sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Yksi todellakin hyvin ansaittu loma sekä reissusuunnitelmia.


Meidän äiti täytti nyt huhtikuussa, viime viikolla, kuusikymmentä. En tiedä, kumman ideasta ajatus alun perin lähti - tai ehkä vain tiedettiin molemmat ihan koko ajan -, mutta syntymäpäivälahjaksi päätimme siskon kanssa viedä äidin pienelle yllätyslomalle. Oikeastaan vasta alkuvuodesta lentoja ja hotelleja selaillessa tajusimme, ettemme ikinä ennen tätä olleet edes matkustaneet mihinkään ihan vain me kolme. Olisi pitänyt. Vaikka siskon kanssa molemmat vihaamme sanontaa ansaittu loma - ihan niin kuin jokaista vapaahetkeä varten pitäisi aina raataa vähintään kymmenkertaisesti - niin meidän äiti on kyllä lomansa ansainnut. 

Oikeastaan lähdimme liikkeelle Euroopan kartasta: minne pääsisi kohtuullisen lyhyellä lentomatkalla niin, että kolmen yön lomasta kuluisi matkustamiseen ja lentokentällä jonottamiseen mahdollisimman vähän aikaa? Kohteen pitäisi myös olla uusi ainakin äidille ja tarjota niin historiaa, nähtävyyksiä kuin shoppailua ja hyviä ravintoloitakin. Kaikki Euroopan kalleimmat kaupungit rankkasimme myös kylmästi listalta, sillä kolmen hengen loman kustannukset oli kuitenkin tarkoitus jakaa minun ja siskoni kesken ilman, että meistä kumpikaan joutuisi siirtymään kevääksi makaroni- ja tonnikalalinjalle. 

Lopulta täydellinen kaupunkilomakohde löytyi aika helposti. 

Äitiä tosin emme halunneet päästää ihan helpolla. Kun tammikuussa varasimme lennot, käskimme äidin ainoastaan varata kalenteristaan tilaa pienelle äiti-tytär-irtiotolle. Eilisten syntymäpäiväjuhlien puheemme lopuksi annoimme äidille lahjaksi kirjan, ihan koska rakastamme hyviä kirjoja kaikki kolme, mutta sellaisen kirjan, johon liittyisi myös yhteinen aika ja joka tulisi lukea yhdessä jossain vähän kauempana. Äidin avaamasta pienestä paketista paljastui Prahan matkaopas. 

Väliin tuli tietenkin elämä, joka ei aina kohtele kaikkia, niitä lomansa kaikkein eniten ansaitseviakaan, ihan yhtä reilusti ja joka loppukeväästä vähän latisti sitä kutkuttavaa fiilistä, joka lentojen varaamiseen aina liittyy. Mutta jos ei sitten kesäkuun puolivälissä, niin kuin suunniteltiin, niin ainakin joskus myöhemmin me lähdemme lomalle Prahaan, ihan vaan me kolme. Ja sitä seuraavakin äiti-tytär-reissu tehdään myös ennemmin kuin vasta kolmenkymmenenneljän vuoden päästä.


Kuva äidistä, minusta ja pikkusiskostani otettu mummolassa Kuhmossa kesällä 1987.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti