maanantai 5. maaliskuuta 2018

My week: hiihtoloma eli sopivassa suhteessa sekä nakkikeittoa että sushia.


MAANANTAI 26.2.
Heräämme seitsemän jälkeen ja syömme aamupalan. Esikoinen on lähtenyt edellisenä päivänä mummolaan hiihtoloman viettoon, mies on koko viikon normaalisti töissä ja minä ja Pikkuveli olemme sopineet päiväksi lounastreffit. Vähän ennen yhdeksää hyppäämme bussiin ja puoli kymmeneltä leivon jo pitaleipiä ystäväni keittiössä. Lounastelemme pidemmän kaavan mukaan ja vaihdamme kuulumisia lastenhoidon ohessa, ja kotiinpäin suuntaamme vasta yhden aikaan. Pikkuveli nukkuu rattaissa ja kävelen viitisen kilometriä keskustan kautta yläkaupungille Localiin kahville. Kahvittelun jälkeen ulkoillemme vielä hetken puistossa. Illalla pojat pyörähtävät kirjastossa ja minä kirjoitan blogia. Pikkuveljen mentyä nukkumaan katsomme miehen kanssa ihan huikean Boyhoodin.



TIISTAI 27.2.

Hyödynnämme kovan pakkasen ja viemme heti aamulla petivaatteet ulos tuulettumaan. Yhdeksän jälkeen suuntaamme aamupäiväksi puistoon: ulkoilemme puolisen tuntia, minkä jälkeen kipuamme ylätaloon sisäleikkeihin. Lounaaksi syömme eurolla kurpitsakeittoa sekä näkkäriä, juustoa ja kurkkua. Päiväunille tulemme kotiin, ja Pikkuveljen nukkuessa hoidan viime viikolta rästiin jääneitä työasioita, otan kirppispostauksen kuvat, pesen pyykkiä ja katson yhden jakson Skamia. Iltaruuaksi olen suunnitellut kanapastaa pakkasen jämistä, mutta mies saapuukin kotiin Hanko Sushin kautta. Loppuillan jumitamme kotona pesten pyykkiä ja lueskellen, ja Pikkuveljen mentyä nukkumaan teen puolen tunnin pilateksen ja katsomme miehen kanssa Netflixistä kaksi jaksoa The end of the fucking worldia.




KESKIVIIKKO 28.2.

Aloitan aamun ruokapreppauksella: Pikkuveljen katsellessa Pikku Kakkosta teen valmiiksi sekä lounaaksi syötävän nakkikeiton että välipalapöydän kreikkalaisen kasvispiirakan. Vähän ennen kymmentä hyppäämme bussiin ja kymmeneltä olemme jo kavereiden kanssa Hippoksella temppuilemassa. Lapset viilettävät menemään telinesalissa seuraavan tunnin, kävelemme yhdessä kotiin ja syömme Pikkuveljen kanssa lounaaksi sopivasti haalenneen nakkikeiton ennen päiväuniaikaa. Pikkuveljen nukkuessa luen Kate Atkinsonin Hävityksen jumalaa ja katson Skamin toisen tuotantokauden loppuun. Iltapäivällä mummu ja ukki tuovat kuusivuotiaan kotiin ja jäävät vielä hetkeksi kylään ja kahville. Illalla pakoilemme edelleen kotona pakkasia: lueskelemme, saunomme ja teen reilun puolen tunnin hathan ja syömme loppuun tekemäni kasvispiirakan.




TORSTAI 1.3. 

Meidän aamu alkaa jälleen kello kuusi ja ennen yhdeksää olemme jo tehneet valmiiksi lounassalaatin, vetäneet ylle kaikki mahdolliset vaatteet ja saapuneet (tyhjään) puistoon. Laskemme hetken mäkeä ja kävelemme sitten Hippokselle jumppaamaan: pojat viihtyvät kaksi tuntia, välissä tarvitaan kylmäpakkausta ja näemme samalla ison joukon kavereita ja ystäviä. Kotona syömme lounaaksi aamulla tekemääni pastasalaattia ja pinaattilettuja, ja Pikkuveljen nukkuessa luemme isomman kanssa Harry Potteria. Välipalan jälkeen jatkamme liikuntapäivää uimahallissa, johon isikin saadaan houkuteltua mukaan. Kotiudumme lähipizzerian kautta viiden aikaan. Illalla mies käy vielä Prismassa ja lähtee sen jälkeen Pikkuveljen kummisedän kanssa leffaan. Pikkuveljen mentyä nukkumaan jatkamme esikoisen kanssa Harry Potterin parissa, ja isommankin mentyä nukkumaan kirjoitan hetken blogia ja syvennyn loppuillaksi Kate Atkinsoniin.




PERJANTAI 2.3. 

Suuntaamme kymmeneksi kaupungin toiselle puolelle Pikkuveljen kaksivuotisneuvolaan ja sieltä lounaalle Muang Thaihin. Kotimatkalla pyörähdämme ostamassa esikoiselle uuden välikausitakin odottamaan keväisempiä kelejä. Pikkuveli nukkuu lyhyet päiväunet, ja sillä aikaa luemme kuusivuotiaan kanssa jälleen Harry Potteria. Mies tekee lyhyemmän työpäivän ja tulee kotiin puoli kolmelta, jolloin teemme läpsystä vaihdon ja kiirehdin muutaman kadunkulman päähän kosmetologille kasvohoitoon. (Viltin alla hemmoteltavana rentoutuminen tulee muuten todelliseen tarpeeseen, sillä juuri ennen lähtöä käy ilmi, että esikoinen on leikannut itse etuhiuksensa uuteen uskoon). Illalla lähdemme vielä koko perhe puistoon, näemme kavereita, sytytämme tulet grilliin ja paistamme iltapalaksi makkaraa ja vaahtokarkkeja. Poikien mentyä nukkumaan teen valmiiksi huomisen sämpylätaikina, katson Voice of Finlandin loput, kirjoitan hetken blogia ja lueskelen.




LAUANTAI 3.3.

Herään työstressiin heti viiden jälkeen, mutta toisaalta saan samalla oman aamuhetkeni: sämpylät on paistettu, aamupala katettu pöytään ja kahvi keitetty ennen kuin muut heräävät ja lisäksi olen ehtinyt lukea Hävityksen jumalan loppuun. Aamupalan jälkeen mies siivoaa keittiön ja tiskaa ja minä teen valmiiksi lounaskeiton. Kymmeneltä pakkanen on laskenut sen verran, että pääsen aamulenkille. Kierrän Jyväsjärvellä reilun tunnin ja sen jälkeen syömme yhdessä hariraa, sämpylöitä ja lauantaikarkkeja. Pikkuveljen päiväunien aikana vaihdamme esikoisen kanssa yhdessä kukkien mullat ja välipalan jälkeen lähdemme koko perhe Jyväsjärvelle hiihtämään ja pulkkailemaan. Pojat syövät Kotakahvilassa makkarat ja pillimehut ja kotona teemme vielä hodareita. Tarkoitus on viettää ilta ihan vain sohvalla, mutta kuusivuotias saa kyläilykutsun ja hipsii kohta pari kadunväliä parhaan kaverinsa luokse leikkimään. Samaan aikaan mies käy autolla Keljonkankaalla hakemassa kaveriltani Ikeasta tilaamani tuolin. Illalla saunomme ja jumiudumme viimein yhdeksältä sohvalle katsomaan The end of the fucking worldia.




SUNNUNTAI 4.3.

Heräämme seitsemän jälkeen. Aamupalan jälkeen mies kokoaa Pikkuveljen uuden tuolin ja lähtee sitten kuntosalille. Me pyörimme poikien kanssa kotona yökkäreissä, joogahousuissa ja aamutakeissa, leivon kasvispiirakan, pojat katsovat piirrettyjä ja aloittelemme todella suurpiireistä viikkosiivousta. Lastenohjelmien loputtua kuuntelemme yhdessä Ultra Brata ja Egotrippiä ja teemme brunssin jääkaapin jämistä sekä leipomastani piirakasta. Pikkuveljen nukkuessa mies pesee vessan, esikoinen pelailee Ekapeliä pädillä ja minä järjestelen työpapereita, vastaan pariin Wilma-viestiin ja aloittelen kirja-arvostelua Hävityksen jumalasta. Iltapäivällä ulkoilemme Tuomiojärvellä ja Viitaniemessä hiihtäen ja pulkkaillen. Mies tekee iltaruuaksi tonnikalapizzaa, luemme esikoisen kanssa Harry Potterin ja salaisuuksien kammion loppuun ja teen vielä kolmen vartin pilateksen ja kehonhuollon Yogaialta. Poikien nukkuessa syömme miehen kanssa iltapalaksi kasvispiirakkaa ja teemme molemmat töitä sekä kirjoitushommia omilla koneillamme.


"Me ei olla tehty oikeastaan mitään", kommentoin, kun Berliinin-lomalta kotiin palannut ystäväni kyseli muutama päivä sitten meidän hiihtoloman kulusta. Mutta ehkä me silti ehdittiin aika paljonkin.


6 kommenttia:

  1. Mua melkein välillä jo hyvällä tavalla hengästytti lukea teidän touhukkaiden ja tapahtumarikkaiden lomapäivien kulkua :). Ihan hirmuisesti ootte ehtineet kaikkea kivaa puuhastelemaan yksin ja yhdessä ja välillä myös ihan vaan rentoutumaan kirjan tai tv:n ääressä<3. Vaikuttaa onnistuneelta lomalta:). Mitä muuten tuohon teidän tonnikalapitsan täytteeseen tulee (tonnikalan lisäksi tietty)? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin hengästytti kyllä kieltämättä muakin...! Toisaalta juuri tästä syystä monesti lähdetään kuitenkin lomalla jonnekin reissuun, sillä kotona on aina ne pyykit, se siivous ja se kokkailu, jotka on vaan tehtävä, oli loma tai ei. Lisäksi pelkkä oleminen ei noilta kaksi- ja kuusivuotiailta onnistu - ja eikä itse asiassa minultakaan: ihan joka päivä on kyllä päästävä ulos ja liikkeelle ja nähtävä mielellään vielä kavereitakin.

      Tonnikalapizzaan ollaan laitettu aina tonnikalan lisäksi fetaa, ananasta, mustia oliiveja ja punasipulia.

      Poista
  2. Minuakin hengästytti tämä "loma", tuli mieleen että pääsin helpommalla kun ei mokomaa lomaa ollutkaan. Lapset saa työpäivän jälkeen tarhasta valmiiksi ruokittuina, punaposkisina ja leikitettyinä, lopun iltaa voi maleksia kotona tekemällä ruokaa, syömällä ja oleskelemalla. Mutta kiva että oli mieluinen loma! ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehdottomasti pääsee helpommalla ihan normiarjessa, jossa pojat ovat päivät hoidossa ja minäkin voin neljänkymmenenviiden minuutin välein käyttää vartin ihan vain itseeni! Näin kotona lomaillessa myös tuo kotitöiden määrä tuntuu vähintään tuplaantuvan, kun valmiin ruuan sijaan joutuu kokkaamaan itse ja jos olemme tunninkin kotona, on lastenhuoneen lattialle kumottu vähintään muutama laatikollinen legoja.

      Poista
  3. Minäkin aloin jo keskiviikon kohdalla hengästyä :) Näin sanoitettuna ihan tavallinen päivä koostuu hirveän monesta palikasta.
    Tällainen on kuitenkin toisaalta juuri sitä ihanaa lomaa, josta itsekin tykkään. Sopivasti kotoilua ja itsensä hemmottelua, ja kauneushoitola nosti loman arjen yläpuolelle.
    Hyvää kevään jatkoa!
    hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuli kyllä kieltämättä pieni ahdistus, että puuhataanko lopulta ihan liikaa ja eikö muilla tosiaan ole yhtä paljon säpinää :O! Kun moniin kaveriperheisiin verrattuna meillä esimerkiksi harrastetaan todella vähän, esikoinen kahtena päivänä viikossa ja minä ja mies sitten silloin, kun aikatauluihin sopii eli lähinnä vasta, kun pojat ovat jo nukkumassa. Joskus (usein) toki haaveilen, että oltaisiin tekemättä yhtään mitään, mutta sitten pojat ovat jo rakentaneet sohvasta majan ja levittäneet legot ja on fyysisestikin ihan pakko viedä ne ulos - ja sitten onkin jo ruoka-aika. Mutta ehkä tämä härdelli helpottaa sitten, kun ne ovat teinejä - tai viimeistään sitten, kun ne muuttavat kotoa pois ;)!

      Ihanaa kevättä myös sinne <3.

      Poista