lauantai 24. helmikuuta 2018

Jyväskylän helmet: Mäki-Matin perhepuisto.




Juttelin alkuviikosta tuttuni kanssa lapsista, kotiäitivuosista ja eteisen vallanneista kuravaatekasoista, kun puheeksi tuli perhepuisto. Tuttuni harmitteli, että sinne tuli lähdettyä niin harvoin, kun useamman lapsen kanssa kotona pääsee kuitenkin niin paljon helpommalla. Vaikka vaihdoimme pian puheenaiheitta, jäi tuo lause pyörimään mieleen pitkäksi aikaan: minulle itselleni kun oli kotona ollessa kaikkein helpointa - ja ehdottomasti mukavinta myös - pakata heti aamusta mukaan vaihtovaatteet, vaipat, lukemani kirja sekä lounas ja suunnata lasten kanssa koko päiväksi puistoon. Siellä me käytännössä olimmekin koko Pikkuveljen ensimmäiset puolitoista vuotta (tätä toki edesauttoi myös taloyhtiön putkiremontti). Vaikka tämä on ehkä postaussarjan kolmas pysähdyspaikka, on tämä minun tämänhetkinen lempipaikkani koko kaupungissa; Jyväskylän helmet -postaussarjassa pyörähdetään tällä kertaa Mäki-Matin perhepuistossa.


MIKÄ?
Vuodesta 1979 alkaen toiminut puisto, josta viimeisen kuuden vuoden aikana on tullut meidän toinen olohuoneemme ja takapiha, josta meidät löytää nykyäänkin useampana päivänä viikossa ja aina viikonloppuisin.  Mäki-Matin perhepuiston alueeseen kuuluu kaksi puutaloa sekä piha-alue intiaanikylineen, keinuineen, grillipaikkoineen, leikkimökkeineen, kiipeilytelineineen ja hiekkalaatikoineen. Kesäisin puistossa mahtuu pelaamaan jalkapalloa, ja talvisin sieltä löytyy sekä pulkkamäki että luistinrata.


MITÄ?
Puistossa toimintaa järjestävät kaupunki, puiston Tuki ry sekä aika ajoin myös yksityiset toimijat kuten Pelastakaa Lapset tai Niilo Mäki instituutti. Arkipäivisin puiston alatalossa pyörivät kaupungin kerhot, mutta ylätalo on auki ja vapaasti kaikkien puiston kävijöiden käytettävissä. Perjantaisin ylätalossa pyörii perhekahvila, jolloin Pikku-Maijasta löytyy kahvin ja mehun lisäksi aina jotain leivonnaista kuten mokkapaloja tai korvapuusteja viidenkymmenen sentin kappalehintaan. Muutaman viikon välein vietetään pizzaperjantaita. Perhekahvilaan ei tarvitse ilmoittautua, vaan mukaan ovat tervetulleita kaikki omien aikataulujen ja menojen mukaan. Keskiviikkoaamuisin ylätalossa järjestetään lasten muskareita kolmen euron kertamaksulla.

Puiston Tuki ry järjestää toimintaa puistossa ja sen ulkopuolella. Helmikuussa puistossa on pidetty luistelukoulua ja kesäkuussa futiskoulua. Yläkaupungin yössä Tuki on pyörittänyt kahvilaa, ja sekä syys- että hiihtolomalla jäsenille on varattu oma temppujumppavuoro Hippokselta.

Kesäisin puistossa toimii tiimiakatemialaisten pyörittämä Vanha Kunnon Kahvila, josta löytyy jäätelöä, kahvia, teetä, leivonnaisia, arkisin lounaskeittoa - niin ja niitä kaupungin parhaita korvapuusteja myös. Heti kesän alkajaisiksi kahvilan terassille ilmestyy myös ensimmäinen kesäteatteri, ja tulevanakin kesänä puistossa näytöksiä järjestävät sekä AdAstra että Loihu. Koulujen ja kerhojen lomien aikana puistossa järjestetään lisäksi aamupäivisin ilmaista ohjattua toimintaa kuten kuvasuunnistusta, temppurataa, askartelua tai puujaloilla kävelyä. Kesäperjantaisin sytytetään tulet grilliin ja joka toinen perjantai toukokuun lopusta alkaen puistossa järjestetään vilttikirppis, jolloin omia tavaroitaan voi tulla myymään ilman paikkavarausta tai -maksua.

Puiston tiloja voi myös vuokrata omaan käyttöön, ja grillaamaan pääsee omalla porukallakin.


MISSÄ?
Perhepuiston löydät Harjun ja Normaalikoulun takaa osoitteesta Oikokatu 7.


MILLOIN?
Puiston talot ja lelu- sekä ulkovälinevarastot ovat auki maanantaista torstaihin klo 8-15:45 ja perjantaisin klo 8-14. Tällöin puistosta löytyy talvisin liukureita, pulkkia, potkureita ja ulkoleluja ja kesäisin pikkupyöriä, jalkapalloja sekä sählymailat.  Ylätalon kuistilta löytyvästä kirjalaatikosta voi hakea itselleen luettavaa milloin vaan ja samaan paikkaan voi kierrättää myös omat vanhat kirjat. Puiston aukioloaikoina käytössä ovat myös ylätalon sisätilat, wc sekä keittiö varusteineen.


ERITYISTÄ?
Silloin kun meillä ei vielä ollut lapsia, pohdimme miehen kanssa aina perhepuiston ohi kotiin kävellessämme, että tuonne mekin sitten joskus viemme omat lapsemme. Ja vaikka niin moni äitiyteen ja vanhemmuuteen liittynyt kuvitelma ja periaatepäätös romuttui lasten syntymän jälkeen, niin sinne me lapsemme kuitenkin veimme. Jos jostain niin yhdestä olen erityisen onnellinen: molempien poikiemme lapsuusmuistoihin kuuluu muutama punamultainen rakennus ja pitkät aikatauluttomat kesäpäivät ulkona, grilli, jonka ympärille kerääntyi kesäisin iso ja äänekäs ystäväjoukko ja se, että kun ystävät laittoivat viestiä, olimme yleensä puistossa vartin sisällä.


MIKSI?
Koska täällä olemme koko perhe saaneet - toivon mukaan - niin elinikäisiä ystäviä kuin törmänneet tyyppeihin, joiden kanssa voi päivitellä katkonaisia öitä, huonoa tv-tarjontaa ja viime päivien kuulumisia.


Aiempiin Jyväskylän helmiin pääset kurkistamaan tästä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti