sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Ihania asioita, joihin törmää vain Linkissä.


Kuljen vihreällä paikallisbussilla, meidän Linkillä, joka arkipäivä vähintään kerran, yleensä kaksi. Vaikka useammin kuin kerran olen kironnut myöhässä olevaa bussia tai sitä asiakasta, joka vasta kuskin kohdalle tultuaan alkaa etsiä linkkikorttiaan repun pohjalta ja pitäisi jo olla töissä, niin viimeistään tammikuun superpakkasilla ja sen jälkeen lumikaaoksessa osasin kyllä taas arvostaa autoa, joka noutaa minut melkein kotiovelta ja jonka joku muu on lämmittänyt ja rapsuttanut lumesta. Tämän lisäksi on muutamia muita ihania asioita, joihin törmää pelkästään linkissä.


IHANIA ASIOITA, JOIHIN TÖRMÄÄ VAIN LINKISSÄ


Maalitahraiseen työhaalariin pukeutunut raksamies, jolla oli aamupalana mukanaan itse tehty smoothie. Sydän melkein suli.


Makeat kangaskassit, joissa ihmiset kuljettavat tavaroitaan. Erityisen hauskaa on bongata uusia sloganeita.


Tuntemattomat, jotka aloittavat keskustelun bussipysäkillä. Niin epäsuomalaista ja ihanaa.


Parikymppinen nainen, joka lähes aina meikkaa aamubussissa. Pakko aina salaa ihailla, miten joku voi saada ripsivärin levitettyä tasaisesti liikkuvassa ja pysähtelevässä autossa, joka kulkee aina vielä sitä kaikkein mutkaisinta tietä.


Ihmiset, jotka puhelimensa selailun sijaan lukevat bussissa kirjaa.


Se, että samaan bussiin sattuu ihan yllättäen vanha opiskelukaveri, naapuri tai entinen kollega ja voi vaihtaa kuulumiset ihmisen kanssa, jota ei ole nähnyt aikoihin.


Bussipysäkeille tehdyt maalaukset ja etenkin ne kaupungin pohjoispuolella löytyvät, joihin on kirjoitettu sitaatteja Muumi-kirjoista.


Maailmanpelastajafiilis, jonka aika ajoin julkisissa kulkuneuvoista saan. (Tällöin toki ignooraan ajatuksen, että kymmenen kilometrin työmatkan voisi periaatteessa kulkea vieläkin ympäristöystävällisemmin pyörällä.)


Lukiolaistyttö, jonka kanssa menemme samalla bussilla aina iltapäivisin ja jonka tyyliä ihailen. On jotenkin ihan älyttömän siistiä nähdä ihminen, joka kantaa itseään niin tyytyväisenä ja joka vielä leikittelee vaatteilla, hiuksilla ja silmälaseilla päivän fiiliksen mukaan.


Se, että toisin kuin pääkaupunkiseudulla, täällä käytännössä jokainen kiittää pois jäädessään bussikuskia kyydistä - myös silloin, kun bussi on myöhässä ja ärsyttää.


Minun kanssani samalla bussilla kulkeva mies, jolla aina maanantaiaamuisin on repussaan sulkapallomaila. Siitä tulee jotenkin aina niin kotoisa olo: taas on kulunut yksi viikko, mutta jotkut asiat eivät silti ole muuttuneet.


Kuva Pixabay.

2 kommenttia:

  1. Linkki on kyllä oiva paikka tehdä havaintoja! Siinä näkee koko elämän kirjon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä niin totta! Puhumattakaan siitä, että olen saanut yhden ihan erityisen ihanan ystävän, kun tutustuimme bussissa kuutisen vuotta sitten.

      Poista