perjantai 12. lokakuuta 2018

Syyslomasuunnitelmia.


Suomi-loma on lepoa keholle, kirjoitin elokuun lopulla. Silloin olin joitain viikkoja aiemmin lomaillut neljä päivää Barcelonassa ja sitä ennen kesäkuussa kolme päivää Prahassa ja ollut molempien reissujen jälkeen kyllä virkistynyt mutta samalla ihan älyttömän väsynyt. Se perinteinen, tiedättehän: aina löytyi vielä yksi kiinnostava nähtävyys, jossa poiketa ja kadunkulma, jonka takana saattaisi hyvinkin olla se matkaoppaan suosittelema kaupungin paras kahvila ja yhtäkkiä kännykän askelmittari näyttikin kahtakymmentätuhatta, vaikka jaloissa oli sandaalit ja tarkoituksena kävellä vain ihan vähän. Vaikka kuinka rakastankin kaupunkilomailua, uusia maita, ravintolaillallisia, näköalapaikkoja ja hetken mielijohteesta keskellä päivää tilattuja viinilasillisia, kaipaan ulkomaanmatkojen jälkeen aina myös pyykinpesua, villasukat jalassa kuljeskelua ja niitä päiviä, joina voi vastata ystävän viestiin, että meillä ei ole mitään menoja.

Onneksi, siitä seuraavasta ulkomaanmatkasta haaveillessa, on aina Suomi-loma, se keholle lempeä - työsyksyn, aika monen huonosti nukutun yön ja uuden työn uusien rutiinien jälkeen kaipaan juuri sitä. Lisäksi huomaan kaipaavani erityisen paljon myös ystäviä, joiden kanssa vielä joitain vuosia sitten istuttiin yliopiston kahvilassa ja jaettiin sekä tenttiahdistus että viikonloppusuunnitelmat ja joita nykyään tulee nähtyä ihan liian harvoin ja ihan liian pikaisesti.

Siksi meidän syyslomasuunnitelmanamme onkin suunnata minilomalle Kuopioon.

Oikeastaan suunnitelmissa on lähinnä rentoa oleilua: aamusauna ja aamu-uinti, pitkän kaavan mukaan syöty hotelliaamupala, pakollinen visiitti Ikeaan, ystävien tapaamista, kuulumisten vaihtoa, ulkoilua ja toivon mukaan myös yhden ihan kesän lopuksi syntyneen pikkuprinsessan ihastelua, iltasauna ja iltauinti sekä hotellilakanoiden väliin kellahtaminen hyvän dekkarin kanssa. Jotta sen pikaisen tapaamisen sijaan ehtisi ihan oikeasti istahtaa pöydän ääreen, ihan jopa useampana päivänä, olemme varanneet hotellihuoneen kahdeksi yöksi. Ja onneksi siitä koko lomaviikko ilman yhtään mitään aikataulutettua menoa vasta alkaa.

Kaikkein eniten taidan odottaa nimenomaan niitä valkoisia, kahisevia hotellilakanoita ja sitä, että niistä ei tarvitsekaan nousta ylös, kun kello soi - tai edes heti silloin, kun perheen nuorimmainen päättää, että aamu on alkanut.


Viimeiseen kahdeksaan viikkoon verrattuna se on aika mukavaa vaihtelua sekin.


Mitä teidän muiden syksyyn kuuluu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti