torstai 4. tammikuuta 2018

5 + 1 eli viime vuoden luetuimmat.

Ennen uudenvuoden juttuja pitää palata vielä hetkeksi viime vuoteen. Koska näin reissussa blogi ei muuten päivity, pääsette tänään selailemaan viime vuoden luetuimpia postauksia. Viime vuonna eniten katselukertoja keräsivät nimittäin nämä kuusi postausta.



Toukokuun lopussa jaoin blogissa neljäkymmentä alle 10 euron vinkkiä kesä-Jyväskylään. Aika moni tuntui samaistuvan: postausta jaettiin yhteensä yli neljäkymmentä kertaa. Seuraavien kuukausien aikana toteutimme listaa itsekin muun muassa mökkeilemällä Lehtisaaressa, frisbeegolfaamalla Harjulla, herkuttelemalla sataman Vohvelssonissa sekä JokoThaissa ja maalaamalla Oikokatua. 




Toukokuun lopussa, ihan uskomattoman stressaavan kevään jälkeen, sain vihdoin töitä. Silti en osannut kertoa työpaikasta kenellekään, vaan koko viikon juttelimme arkikuulumisia, tuskailimme, kuinka pitäisi ehtiä liikkua enemmän ja fiilistelimme niin tulevaa kesää kuin Twin Peaksin paluutakin. Näin yhdeksän vuotta valmistumisen jälkeen, lähinnä vakituisissa viroissa jo vuosia olleiden ympäröimänä, ei tuntunut hehkuttaa vuoden pätkää, vaikka siitä innoissani olinkin. Ja sitten yhtäkkiä, sen viikon jälkeen, koko työpaikka-asia alkoi olla jotenkin old news - eikä kukaan edes tiennyt.  





Tarttuiko selkeä jyvääskylä puheeseen jo opiiskeluaikoina humanistisessa tiedekunnassa? Onko bussi sinulle linkki, makkaraperunat taksari ja ensimmäinen luokka eppu? Tiedätkö, että Suomen Ateena on nykyään lähinnä sarkasmia mutta että bussikuskia pitää poistuttaessa kiittää, ihan joka kerta? Jos vastasit kyllä, olet selkeästi jyväskyläläinen.






Kuusivuotissynttäreilleen se toivoi Titanic-teemaa, joten tulostin maihinnousukortit ja askartelin aarrekartan. Ja kun se ihana ja äänekäs kaveriporukka lopulta kopisteli sisään eteisestä, oli niistä yksi pukeutunut jäävuoreksi ja kolme toisen luokan matkustajiksi. 






Alkuvuodesta sain rajun allergisen reaktion. Vaikkei lopullisesti ikinä selvinnyt, aiheuttiko reaktion hierojani käyttämä kookosöljy, imetyksen lopettamisen sekoittamat hormonit, kova stressi, perheessä samaan aikaan riehunut parvorokko, joku ruoka-aine vai kaikki nämä yhdessä, en enää halunnut ihoilleni tai päänahkaani lisää kemikaaleja. Ja sitten, yllättävää kyllä, oma hiusväri alkoi tuntua koko ajan omemmalta eikä hiuksiani ole enää huhtikuun jälkeen värjätty kestoväreillä. 






"Kun tästä selvitään, niin tatuoin tämän ihooni, päätin keväällä minikokoisen Pikkuveljen kanssa viisi viikkoa liian aikaisin kotiutuessani. Muutamaa kuukautta myöhemmin odotellessani tietoa jalastani löytyneestä kasvaimesta ja sen jälkeen jännittäessäni tulevaa leikkausta, päätin saman uudestaan. Ja sitten selvittiin, siitäkin - mutta vain ja ainoastaan ja nimenomaan tuon ranteestani löytyvän syyn takia." Huhtikuussa kirjoitin tarinan pelosta, rakkaudesta, Den andra sidanista, perheestä ja siitä yhdestä kaikkein suurimmasta. 



Ja hei, postausideoita voi edelleen jättää kommenttikenttään tai blogin sähköpostiin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti