perjantai 23. maaliskuuta 2018

#muovitonmaaliskuu ja maailmantuska.


Jo useamman viikon olen pyöritellyt luonnoksissani postausta yleisestä maailmantuskasta, jonka kanssa olen paininut koko alkuvuoden. Olen katsonut läpi useamman Netflix-dokkarin, Before the floodin kahdesti, vaihtanut koululounaani kasvisversioon, karsinut tavaramääräämme, lopettanut leikkeleiden ostamisen kokonaan ja soimannut itseäni jokaisesta ostamastani uudesta tavarasta, vaikka paidoistaan yli kasvanut esikoinen vaan ihan välttämättä tarvitsi uuden hupparin ja muutaman t-paidan. Ja ahdistunut, ennen kaikkkea sitä.

Siksi en varsinaisesti edes lähtenyt mukaan #muovittomaanmaaliskuuhun, vaikka liityinkin haasteen Facebook-ryhmään ja lueskelin läpi ryhmään linkitetyt artikkelit. Ostan jo muutenkin oliiviöljyni mieluummin kierrätettävässä lasipullossa kuin kertakäyttöisessä muovisessa, ja heviosastolla olemme jo useamman vuoden keränneet tomaatit ja omenat SPR:n kestopusseihin ja punninneet banaanit ja bataatit ihan sellaisenaan, ilman yhtään ympärille kiedottavaa muovinpalaa. Ruokakauppaan otamme aina mukaan kangaskassit painavimmille ostoksille sekä kestokassin - muovisen tosin - kaikille muille, ja vaatekaupassa pakkaan ostokseni joko omaan laukkuuni tai vaunujen alle niin, että kotiin kulkeutuu mahdollisimman vähän niitä täysin turhia, pikkuisia Hennesin tai KappAhlin muovipusseja. Silti suurin muovittomuustekoni on varmasti shoppailun - sen täysin turhan sellaisen - vähentäminen: en enää päivitä koristetyynyjä kevään uutuusväreihin ja sen sijaan, että ostaisin uudet kengät, korjautan mieluummin suutarilla ne vanhat. 

Silti on paljon muovia, jota en pysty välttämään - enkä suoraan sanottuna edes halua. Ostamme edelleen esimerkiksi paketillisen Oltermannia viikossa, vaippoja, hammastahnaa, mozzarellaa, vessapaperia ja shampoota emmekä muuta jo suunnittelemaamme ruokalistaa siksi, että munakoisoa, kanasuikaleita tai edes pastaa ei ole tarjolla muuten kuin muoviin käärittynä. Siksi puolitiedostavalla ja tarkalla kulutuksella roskapussimme, se muovinen, täyttyy edelleen nimenomaan muoviroskasta, joka päätyy sellaisenaan kaatopaikalle.

#muovitonmaaliskuu-haasteen sijaan olen kuluneen kuukauden aikana pyrkinyt vähentämään muovia ja kulutusta niin paljon kuin mahdollista, mutta toisaalta myös opetella elämään maailmantuskani kanssa: ihan kaikkeen kun en minäkään pysty.

Ystäväni sanoi kerran, että on jotenkin todella ristiriitaista, että Jyväskylän MM-rallien aikaan osallistun rallihumun sijaan mieluummin kadunvaltaukseen, kun samaan aikaan lennän jonnekin Eurooppaan keskimäärin kerran vuodessa. Ihan samasta asiasta olen kokenut ahdistusta koko alkuvuoden ja pohtinut, kuinka kaksinaismoralisti oikeasti olenkaan jakaessani blogissa kuukauden vegejä ja meidän perheen säästövinkkejä ja suunnitellessani samalla kesälomaa ulkomailla. 

Maailmantuskaani helpottaakseni olenkin yrittänyt myös omaksua ajatuksen siitä, että tärkeintä on, että jokainen tekisi edes jotain: vaihtaisi ainakin muutaman liharuuan viikossa kasvisversioksi, jättäisi ottamatta sen heviosaston muovisen pikkupussin ja valitsisi myslipakkauksista sen pahvisen, miettisi yksityisautoilua, sähkönkulutustaan, kulutuskäyttäytymistään sekä jättämäänsä hiilijalanjälkeä ylipäätään. Sillä pienistä puroista syntyy suuri joki, ne sanovat - enkä minä voi yksin pelastaa koko maailmaa, vaikken ikinä enää ostaisi vessapaperia tai matkustaisi mihinkään.

4 kommenttia:

  1. Onneksi tämä muovitonmaaliskuu-teema on ollut paljon esillä. Onkin hyvä,että ihmiset katsovat miten kuluttavat. Meillä ihmettelen aina sitä, miten roskis täytyy äkkiä muovijätteestä. Kaikkihan pakataan muoviin ja miten siitä päästä sitten eroon, on kyllä hankalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ehdottomasti hyvä, että ihmisiä herätellään tämän muovittoman maaliskuun avulla huomaamaan omaa kulutustaan! Lisäksi on hienoa, että muovin välttämiseen ovat viime aikoina lähteneet yksityishenkilöiden lisäksi mukaan myös monet muut tahot ja esimerkiksi Lindexillä muovipussit oli muutettu maksullisiksi, kun ihan pienikin ostos aina ennen pakattiin vähän automaattisesti myös pieneen pussiin.

      Mutta vaikka yrittääkin katsoa, mitä ja millaista ostaa, niin kyllä tuota muovia vaan on aika vaikea nykymaailmassa välttää, jos ei halua elää ihan askeettisestikaan: meilläkin roskis täyttyy varmasti 90-prosenttisesti nimenomaan kertakäyttöisestä muovista.

      Poista
  2. En tiedä lohduttaako tämä yhtään, mutta kaatopaikoille ei enää saa viedä jätteitä. Jyväskylän jätteet kuljetetaan nykyään Tampereen jätteenpolttolaitokselle, missä niistä saadaan energiaa ja lämpöä. Toki paras vaihtoehto olisi jättää muovit kokonaan ostamatta (ja valmistamatta), mutta se ei valitettavasti ole mitenkään mahdollista. Täällä meidän lähiössä on muovinkeräysastia, jonne vien kaikki puhtaat (ja helposti puhdistuvat) muovipakkaukset. Niistä kai tehdään uutta muovia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä tuo kieltämättä vähän lohduttaa! Me itse asiassa puuhattiin joku vuosi sitten myös meidän taloyhtiön pihalle muovinkeräysastiaa, mutta homma kaatui silloin siihen, että ilmeisesti Jyväskylässä ei silloin vielä ollut mitään muovinlajitelumahdollisuutta ja muovi vietiin muovinkeräyspisteistä lopulta ihan siheen samaan kasaan kuin sekajätteetkin - tai näin meille ainakin selitettiin. Mutta jos tuo on muuttunut, niin pitää taas aktivoitua oman taloyhtiön kierrätysasioissakin!

      Poista