perjantai 23. elokuuta 2019

Ne rehelliset kuulumiset.


Mitä oikeasti kuuluu?
Tällä hetkellä kuuluu ihan hyvää. Näin pari viikkoa loman jälkeen työ- ja arkirytmi alkaa sujua jo aika kivuttomasti eikä kesähaikeus ja sen ihanan joutilaisuuden ikävä juurikaan enää iske. Nämä ensimmäiset viikot ovat tosin olleet lähinnä opettelua, ja kohta palettiin lisätään myös jokasyksyiset vanhempainillat, poikien harrastukset ja miehen työmatkat - puhumattakaan päiväkodin koulutuspäivästä, jonka ajaksi Pikkuveljelle pitäisi löytää joku muu hoitopaikka. 

Toisaalta töiden alku on kyllä myös väsyttänyt taas ihan uskomattoman paljon, ja etenkin iltaisin tuntuu, ettei minkään ylimääräisen suunnitteluun kyllä ole yhtään energiaa. Viime viikkoina elämä onkin keskittynyt työpaikan ohella lähinnä kotiin, ja olen aika onnellinen siitä, että edes tokaluokkalainen osaa jo organisoida ohjelmaa ihan itse itselleen. Se maaginen oma aika on tosin jäänyt aika vähäiselle, kun päiväkotilainen kaipaa iltaisin syliä ja poikien mentyä nukkumaan alan itsekin olla jo ihan poikki, mutta ehkä tähänkin rytmiin taas tottuu. Useampana iltana olen nukahtanut sohvalle tai päiväunille.

Jotenkin tuntuu, että kun tuo koko vuoden painanut asuntoasia ratkesi vuokralaisten kautta edes väliaikaisesti, on myös ollut muutenkin helpompi hengittää ja pienet murheet eivät ole tuntuneet niin ylitsepääsemättömältä.


Mitä tapahtuu työrintamalla?
Siinä missä moni ystävä ja kaveri on tänä syksynä tehnyt työrintamalla pienempiä ja isompia muutoksia, oli minusta erityisen kivaa vaihtelua palata vanhaan, tuttuun kouluun - etenkin, kun viimeiset viisi vuotta olen aina syksyisin aloittanut uudessa työpaikassa. Tänä vuonna minulla on entistä enemmän myös alakoulun tunteja, joista olen myös alkanut pitää ihan älyttömästi. Ruotsin aloitin tänä syksynä kahden kutosluokan kanssa, ja oli aika mahtava huomata, että suurin osa väritti kirjan alkusivujen motivaatiomittarinsa ihan maksimilukemiin asti. Erityisesti kutosten kanssa olenkin yrittänyt panostaa extrapaljon näihin ihan ensimmäisiin tunteihin, jotta kaikille jäisi sellainen tunne, että uuden kielen oppiminen on helppoa ja hauskaa ja että ruotsin tunneille on kiva tulla. Ruotsi on ihan paras oppiaine -kommenttien jälkeen voikin sitten aina palata motivoituneena myös sinne yläkoulun puolelle opettamaan kasiluokkalaisille, kuinka perfekti muodostetaan ja keskustelemaan siitä, miksi lippis nyt vaan pitää ottaa luokassa pois päästä.


Parisuhde/perhe/ystävät?
Nää on näitä viikkoja, kuukausia ja vuosia, joina parisuhde ja ystävät kyllä pakostikin kärsivät siitä, ettei vuorokaudessa yksinkertaisesti ole tarpeeksi tunteja. Me olemme pyrkineet pitämään kalenterimme mahdollisimman tyhjinä niin, että harrastuksesta toiseen juoksemisen ja läpsystä lastenhoitovuoroa vaihtamisen sijaan teemme paljon asioita yhdessä kaikki neljä, ihan ilman mitään suunniteltua, kalenteriin kirjattua tai ihmeemmin organisoitua. Erityisesti viikonloput ovat perheen yhteistä aikaa, jolloin ajetaan silloin tällöin myös mummolaan ja esikoinen näkee myös kavereitaan.

Parisuhdeaikaa pitäisi ehtiä ottaa myös, mutta aina se tuntuu yhtä vaivalloiselta, kun isovanhemmat asuvat kuitenkin tunnin ajomatkan päässä. Arjessa olisi superkiva päästä vaikka yhdessä lenkille, mutta lapsenvahdin palkkaaminen sitä varten tuntuu vähän turhalta. Tällä hetkellä pidämme treffejä iltaisin HBO:n parissa.

Viime viikolla olin yhtenä iltana ystävän kanssa ulkona syömässä ja vaihtamassa kuulumisia, ja vitsit, että noita hetkiä pitäisi vaan jaksaa organisoida useammin.


Matkat?
Haaveilen tällä hetkellä ihan hurjasti junamatkasta Pietariin. Ajatus siitä, että ulkomaille pääsisi parissa tunnissa ilman lentämistä, tuntuu näin lentopelkoisena maailmantuskailijana erityisen kiehtovalta, ja lisäksi Pietarissa kiinnostaa täysin toisenlainen kulttuuri sekä historia. Kesällä emme käyneet tänä vuonna millään pidemmällä matkalla, ja nyt töiden alettua on alkanut tuntua, että ehkä olisi sittenkin pitänyt nipistää jostain ja vain lähteä.


Harrastukset/hyvinvointi?
Olen pyrkinyt pitämään kiinni siitä, että vaikka olisi kuinka kiire, käyn silti lenkillä joka viikko vähintään kaksi, mieluiten kolmen kertaa ja että yksi lenkeistä on aina vähän pidempi. Toissaviikolla juoksin ekan kymppini, mistä olin kyllä tosi fiiliksissä. Sen sijaan joogainnostukseni olen tällä hetkellä kadottanut ihan täysin, mikä on kyllä tosi harmi, sillä etenkin töiden alettua olen huomannut, kuinka koko kroppa ihan huutaa lempeyttä ja venyttelyä.


Inspiroi eniten/ vähiten?
Eniten inspiroi hyvä kasvisruoka, koti-illat, saunominen, pitkät lenkit Ed Sheeranin tahdissa, poikien kanssa touhuaminen sekä Hanko sushin medium-lajitelma. Vähiten inspiroi pimeys, sade, viikon ruokalistan keksiminen kiireessä ennen kauppareissua sekä jokailtainen oman huoneen siivoamisesta vääntäminen.


Tällä hetkellä syön/katson/luen?
Kesän ulkona syömisten jälkeen on ollut jotenkin tosi kiva saada taas ruokarytmikin jotenkin normalisoitua. Olemme jo jonkin aikaa pyrkineet siihen, että viikolla syömme vain kalaa ja kasviksia ja viikonloppuna voimme sitten halutessamme ostaa myös lihaa, mieluiten kyllä kanaa. Koulussa syön kahtena päivänä viikossa eväitä ja kolmena päivänä koulun kasvislounaan, jotka ovat nykyään ihan superhyviä. Kotona laitan nykyään eniten erilaisia pastoja ja keittoja ja sokerin syömistä olemme pyrkineet miehen kanssa vähentämään nyt ihan selvästi.

Viime aikoina olemme miehen kanssa vähän kyllästyneet Netflixiin ja siirtyneet sen sijaan HBO:n sarjojen pariin: viimeksi katsoimme loppuun True Detectiven kolmannen kauden, josta tykkäsimme molemmat. Nyt syksyn edetessä tulee varmasti katsottua myös ihan sitä perinteistä telkkaria, ja ohjelmauutuuksista odotan eniten Tempparien uusinta kautta.

Iltaisin kahlaan läpi Donna Tarttin tuotantoa sekä J.K. Rowlingia. Tiklin sain luettua viime viikolla ja sen jälkeen siirryin lukemaan Pientä ystävää, esikoisen kanssa luemme viimeistä Harry Potteriamme. Näiden jälkeen lukulista on ihan tyhjä, joten erityisen hyviä kirjoja saa mielellään suositella.


Mitä odotan?
Veronpalautuksia (koska mies muutti omaa veroilmoitustaan ihan superpaljon, saan minäkin odottaa rahojani jonnekin loppuvuoteen), Tempparien uusinta kautta, muutamaa kirjastosta varaamani dekkaria, viikonloppua (aina vaan ja myös niiden kivojenkin työviikkojen jälkeen) sekä sitä, että perheen kolmevuotias alkaisi vähitellen nukkua pidempään kuin seitsemään.

4 kommenttia:

  1. Olipa kiva postaus, aitoa elämänmakuista tekstiä, josta olen aina pitänyt blogissasi��. Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että kun tästä kommentista tuli ihan älyttömän hyvä mieli! Kivaa viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  2. Pidä kiinni Pietari- unelmasta! Nythän sinne alkaa päästä ilman viisumia ja siitä koituvia kustannuksia. Me kävimme muutama vuosi sitten syyslomalla ja oli todella helppo ja rentouttava loma. Junaan nousimme Kouvolasta (jossa iso ilmainen parkkipaikka autolle) ja yöt nukuttiin turvallisesti Sokos- hotellissa. Ei lentokenttämuodollisuuksia, istut junassa ja rajavirkailijat tulevat sinun luoksesi 😄. Suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, just tuollaisesta lomasta mäkin haaveilen: junalla suoraan kaupungin keskustaan ilman lentämistä ja takuutasokkaaseen hotelliin, jossa lapsetkin varmasti viihtyvät. Keväällä itse asiassa jo selailin netissä Pietarin Sokos-hotelleja ystävän suosituksesta, mutta sitten tuo asunnon myynti mutkistui ja matkahaaveet jäivät. Mutta jospa taas jossain vaiheessa!

      Poista