keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Yhdet maanantaitreffit ja Sofian mieli.


Viime viikon maanantaina saimme miehen kanssa jännittävän tehtävän. Uudenvuodenyönä jyväskyläläiseltä katolta oli löydetty lähes kuoliaaksi paleltunut, katatonisessa tilassa ollut vanha nainen, joka ei osoita mitään tunteita, osaa sanoa nimeään tai ylipäätään enää reagoi normaalisti ulkopuoliseen maailmaan. Psykiatrisella osastolla naisella diagnosoitiin pitkään jatkunut, hoitamaton skitsofrenia, joka jonkin traumaattisen tapahtuman vuoksi on ajanut hänet entistä kauemmas todellisesta maailmasta. Ainoa lause, jota hoitajien Sofiaksi nimeämä nainen enää toistaa on Tärkein on turvassa.

Tärkein on turvassa.

Sofian mieleen tuntuu olevan vain yksi reitti: naisen taskusta löytynyt avain Kauppakatu 29:ssä sijaitsevaan pieneen huoneistoon. Kun astuimme asunnon kynnyksen yli, saimme tunnin aikaa selvittää Sofian arvoituksen. Kuka Sofia oikein on ja mitä hänelle on tapahtunut? Miksi hän pelkää peilejä lähes paniikinomaisesti? Ja ennen kaikkea: mikä on se tärkein ja missä se on?

Ehkä jo arvasittekin: room escapeahan me taas kävimme pelaamassa.

Kuten jo #hyvänolonviikko-postauksessa kerroinkin, lempiarkipäiväni on tässä jaksossa maanantai, jolloin minulla on oppitunteja ainoastaan aamusta ja loppupäivä aikaa hoitaa juoksevia asioita, suunnitella tunteja, korjata kokeita, lyhentää to-do-listaani ja siinä ohessa nähdä lounaan tai kahvikupin ääressä ystäviä, joita ehdin perusarjessa tavata ihan liian harvoin. Koska myös mies voi pitkälti suunnitella oman työaikansa, päätimme edeltävällä viikolla, että seuraava maanantai olisi meidän treffipäivämme ja niin, ettei mummon tarvitsisi tällä kertaa ajaa reilua tuntia suuntaansa. Kieltämättä vähän nauratti, kun tapasimme vähän ennen yhtätoista Sokkarin edessä ja vähän ajan päästä siitä istahdimme lounaalle Green Eggiin. Mutta kuka muka sanoi, että treffit kuuluvat vain lauantai-iltaan?

Lounastreffien ja jälkkärikahvien jälkeen kiipesimme siis portaat ylös Mysteeriin ja hyppäsimme Sofian mieleen. Perinteisimmistä pakohuonepeleistä mysteerihuoneet eroavat tarinallisuudellaan: sen lisäksi, että on saatava auki kaikki lukot, on pystyttävä myös sanoittamaan tarinan loppu ja ratkaistava arvoitus. Siinä jälkimmäisessä mekin Sofian mielen kanssa onnistuimme, mutta viimeinen, se pakohuoneen oveen sopinut avain, jäi meillä rasiaan.

Seuraavat kolme iltaan kirimmekin muuten molemmat sitten rästiin jääneitä töitä omilla läppäreillämme aina poikien mentyä nukkumaan, mutta oli se silti sen arvoista.  Ja seuraavalla kerralla - sillä sellainen varmasti tulee - kokoamme miehen kanssa kunnon tiimin ja pääsemme huoneesta ulos.



Kuva Mysteeriltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti