lauantai 28. huhtikuuta 2018

Konmaria ja neljä säkillistä lastenvaatteita.


Toissaviikolla luin Annasta kolumnin siitä, kuinka joitain vuosia vallalla ollut KonMari-villitys näkyy jo Suomessakin kaupunkien kirpputoreilla: vapaata pöytää joutuu pahimmillaan odottamaan viikkokausia ja kirpputorien rekeillä roikkuu huomattavan paljon ihan uusia, käytännössä käyttämättömiä vaatteita, osassa vielä hintalaputkin tallella. Vaatteiden paljous ja toisaalta kertakäyttömuodin lyhyt käyttöikä näkyy erityisesti naistenvaatteissa, joita kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa on usein ylitarjonnaksi asti samalla, kun miestenvaatteita saa rekeiltä hakea usein turhaan. Kiertoon kuskattavan vaatekuorman takana tunnumme olevan nimenomaan me naiset, jotka konmarittamisellamme puhdistamme omaatuntoamme ja toisaalta annamme itsellemme taas luvan ostaa sen uuden kahdenkympin kevätneuleen tai toisen kukallisen bomberin, koska juurihan minä vein kolme vanhaa paitaa UFFin laatikkoon. Samaan aikaan vaatteiden liikatuotanto on johtanut jo muun muassa siihen, että osa Euroopassakin kaupaksi menemättömistä vaatteista yksinkertaisesti poltetaan.

Hieman kieltämättä omatunto kolkutteli, sillä juuri edellisellä viikolla olimme tyhjentäneet vaatekaappeja ja asettuneet sinne kirpputorin pitkältä vaikuttavaan jonoon - pöytäkarttaa selaillessa kun vapaita paikkoja ei neljänsadan pöydän kartassa yksinkertaisesti vielä ollut. Kun kannoin pieneksi jääneitä vaatteita häkkivarastoon ja järjestelin sinne jo aiemmin viemäni kirppistavarat, kävi ilmi, että myytävää oli meiltä lähdössä melkein neljä IKEA-kassillista. Se kaikki oli kertynyt puolessatoista vuodessa.

Jotain olen ehkä silti viime vuosina oppinut: yhtään hintalapullista vaatetta ei inventaariossa löytynyt ja naistenvaatteitakin kiertoon päätyi ihan vain muutama. Sen sijaan kirppiskasseissa on iso kasa käytettyjä ja rakastettuja mutta silti edelleen hyväkuntoisia ja siistejä lastenvaatteita ja kenkiä, joista kumpikin tai molemmat pojista ovat yksinkertaisesti kasvaneet ulos - niitä sellaisia vaatteita siis, joita on vuodesta toiseen käytännössä ihan pakko hankkia, kun paidanhelma alkaa nousta napaa kohti tai pipo kiristää liikaa. Se puolitoista vuottakin oli onneksi aika edellisestä kirppisprojektistamme, siitä jonka jälkeen puolitoista IKEA-kassillista silloin myymättä jääneitä vaatteita kannettiin ylös vintille odottamaan seuraavaa kirpputoriprojektia. Kirppiskasseihin laskostettiin vintiltä myös muutama kuusikymmentäsenttinen vaatekappale melkein seitsemän vuoden takaa.

Silti tuo kaksi ja puoli kassillista käyttämättömiä vaatteita puolessatoista vuodessa on sekin ihan liikaa - sekä luonnon että meidän rajallisten neliöidemme kannalta.

Siispä te, joilla on samanikäisiä tai vähän nuorempia lapsia: teidän tehtävänämme on tyhjentää ensi viikolla

Kirpparilla.fi-kirpputorin pöytä nro 30

kaikista niistä teepaidoista, collegeista, farkuista ja ulkovaatteista, joita me sinne huomenna iltapäivänä raahaamme. Ostoksia voi tehdä maanantaista 30.4. alkaen sunnuntaihin 6.5. asti. Suurin osa vaatteista on perus Henkkamaukkaa, Lindexiä ja Zaraa, mutta toki joukosta löytyy myös yksittäisiä merkkivaatteita Popilta, Noshilta ja Benettonilta, ja hinnat ovat eurosta kahteen euroon. Toiveissa nimittäin olisi kierrättämisen, konmarittamisen ja tienaamisen ohella myös saada kaapit ja varasto ihan oikeasti tyhjemmiksi niin, että ensi sunnuntaina ei tarvitsekaan kantaa kotiin enää yhtään kirppiskassia. Ja tällä kertaa kiertoon menevien vaatteiden tilalle ei hankita yhtään uutta, vaan käytetään ne kaappeihin jääneet entistä paremmin loppuun.

6 kommenttia:

  1. Toivotaan,että saat kaupaksi paljon tavaraa.Meillä on yhteinen kirppispöytä ja sitten saa pudettyä pitempään pöytää,kun viikkovuokra ei ole mikään halpa.Mutta lasten vaatteet kyllä hyvin kiertääkin,aikuisten ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lastenvaatteilla mekin on yleensä saatu suurimmat tuotot, naistenvaatteita menee jonkin verran ja miesten vaatteita tuskin ollenkaan. Ja yhteinen pöytä kaverin kanssa on kyllä hyvä idea! Tosin kun tuota meidän lähtevää tavaramäärä katsoo, niin eipä siinä kyllä taitaisi edes olla tilaa kenenkään toisen tavaroille...!

      Poista
  2. Minä luin joskus Konmarin vähän naureskellen, mutta luin kuitenkin. Muutama viikko sen jälkeen kävin kodissa lähes kaiken läpi sillä tekniikalla ja itselläni se toimi. Sain karsittua tavaroista ne, joita olin vuosia raijannut mukanani käyttämättä. Kierrätin tietenkin kaiken, mitä pystyi. Toisaalta roskiin lensi myös esimerkiksi ala-asteen kokeita.... kuka säilyttää sellaisia?

    Tämä toimi omalla kohdallani hyvin, koska en ole sillä tavalla hamstraaja. Ostan harvoin itselleni mitään. En haaveile uusista vaatteista tai kengistä, vaan ostan pakon edessä tarpeeseen. (Itseasiassa inhoan ostaa vaatteita ja kenkiä!) En siis ole ostanut sillä verukkein mitään, että kaapit ovat tyhjät. Olen vain iloinen, että kaapeissa on se, mitä oikeasti käytän ja tarvitsen. Mutta toki vuosien varrella kaappeihin kertyy tavaraa, joka jossain vaiheessa ei enää ole niin tarpeellista tai vaikka on jo tosi risainen, mutta ei raaskisi heittää pois.

    Olen vähän sellainen zero waste -henkinen kuluttamisessa ja kierrättämisessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukku zero waste -henkiselle kuluttamiselle! Mäkin itse asiassa ostan nykyään aika vähän mitään: uuden kasvovoiteen toki loppuneen tilalle ja uudet farkut, kun vanhat on kulutettu loppuun mutta sellaisen shoppailun shoppailun itsensä takia tai vaikka palkkapäivän kunniaksi olen jättänyt kokonaan. Viime vuosina olen huomannut, että saan paljon enemmän iloa siitä, että sijoitan tavaran sijaan palveluihin kuten ulkona syömiseen tai kaverin kanssa kahvitteluun ja että lopulta tarvitsen aika vähän. Meillä tuo täydellinen konmaritus ei tosin siitäkään huolimatta onnistu, sillä perheen miehet ovat perineet hamstrausgeenin; ala-asteen kokeet vielä nostalgiasyistä ymmärtämän, mutta meillä mies säilyttää esimerkiksi kaikki laskut - ihan koska ”just in case”...

      Poista
  3. Se on mahtava ja silmiä avaava tunne, kun käy kaappeja läpi ja saa kamaa karsittua!

    Meillä on laitettu kirppikselle menevää vaatetta syrjään jo varmaan puoli vuotta. En vaan saa aikaiseksi varata pöytää. Ehkä kesälomalla sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin kirppisprojekti on ollut suunnitteluasteella jo koko kevään, mutta jostain syystä meni useampi kuukausi ennen kuin saatiin pöytä varattua. Ja onhan tuo lajittelu ja hinnoittelu iso urakka - puhumattakaan siitä, että pöytää pitää viikon ajan vielä käydä järjestelemässä melkein päivittäin. Mutta toivottavasti saadaan tällä tavaraa kiertoon ja varasto ihan lopullisesti tyhjennettyä!

      Poista