torstai 21. kesäkuuta 2018

Praha sneak peek.


Kun opiskeluaikoina olimme siskon kanssa kolme päivää Pariisissa, ei kukaan - ainakaan kumpikaan meistä - ollut vielä kuullutkaan kännykkään saatavasta askelmittarisovelluksesta saati omistanut sellaista puhelinta, johon sen olisi edes saanut. Siksipä aina iltaisin hotellihuoneessa levitimme auki kaupungin kartan ja laskimme pitkän koruni avulla, kuinka paljon olimme kunakin päivänä kävelleet. Vaikka kuljimmekin välillä metrolla, löytyi aina vielä yksi pikkukuja, joka oli kuljettava loppuun, yksi ravintola ihan tuossa kulman takana ja yhdet portaat, joiden päästä aukeaisi vielä vähän parempi näkymä - ja ihan laskemattakin, jo pelkkiä väsyneistä jaloista päätellen, olisi voinut sanoa, että päivittäin kilometrejä kertyi helposti yli kymmenen.

Että vaikka nämä kaupunkilomat ovatkin aina virkistystä mielelle, niin kropassa ne kyllä tuntuvat: vaikka Prahassakin oli tarkoitus mennä pitkälti rauhassa kaupunkia fiilistellen, näytti kännykän askelmittari iltaisin aina jotain viidentoista ja kahdenkymmenen tuhannen väliltä. Kun neljän reissupäivän ja keskiviikon kahdentoista tunnin matkustamisen jälkeen vihdoin astuin kynnyksen yli kotiin ja rutistelemaan siellä odottelevia poikia, tuntui mukulakivillä kuljeskelu kropassa sen verran, että jätin lentolaukkuni koko yksi siihen, mihin sen kotiin tullessani laskin - minä, maailman pedantein ihminen, joka aina yleensä matkalta palatessani puran heti laukut ja järjestän tavarat paikalleen, ihan joka kerta.

Siksi Prahan-matkaan ja kuviin palataan blogissa kunnolla vasta ensi viikolla: juuri nyt tarvitsen jotain ihan muuta. Pitää pestä ne aamulla lentolaukustani tyhjentämäni aurinkorasvaiset ja ryppyiset paidat ja hameet ja pakata sitten viikonloppukassiin joogahousut, huppari ja villasukat maalla vietettävää juhannusviikonloppua varten. Muuten keskityn seuraavat päivät hyvään dekkariin, tikanheittoon ja ennen kaikkea noiden kolmen ihan uskomattoman paljon ikävöimäni miehen halailuun ja suukotteluun. Kaiken spesiaalin, ravintola-annosten, viinin ja trdlojen jälkeen kaipaan taas vaihteeksi kumisaappaat jaloissa lompsuttelua, ruohon tuoksua, pyykin viikkailua kaappiin ja ystävien kanssa tehtyjä puistotreffejä, jotka venyvät koko iltapäivän pituisiksi kyläilyiksi.


Lisää Praha-kuvia siis juhannuksen jälkeen. Ja sitä ennen: 
Oikein rentouttavaa ja rauhallista juhannusta kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti