maanantai 21. toukokuuta 2018

My week eli miltä näytti viikko 20.


Kun maaliskuun alussa kirjoitin postauksen lomaviikostani, sain useamman palautteen, jossa ihmeteltiin, kuinka paljon tosiaan tein - siitäkin huolimatta, että viikko tuntui minusta ihan tavalliselta. Oikeastaan olin jopa vähän ihmeissäni, sillä suurin osa arjen puuhista on vain sellaisia, joita ei ilman lastenhoitoapua tai siivoojaa voi karsia - työt, kotityöt, ruokakauppareissut, pyykin pesu, haut ja viennit, ruuan laitto ja lasten kanssa ulkoilu - ja niistä ylimääräisistä kuten omista harrastuksista ja menoista olemme viime vuosina jo karsineet aika rankalla kädellä. Siksi päätin tehdä vastaavan postauksen yhdestä työviikosta, ihan vain vertailun vuoksi. Kulunut viikko näytti siis tältä:


MAANANTAI 14.5.
Herätyskello soi vartin yli kuusi ja reilun tunnin kuluttua siitä lähden töihin. Ysit pitävät esitelmiään, kasit viimeistelevät itsenäisiä töitään ja iltapäivällä pidän vielä yhdelle luokalle englannin suullisen kokeen. Lähden töistä kahdelta, käyn perhepuistossa sopimassa viikonlopun kuviot, haen esikoisen eskarista ja vien kuviskouluun kolmeksi. Sen jälkeen kävelen toistamiseen päiväkodille ja haen Pikkuveljen. Kokkaan jääkaapin jämistä tuoretomaattipastan ja illalla poikien ulkoillessa puistossa teen puolen tunnin joogan omalla pihalla. Poikien mentyä nukkumaan korjaan päivän suullisia kokeita.


TIISTAI 15.5. 
Mies on työmatkalla Tampereella. Vien pojat hoitoon kahdeksan jälkeen ja haen puoli kolmelta. Puuhailemme omalla pihalla, lueskelen pihakeinussa ja laitamme ruuaksi pinaattilettuja ja pastasalaattia. Illalla suuntaamme jälleen puistoon, jossa lapset ulkoilevat samalla, kun järjestelemme kahden kaverin kanssa kahvion kuntoon viikonloppua ja Yläkaupungin yötä varten. Poikien mentyä nukkumaan korjaan loppuun eilisen suulliset kokeet ja katselen sitten sivusilmällä Bachelor Suomea.


KESKIVIIKKO 16.5. 
Olen töissä kahdeksasta kolmeen. Viimeisen tunnin jälkeen kiiruhdan hakemaan poikia ja sitten lasten kanssa kotiin laittamaan ruokaa. Puoli kuudeksi menemme koko perhe Pikkuveljen päiväkotiryhmän kevätjuhlaan ja jäämme sen jälkeen vielä kavereiden kanssa hetkeksi ulos. Illalla saunan jälkeen mies lähtee kaverinsa kanssa leffaan ja minä naputtelen yseille kurssinumeroita ja korjaan taas uusia englannin suullisia kokeita, jotka olen päivällä saanut arvioitavaksi - tai näin on tarkoitus ennen kuin nukahdan kuulokkeet päässä sohvalle puoli yhdeksältä. Esikoinen on onneksi selviytynyt nukkumaan omatoimisesti. Havahdun puoli kymmeneltä, teen iltapalaa ja katson päivän päätteeksi Temptation Island Suomen.


TORSTAI 17.5.
Olen töissä yhdeksästä yhteen, minkä jälkeen tulen kotiin tekemään rästihommia: pesemään pyykkiä, leipomaan pizzaa, imuroimaan ja naputtelemaan vihdoinkin niitä kurssinumeroita koneelle. Puoli kolmelta haen Pikkuveljen, mies tuo isomman neljän jälkeen. Syömme iltaruuaksi pizzaa ja lähdemme sen jälkeen koko perhe autolla Citymarketiin hakemaan loppuviikon ruokia. Illalla jatkan edelliseltä päivältä jääneiden kokeiden sekä Temptation Island Suomen parissa.


PERJANTAI 18.5.
Olen jälleen töissä yhdeksästä yhteen. Kahdeksi kävelen kosmetologille värjäyttämään ripset ja kulmat ja sen jälkeen kotiin syömään ja vaihtamaan vaatteita. Mies tulee poikien kanssa kotiin puoli neljä, jolloin teemme läpsystä vaihdon ja lähden illaksi työpaikan juhliin, joita olen mukana järjestämässä. Kahden lasillisen, yhden salaattibuffan, useamman ohjelmanumeron ja siivoilun jälkeen lähden koululta lopulta puoli kahdeltatoista.


LAUANTAI 19.5.
Pyöritämme perhepuiston Tuki ry:n kanssa kahvilaa Yläkaupungin yössä, joten herään aamulla (aikaisin) leipomaan feta-pinaattipannaria sitä varten. Yhdeksän jälkeen olemme jo puistossa koko perhe, sillä mies on lupautunut hoitamaan makkaranpaiston ja auttamaan kahvilan pyörittämisessä muutenkin. Pojat pyörivät mukana menossa, ja kuusivuotias toimii grilliapulaisena ja kahvilan juoksupoikana ja juoksentelee siinä sivussa ystäviensä kanssa puistossa yhteensä kuusi tuntia putkeen. Kaikki 160 grillimakkaraa on myyty yhteen mennessä ja kahdelta suljemme kahvilan ja siivoamme paikat. Käymme vielä katsomassa tapahtumia Yläkaupungilla, yliopistolla ja Lounaispuistossa ja tulemme sitten kotiin tekemään tortilloja. Loppuillan makaan sohvalla katsellen edellisillan Vain elämää, sillä kuusi tuntia kahvilanpitäjänä tuntuu todellakin jaloissa. Kun ystäväni bändin keikka puoli kymmeneltä alkaa, olen jo ihan valmis nukkumaan eikä puhettakaan, että olisin jaksanut lähteä sitä katsomaan.


SUNNUNTAI 20.5.
Aloitan aamun viikonloppusuosikillani eli aamujoogalla omalla pihalla. On viikon ainoa varsinainen vapaapäivä, jona olen suunnitellut olevani tekemättä yhtään mitään, mutta lähestyvän arviointideadlinen sekä yksien seitsemänvuotissyntymäpäivien takia leivon kuitenkin pakkaseen pellillisen porkkanakakkua ja pohdin ysien päättöarviointia. Päivällä piipahdamme Kävelykatukirppiksellä, mutta muuten pyörimme koko päivän kotipihassa ja puistossa, pesemme pyykkiä, kokkaamme taas pastaa ja kasvissosekeittoa jääkaapin jämistä, ulkoilemme kavereiden kanssa ja luen pihakeinussa loppuun toissaviikolla aloittamani kirjan.


Edelliset arkiviikot eli hiihtoloman My week -postauksen sekä lokakuisen Minun työviikkoni: tältä se näyttää -postauksen näet klikkaamalla linkkiä.


Miltä teidän tavallinen viikko näyttää? Ehtiikö joku muu ihan vaan makoilla sohvalla tai käydä välillä vaikka treffeillä?


Ja hei, jos et vielä seuraa blogia Facebookissa, niin viimeistään nyt kannattaa liittyä mukaan tykkääjiin: kahdestasadasta tykkääjästä puuttuu enää viisi, ja sen jälkeen Facebookissa arvotaan kesälukemista ja herkkuja.


2 kommenttia:

  1. Vaikka minulla ei ole lapsia, niin kyllä ne arkiviikot tuppaavat vaan menemään töiden,kodin ja harrastusten ja yhtäkkiä huomaa, ettei ole tavannut ystäviä kuukausiin tai että pihalle pitäisi pian tehdä kevään istutukset. Ystävät asuvat muutenkin muilla paikkakunnilla,joten WhatsApp ja Fb on ahkerassa käytössä. Mutta harrastuksista en tingi, ehkäsitten täytyy, jos on lapsia joskus. Näin opettajana kysyn opelta, että miten korjataan suullisia kokeita? Minulla ne on pelkästään suulliset ja opiskelijat saa palautteen heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo omista harrastuksista, ja omasta ajasta ylipäätään, luopuminen harmittaa kyllä aika useinkin - ja tuntuu sekä kropassa että mielessä - mutta jo näinkin elämä on välillä ihan uskomattoman hektistä ja täyttä. Pitäisi silti välillä olla itsekkäämpi. Ja hankkia vaikka lapsenvahti edes sen kerran-pari vuodessa.

      Mä olen tehnyt suullisten kokeiden kanssa niin, että oppilaat nauhoittavat puheensa/ tekstin lukemisen/ parikeskustelun koulun pädille ja siirtävät sieltä sitten Airdropin avulla tunnin lopuksi ne minun pädilleni; näin oppilaiden tuotokset voi kuunnella myöhemmin rauhassa, tarvittaessa useampaan kertaan ja toinen toisiinsa vertaillen. Säästää aikaa luokassa, mutta vaatii toki töitä sitten iltaisin. Toisaalta olen tosi huono antamaan arvosanaa heti verekseltään, joten mulle sopii tämä tapa paljon paremmin!

      Poista