tiistai 25. kesäkuuta 2019

Tällaisena kesäyönä.


Että sellainen juhannus: oli mummola, grilli, puusauna, aattona pystytetty pihakeinu, poikien veispyssysota, kesädekkari ja kokko, joka jäi metsäpalovaroituksen takia polttamatta.

Saunan jälkeen luettiin Harry Potteria ja Feeniksin kiltaa mummolan hämärässä, hiostavassa kamarissa, kunnes pojat menivät nukkumaan kukkakimput tyynyjen alla. Sitten pakattiin mukaan pyyhkeet ja uikkarit ja suunnattiin lammelle. Oli parvikaupalla hyttysiä, tie piti raivata polvenkorkuisen lupiininiityn läpi ja fiilis sellainen kevyen kupliva, jollaisen saa vain juotuaan saunan jälkeen lasillisen mummolan jääkaapista löytynyttä roseeta vähän liian nopeasti, koska illalla oli tullut syötyä silliä. Ympäriltä kuului vain lokkien kirkuna ja muutama käki, ja vuorotellen uitiin ja istuttiin laiturilla, kunnes aurinko painui kokonaan metsän taakse.

Ja vaikka kuinka olenkin kaupunkilaistyttö, niin kesällä kaipaan juuri noita hetkiä. Jos niitä saisi pullotettuna, ostaisin niitä kellarikomeron hyllyt täyteen.

Kesäöissä on jotain outoa melankoliaa. Kun aurinko on jo laskenut, mutta silti jollain tavalla näkyvissä tuntuu, että kaikki on jo ohi, mutta samalla ihan vasta alussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti