iltaan Raatikellarissa, uusiin farkkuihin kuin aika moneen opiskelijalounaaseenkin. Näin seesteiselle perheenäidille ja kolmekymppiselle uraohjukselle Aikuisuus on myytti toimii tosin nimenomaan nostalgiapakettina siitä parikymppisestä Laurasta, jolla ei vielä ollut asuntolainaa tai edes puolikasta farmariautoa, ja esimerkiksi sarjakuvat treffeillä käynnistä, sijaistoiminnoista, lauseista jotka saavat kylmän hien pintaan ja universumin kokoisista käsilaukuista eivät ole missään määrin samaistuttavia. Eivät siis missään määrin.

(Lisäksi se en todellakaan ollut minä, joka viikonloppuna arvioitavien koepinojen ääressä ja jäätävän stressin kourissa flippasi ihan niin kuin Aikuisuus on myytti -kirjan päähenkilö. En siis missään määrin.)

Jos tunnet olevasi "ihan päällikkö ja spessu tyyppi, jolle verkostoitumistilaisuudet ovat mahdollisuuksia edistää uraa ja aikuisuus lähinnä jännittävä haaste, jonka ottaa vastaan hyvin valmistautuneena, Aikuisuus on myytti tuskin on kirja sinua varten". Muussa tapauksessa suosittelen tutustumaan - sarjakuvakirjallisuus on nimittäin aika kivaa vaihtelua trillereille, dekkareille ja sille elämää suuremmalle draamallekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti