lauantai 23. helmikuuta 2019

Asioita, joista olen itsestäni ylpeä.


Minut paremmin tuntevat tietävät, että olen maailman huonoin kehumaan itseäni - noin niin kuin mistään. Siksi listasin asioita, joista olen itsessäni ylpeä; enemmän ehkä jopa itselleni kuin teille.


KIRJOITIN YLIOPPILAAKSI LAUDATURIN-PAPEREILLA
Vaikka minulle oppiminen on aina ollut suhteellisen helppoa, olen silti tehnyt koulun ja opiskelujen eteen hurjasti töitä ihan ensimmäisiltä luokilla alkaen. Abivuonna vietin lukuloman ihan konkreettisesti nenä kiinni kirjassa ja ”lukio läpi lukematta” -tyyppisen mentaliteetin sijaan opettelin ulkoa Erik H. Erikssonin psykososiaalisen kehityksen teorian, tärkeimmät ranskan epäsäännölliset verbit sekä ne matematiikan kaavat, joita ei MAOLin taulukoista löytynyt. Siksi on jotenkin surullista, että vielä tuolloin en osannut antaa arvoa sillä, minkälaisen duunin oikeasti tein ja miten hyvin sen ansiosta menestyin: oikeastaan vasta joitain vuosia sitten opin olemaan häpeämättä laudaturin papereitani ja puhumaan niistä sen sijaan pientä mutta ihan aitoa ylpeyttä äänessäni.


SÄÄSTIN ITSE RAHAT UNELMIENI HÄIHINI SEKÄ ASUNTOMME KÄSIRAHAAN
Keitin lounaaksi makaronia ketsupin kaveriksi, kuivasin käytetyt teepussit tiskikaapissa uusiokäyttöä varten ja opiskelujen ohella tein opettajan sijaisuuksia ja siivosin hotellihuoneita viikonloput ja kesät niin, että kun kaksi vuotta valmistumiseni jälkeen menimme naimisiin, sain valita hintaa katsomatta juuri sen hääpuvun, minkä halusinkin ja tarjota ruuat, juomat ja juhlat sadalle hengelle. Kun joitain kuukausia häiden jälkeen ostimme nykyisen kotimme, emme tarvinneet lainalle takaajia, sillä olimme säästäneet tarvittavat rahat jo itse. Sen makuuhuoneen revenneen ja tummuneet tapetinkin saimme lopulta raaputettua pois ja remontoitua kuntoon - kunhan taas hetken olimme säästäneet.


PYRIN OLEMAAN HYVÄ JA REILU TYYPPI
Tämä on oikeasti vähän kaksipiippuinen juttu, sillä samalla kuitenkin koen, että haluaisin olla paljon nykyistä parempi ystävä ja entistä oikeudenmukaisempi, sellainen ihminen, joka ei enää tuntisi edes kateudenpistoa, kun joku toinen saa näennäisen helposti jotain sellaista, mitä kohti itse on pyrkinyt vuosikausia hampaat irvessä. Juuri siksi minulla on Facebookin taustakuvana Skamista lainattu ”Anyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Be kind. Always.”; jotta muistaisin sen joka päivä ja pystyisin siihen entistä paremmin.


TEIN GRADUNI KAHDESSA KUUKAUDESSA TÖIDEN OHESSA
Näin on. (Ja lisäksi kirjoitin aiheesta kieltosanan paikka sekä sen oppiminen suomalaisilla ruotsinopiskelijoilla).


OLEN PITÄNYT KIINNI JUOKSUTREENEISTÄNI
Yleensä innostun kyllä urheilusta aina täysillä, mutta juoksemiseen olen kyllästynyt aina vähintään muutaman viikon tai kuukauden kuluttua - tai jos en kyllästynyt, niin jättänyt muuten vaan. Nyt kesällä aloittamani treeniin on tullut tauko ainoastaan joulukuun alussa sairastaessani, ja muuten olen käynyt juoksemassa vähintään kerran viikossa seitsemän kuukauden ajan.


MOLEMMAT POIKANI
Ne aloittavat kiistelyn heti aamulla siitä, kumpi ehtii ensimmäisenä keittiöön ja kuka voittaa puuron syönnin, ja viimeistään aamukymmeneltä olen jo ollut hermoromahduksen partaalla useamman kerran. Mutta sitten tulee se perjantai, jona harmittelen ääneen, kuinka olisin oikeasti halunnut ostaa itselleni sushia palkinnoksi rankasta työviikosta mutten sitten raaskinutkaan, ja ihan kohta seitsemänvuotias ilmestyy huoneestaan mukanaan Ville Viking -lompakkonsa ja siellä kummitädiltään saamansa ja säästämänsä kympit ja kysyy, kuinka paljon se sushi oikein maksaa. Silloin muistan taas, miten mahtavia tyyppejä ne oikeasti ovat ja että ne ovat puoliksi minun ansiotani.


Lisäksi olen viime aikoina ollut erityisen ylpeä tekemistäni kirppislöydöistä kuten tästä kolmen euron valkoisesta neulepaidasta, josta tuli heti minun kevään turvavaatteeni.


Mistä sinä olet itsestäsi ylpeä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti