torstai 8. helmikuuta 2018

Asioita, joihin en usko.


Eilen törmäsin Visual Diary -blogissa Asioita, joihin en usko -tekstiin. Ja joo, pakkohan minun oli tehdä myös oma listani, sen verran postaus jäi mieleen pyörimään. Tältä se sitten näytti:


ASIOITA, JOIHIN EN USKO:


Pyykit pitää erotella värin mukaan. 
Tunnustan: meillä täytetään pesukone sitä mukaan, kun likapyykkiä tulee, ja kun kone on täynnä, napsautan sen päälle sen kummempaa vaatteita lajittelematta. Vielä kertaakaan emme ole saaneet uusia väriyhdistelmiä vaatteisiin. (Asiaa tosin ehkä helpottaa se, että itse pukeudun noin yhdeksänkymmentäprosenttisesti mustaan.)


(Hyvästä) viinistä täytyy maksaa paljon.
Matkusta Berliiniin ja saat pullollisen parhaimmillaan alle kolmen euron.


Merkkivaate on sijoitus ja käytetyistä lasten merkkivaatteista saa aina rahansa takaisin - korkojen kera.
No ei saa - tai sitten minä en vain vielä ole löytänyt sitä oikeaa nettikirppistä.


Ihmedieetit, sokerilakot, superfood-kuurit ja tiukka fitness-elämäntapa avaimena onneen.
Ehdottomuuden sijaan mieluummin lenkki silloin tällöin ja hathaa lääkkeeksi jumittuneeseen kroppaan, smoothieita, paljon kasviksia ja jälkkäriksi kahvia ja pala kakkua, enemmän lempeyttä, raikasta ilmaa, hyvää seuraa (ja viiniä) ja mahdollisimman paljon unta.


Ahkeruus palkitaan, hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita ja metsä vastaa niin kuin sinne huutaa.
Ehkä typerimmät sanonnat, mitä maailmasta löytyy - ihan niin kuin jossain tosiaan olisi joku universaali vaaka, joka mittaa kaikille ansionsa mukaan. Hyväkin ihminen voi sairastua vakavasti, menettää työpaikkansa tai lapsensa, ja metsä saattaa karjua mitä tahansa, vaikka sinne yrittäisi huutaa kuinka kauniisti tahansa.


Vihersmoothie aterian korvikkeena.
(Ainakaan jos ei halua olla uudestaan nälkäinen heti tunnin kuluttua.)


Että Frendien tarina päättyi oikeasti siihen kymmenenteen tuotantokauteen.
Kunhan aikaa on kulunut tarpeeksi, niin tulee leffa. Pakkohan sen on.


Silmänympärysvoiteen vaikutus yhtään mihinkään.
Käytän silti, sillä parempi katsoa kuin katua.



Sen sijaan uskon Echinaforceen, rakkauteen, edes jonkinlaiseen karmaan, joogan terveysvaikutuksiin, vyöhyketerapiaan, horoskooppeihin, salmiakkiin, empatiaan ja siihen, että parhaat elokuvat ja tv-sarjat on tehty 90-luvulla.
Mihin te uskotte ja ette usko?


2 kommenttia:

  1. Mä en usko karmaan. Vain meillä paksusti voivilla, turvallisuudesta nauttivilla länsimaalaisilla on "varaa" uskoa siihen ja siksi koko ajatus on vähän puistattava. Karma ja mantrat "tee hyvin niin sinulle tehdään hyvin" tai "paha saa palkkansa" ei lämmitä kun ihmisellä ei ole kirjaimellisesti mitään ja/tai elää sorron alla.
    Mä uskon, että koskaan ei ole myöhäistä pyytää anteeksi. Tapahtunutta ei voi muuttaa, mutta anteeksipyyntö suurella todennäköisyydellä keventää kuormaa, molemmin puolin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin tuo karma-ajattelu on enemmänkin jonkinlainen (naiivi) toive siitä, että hyvistä teoista jossain vaiheessa palkitaan - ja nimenomaan nyt tehtävien hyvien tekojen palkinto tulee joskus myöhemmin, ei niin että tämän hetken vaikeudet ovat rangaistus jostain entisestä. Mutta siinä olen kyllä samaa miletä, että tähän ajatteluun on varaa vain meillä länsimaalaisilla, joilla perusasiat ovat kunnossa. Jollain tavalla tuo karman-ajattelu on mielestäni myös meidän yhteiskuntamme pahin ongelma: pelottavan moni kuvittelee esimerkiksi työttömyyden, alkoholismin, masennuksen ja kodittomuuden johtuvan vain ja ainoastaan ihmisen omista teoista siinä missä hyväosaisuuskin. Huono pohja päätöksenteolle ja julkiselle keskustelulle kaikin puolin.

      Anteeksipyytäminen olisi voinut olla munkin listalla <3.

      Poista