sunnuntai 26. elokuuta 2018

Ihan tavallinen lauantai.


Mistä tietää, että syksy ja arki ovat alkaneet? No ainakin siitä, aamuyöstä herään lastenhuoneesta kuuluvaan yskintään. Myös vieressä nukkuva mies on flunssainen. Vähän ennen seitsemää kaksivuotias tassuttelee meidän väliimme. Mukana tulevat kaikki pehmolelut.

Makoilemme hetken ja puuhailemme sitten keittiössä. Leivon sämpylöitä edellisiltana valmiiksi tekemästäni taikinasta ja pilkon kasvissosekeiton ainekset, mies keittää puuron ja kahvin. Esikoinen kömpii valmiiseen aamupalapöytään puoli yhdeksältä.

Aamupalan jälkeen pesen koneellisen pyykkiä ja teen kasvissosekeiton valmiiksi. Kymmeneltä solmin kengännauhat ja lähden juoksulenkille ja esikoinen kipaisee samalla matkalla soittamaan kaverinsa ovikelloa. Pikkuveli menee isänsä kanssa etupihalle pesemään pyöräänsä, mistä kaksivuotias on haaveillut edellisillasta alkaen.

Juoksen reilun seitsemän kilometrin ja vajaan tunnin lenkin, ja olen pitkästä aikaa hyvin kulkeneesta juoksusta ihan fiiliksissä. Lenkin jälkeen pyörähdän kotona ja käyn sitten hakemassa kotiin myös esikoisen, joka on viettänyt kaverinsa kanssa puolitoista tuntia trampoliinilla hyppien. Syömme lounaaksi tekemääni linssi-kasvissosekeittoa ja sämpylöitä ja jälkiruuaksi lauantaikarkkeja. Ruuan jälkeen pojat katsovat olohuoneessa Totoroa ja me miehen kanssa yhden jakson Frendejä Netflixistä. Yhdeltä Pikkuveli menee päiväunille ja me muut köllöttelemme sohvalla ja sängyllä lueskellen kirjoja ja lehtiä, katsellen Netflixiä ja piirrellen. Suussa maistuu karkki, jaloissa tuntuu aamun treeni ja on juuri sellainen ihanan raukea lauantaifiilis, jota olen koko viikon kaivannut.

Päiväunien jälkeen mies lähtee poikien kanssa kirjastoon ja sieltä puistoon ja minä laitan muutaman lastenvaatteen myyntiin nettikirppikselle. Sitten pilkon valmiiksi illan tortilla-aineet ja paistan soijasuikaleet.

Syömme iltaruuaksi tortilloja. Sen jälkeen pojat rakentavat junaradan ja minä jatkan ikuisuusprojektiani häkkivaraston raivaamista. Seitsemän jälkeen yskäinen Pikkuveli alkaa väsähtää ja haluaa mennä nukkumaan jo puoli kahdeksalta. Sujahdamme seitsemänvuotiaan kanssa peiton alle ja aloitamme uudestaan alusta Harry Potterin ja viisasten kiven. Molempien poikien mentyä nukkumaan jatkamme miehen kanssa vielä The Fallia, syömme iltapalaa ja jaamme yhdessä kaapista löytyneen sipsipussin loput.

Elokuun alussa törmäsin Juliaihmisen blogissa tekstiin Kolmestaan tuntuu hyvältä ja oikeastaan vasta sen jälkeen olen tajunnut, kuinka paljon me lopulta teemme asioita koko perhe yhdessä, koko ajan. Postauksen jälkeen olen ystävien menoja ja tuloja ja harrastusten välisiä läpsystä vaihtoja seuratessa useamman kerran ajatellut, että pitäisi ehkä itsekin harrastaa jotain, minkä kirjata kalenteriin tietylle päivälle ja tiettyyn aikaan, houkutella edes joskus ystävä mukaan terassille, varata lapsenvahti ja järjestää treffit - niin kuin kaikki muutkin. Mutta sitten toisaalta hektisen työn ja välillä turhankin tarkasti aikataulutetun arjen jälkeen kaipaan juuri näitä ihan tavallisia lauantaipäiviä, jolloin olemme kotona kaikki neljä ja päivän kohokohta on sohvalla kotihousut jalassa katsotut Frendit.


Millainen on teidän ihan tavallinen lauantai?

4 kommenttia:

  1. Ihana teksti ja ihana lauantai. Teidän arki kuulostaa just hyvältä! Nyt kun ainokaisen 2-vuotisjuhlat häämöttää oon alkanut ymmärtää miten totta se on että ne on vaan hetken pieniä. Haluan elää sen hetken. Silti meidän perheen vanhemmista minä olen enemmän poissa, omissa riennoissani. Lyhennetty työaika on harkinnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika menee kyllä ihan älytöntä vauhtia! Meillä kaksivuotias on alkanut olla sitä mieltä, ettei häntä saisi enää edes pussailla, vaikka ihan vastahan nuuhkin senkin vauvantuoksua korvan takaa. Jos olisin vakityössä jollain muulla alalla, tekisin varmasti itsekin lyhennettyä työaikaa.

      Poista
  2. Kiva teksti=)! Muistuttaa hyvin siitä kuinka se perusarki on lopulta tosi jees ja elämyksiä ei tarvitse hakea loppujen lopuksi kaukaa tai liian ihmeellisistä asioista. Myös oma elämä on tällä hetkellä muun muassa työn vuoksi kovin hektistä ja tällöin parasta on tosiaan viikonloput, joihin ei suunnittele mitään, vaikka yleensä sitten tuleekin tehtyä tuollaisia pieniä juttuja. Mutta ilman etukäteen päätettyjä aikatauluja. Nykyään, kun sosiaaliset mediat suoltaa silmille ihmisten kaikenmaailman menoja ja matkoja, juhlia ja ikuista auringonlaskua, on tosi virkistävää lukea tällainen teksti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on nyt tulevalle viikonlopulle jo useampi sovittu juttu ja vaikka ne on kaikki ihan superkivoja, niin kyllä tuon koulun melun vastapainoksi huomaan kaipaavani sitä, ettei tarvitse lähteä yhtään mihinkään, tehdä sen kummempaa tai aina edes olla sosiaalinen. Näitä asioita kaipaan etenkin perjantaisin, jolloin haluan vain käpertyä sohvannurkkaan katsomaan Netflixiä tai leffaa kotihousut jalassa ja sipsipussi kädessä.

      Mutta sen verran monta hienoa menoa osui silmiin ystävien Instagramista nytkin viikonloppuna, ettei tuosta häkkivaraston siivoamisesta tullut lisättyä kuvaa ;)...

      Poista