keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Remonttipäivitys vol. 2: käytävät.


Vuosien aikana useampaa pikku hiljaa valmistuvaa omakotitaloremonttia ja rakennusprojektia läheltä seuranneena päätin joskus, että kun me seuraavan kerran muutamme, kannamme vain tavaramme siihen meille jo valmiiksi laitettuun unelmien kotiimme. Ihailin salaa ystävieni kärsivällisyyttä, ahkeruutta ja ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä samalla kuitenkin ajatellen, etten minä, maailman kärsimättömin ihminen, koskaan voisi asua keskeneräisessä kodissa, jatkuvan remontin keskellä. Mutta niin vain kaikkeen - huoneesta toiseen siirreltäviin maalipurkkeihin, parvekkeen vallanneisiin kuivuviin pensseleihin ja teloihin, lattialla seiniin nojaileviin ja kiinnitystä odottaviin tauluihin ja hyllyköihin, puuttuviin verhotankoihin ja nojatuolille kahdeksi kuukaudeksi unohtuneisiin ryppyisiin verhoihin - tuntuu tottuvan. Makuuhuoneen seinistä puolella on vielä vanhan tapetin rippeet, puolella jo puhtaaksi pesty seinä, ja lattia valkoisen maalin täplittämän suojapahvin peitossa milloin missäkin. On pitänyt tottua myös ajatukseen, ettemme tälläkään kertaa muuttaneet jo valmiiksi laitettuun asuntoon vaan että tämä koti valmistuu pala palalta, vähitellen, eikä se tule valmiiksi vielä tänä kesänä tai edes tänä vuonna. Ja silti jokaisen pensselinvedon ansiosta se on alkanut tuntua aina vain enemmän kodilta.

Tokaluokkalaisen huoneen ja meidän makuuhuoneen tapettien repimisen välissä laitoimme kuntoon käytävät. Koska revittävää puolipaneelia ja tapettia asunnossa kyllä riittää, päätimme mennä käytävien kanssa helpoimman kautta ja pelkästään maalata jo ennestään valkoiset seinät uudelleen valkoisella. Alkuvalmisteluineen koko hommaan meni kahdelta hengeltä, minulta ja siskoltani, yhden työpäivän verran. Myöhemmin maalasimme miehen kanssa vielä katon, johon piti jälleen telata valkoista kolme kerrosta ennen, kuin vanha tummempi sävy oli kunnolla peittynyt.

Koska meillä käytäviä pitkin juoksee usein vähintään kaksi poikaa ja aina yhtä aikaa, ei huoneiden väliin juuri kannata suunnitella sen ihmeempää sisustusta. Olohuoneen ja keittiön väliin hankin kuitenkin Clas Ohlssonilta metallisen hyllykön, jonka taakse mies kiinnitti ne samat, edellisessä kodissa olohuoneen seinällä olleet, vähän päivitetyt taulut, siihen tuttuun järjestykseen. Niitäkin oli ollut jo ikävä.

Nuo ajan saatossa kellastuneet pistokkeet ja katkaisijat ajattelimme vielä jossain vaiheessa vaihdattaa uusiin - luultavasti. Sillä niin vain asiat, jotka ennen remonttia tuntuivat todella häiritseviltä, eivät jotenkin pistä enää yhtään silmään.


Remonttipäivitykset tähän mennessä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti