maanantai 18. kesäkuuta 2018

Jyväskylän helmet: Harjun näkötorni.


Tammikuun lopulla aloitin blogissa uuden postaussarjan Jyväskylän helmet. Oikeastaan tähän oli kaksi syytä: Jo pidemmän aikaan blogini luetuimpia ja eniten sekä kommentteja että klikkauksia keränneitä postauksia olivat olleet jotenkin Jyväskylään ja jyväskyläläisyyteen liittyneet tekstit esimerkiksi lempikahviloistani ja parhaista lounaspaikoista, pikkurahavinkeistä kesä-Jyväskylään tai ihan vaan kaupungin ihanimmista piireistä Yläkaupungin yllä leijuvasta pizzantuoksusta aina siihen Kuokkalan sillan alla vuodesta toiseen keinuvaan mieheen. Toisaalta myös kirjoitan Jyväskylästä enemmän kuin mielelläni, en pelkästään kotikaupunkirakkaudesta vaan ennen kaikkea siksi, että mielestäni Helsingin lisäksi blogeissa saisi näkyä enemmän muitakin Suomen kaupunkeja. 

Kuluneen viiden kuukauden aikana olenkin sitten kiertänyt kaupungin suosikkipaikkoja, minun Jyväskylän helmiäni, ihan tarkoituksella ja vähän enemmän ajan kanssa. Olen jutellut kahvikupin ääressä useamman ihan uskomattoman intohimoisen yksityisyrittäjän kanssa, päässyt kurkistamaan, miten kirjaston takaa löytyvät graffitit on tuotu vanhaan rehtoraattiin remontoidun hostellihuoneen seinälle, pelannut kaksi upouutta pakohuonepeliä ja oppinut, että teelajeja on muitakin kuin vain ne perinteiset musta, vihreä ja valkoinen. Kevään aikana ihan ensimmäisessä osassa esittelemäni AarreStore on ehtinyt sulkea ovensa ja toukokuussa pääsin kohottamaan kuohuviinilasillisen Aarteen Ainon uuden liikkeen, Koto Designmarketin avajaisissa. Kuluneen kevään aikana olen puhunut minulle ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa rohkaudesta ja unelmista ja toisaalta myös siitä, että välillä rohkeutta onkin se, ettei hyppääkään. Jos jo tammikuussa olin ihan fiiliksissä kotikaupungistani, olen sitä nyt vielä enemmän.

Vaikka moni mainitsemisen arvoinen paikka on vielä esittelemättä, päättyy sarja kuitenkin tähän kahdeksanteen osaan, ainakin toistaiseksi. Viimeiseksi vien teidät mukanani Harjun huipulle, Vesilinnan näkötorniin.


MIKÄ? 
Vuonna 1953 valmistunut Vesilinna on yhdistetty vesi- ja näkötornin Jyväskylän kattojen yläpuolella, Harjun laella. Sen torni ulottuu 34 metrin korkeuteen, ja rakennuksen yläosasta löytyy Harjun kello, joka näyttää aikaa neljään ilmansuuntaan. Näkötornin kanssa samassa rakennuksessa sijaitsevat myös Vesilinnan ravintola sekä Keski-Suomen luontomuseo. Sekä museoon että näkötorniin on ilmainen sisäänpääsy. 


MITÄ? 
Vesilinnan näkötornista levittäytyy yksi Jyväskylän parhaista näkymistä yli keskustan useiden kilometrien päähän, kaikkiin ilmansuuntiin. Harjun ympäristöstä löydät myös kaupungin keskeisimmät lenkkipolut sekä frisbeegolf-radan ja kun katsot oikein tarkkaan, voit huomata, että täällä jopa muutamilla puilla on korvat. Kesäiltoina mukaan kannattaa pakata myös piknikviltti, kertakäyttölasit ja pullo punaviiniä ja etsiä Harjun portailta hyvä paikka auringonlaskun ihailua varten.


MISSÄ?
Näkötornin löydät Harjun huipulta osoitteesta Ihantolantie 5. Keskustasta päin tultaessa näkötorniin kannattaa kiivetä Harjun portaita, alkuperäiseltä nimeltään Neron portaita, pitkin.


MILLLOIN?
Vesilinnan näkötorniin pääsee aina Vesilinnan ravintolan tai Keski-Suomen luontomuseon aukio-oloaikoina. Vesilinnan ravintola on auki maanantaista perjantaihin klo 11-23 ja lauantaisin klo 12-23 ja luontomuseo tiistaista perjantaihin klo 11-18 sekä lauantaista sunnuntaihin klo 12-17.


ERITYISTÄ? 
Iltasoitto, Aulis Raitalan Laulu synnyinseudulle, on kaikunut Harjun tornista vuodesta 1976 alkaen. Nykyisin laulu kuullaan kesä-, heinä- ja elokuussa aina iltakahdeksalta, ja se kiirii Harjulta yli kaupungin keskustan ja yläkaupungin aina Tourulaan asti. Adventista loppiaiseen Harjulta on vuodesta 2000 alkaen soitettu Joulun kelloja aina iltakuudelta.


MIKSI? 
Jyväskylän helmien ensimmäisessä osassa lupasin lounaspaikkojen ja ihanimpien putiikkien lisäksi viedä teidät sinne, minne kiipeän niinä hetkinä, kun elämä tuntuu kaikkein raskaimmalta. Silloinen poikaystäväni ja nykyinen mieheni vei minut Harjun näkötorniin kerran silloin, kun olin juuri aloittanut täysin olemattomalla valmistautumisajalla ihan uuden työn, jossa tunsin aivan käsittämätöntä riittämättömyyttä, ja sen jälkeen olen vuosien aikana kavunnut Vesilinnan huipulle aina tarpeen tullen.  Kun Kaupunginkirkko on yhtäkkiä ihan pieni ja edessä metsää ja järviä kilometrien päähän, asettuvat asiat uusiin mittasuhteisiin ihan muutenkin.



Aiempiin Jyväskylän helmiin pääset kurkistamaan tästä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti