sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Pyöreitä silmälaseja, kissankorvia ja se aika vuodesta, kun kevät on ihan nurkan takana.


Tajusin tänä keväänä, että pääsiäinen taitaa nykyään olla minulle kaikista vuoden juhlapyhistä se kaikkein mieluisin. Siihen ei liity sellaisia paineita, odotuksia tai viikkojen valmistelua kuin vaikka jouluun, eikä kukaan kysele pääsiäisen suunnitelmista kuukautta aiemmin niin kuin esimerkiksi uudenvuoden kanssa. Ei ole olemassa käsitettä pääsiäissiivous (thank god for that) eikä kukaan odota meitä pääsiäispäivän lounaalle, ilahtuu toki, jos taas yllättäen päätämmekin kolistella paikalle. Viime vuosina olemme skipanneet myös perinteiset pääsiäisruuat ja sen joinakin vuosina tekemäni minttukastikkeen ja lammaspaistin - sen josta kukaan ei lopulta edes kauheasti pitänyt - sijaan kokkaamme nykyään pääsiäiseksi niitä koko perheen lempiruokia kuten pizzaa, tortilloja, lohta ja salaatteja. Pääsiäislauantaina käymme yleensä aina ulkona syömässä, Toivolan vanhalla pihalla ja ehkä uimassa ja muuten vietämme pidennetyn viikonlopun lähinnä koko porukka yhdessä ulkoillen, elokuvia katsellen, ystäviä ja sukulaisia tavaten, lueskellen ja suklaata, pääsiäiskarkkeja ja noitapillejä syöden.

Ja ennen kaikkea: pääsiäisestä alkaa kevät. Se sellainen, joka saa räystäät tippumaan ja asfaltin pilkistelemään taas lumikerroksen alta ja joka lupaa: kesäloma, nahkatakkikelit, puistonpenkillä istuminen ja hiekka paljaiden varpaiden välissä ovat jo ihan nurkan takana.

Oikeastaan tänä vuonna kevät alkoi jo Palmusunnuntaista, jolloin kasasimme mummolta lainattuun koriin aiemmin viikolla askartelemamme virpovitsat, maalasimme Pikkuveljelle kissanviikset ja suoristimme esikoisen Rohkelikko-kravatin ja hipsimme villasukat jaloissa naapureiden ovelta ovelle kaikki kolme. Ja sen verran ison kasan suklaata pojat kantoivat myöhemmin kotiin, että siitä taitaa riittää pääsiäispyhiksi koko perheelle.


PS. Ette varmaan osaa arvata, mitä kirjasarjaa meillä on joulun jälkeen luettu iltasatuna niin fiiliksissä, että sekä esikoinen että minä olemme nykyään ihan faneja? 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti