sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Kaksitoista ajatusta elämästä.


Asun Jyväskylässä, enkä oikeastaan voisi kuvitella asuvani enää missään muualla. Rakastan Kuokkalan sillan valoja, Kirkkopuistoa, Harjun portaita, sieltä kajahtavaa Iltasoittoa sekä sitä, että aina näin joulun alla on yksi päivä, jolloin koko kaupunki pistää päähänsä tonttulakit ja valitsee auton sijaan vihreän linkin, jossa tonttulakki käy matkalippuna - puhumattakaan siitä, että olemme vuosien saatossa saaneet täältä ison kasan hyviä ystäviä, joista on tullut meidän tukiverkkomme.

Innostun minua kiinnostavista asioista aina välittömästi ja uppoaa niihin totaalisesti: hyvä kirja olisi luettava heti, koukuttava sarja nähtävä saman tien kokonaan ja aloitettu remontti saatava valmiiksi mahdollisimman nopeasti. En osaa jättää asioita kesken tai hoitaa niitä pikkuhiljaa - mikä on sekä tehokasta ajankäyttöä että ylimääräinen stressitekijä elämässä.

Ihailen ystäviäni. Mun ympärillä on ihan uskomattomia tyyppejä, jotka ovat selvinneet vaikka mistä, tekevät väitöskirjaa ja elävät samalla yksinhuoltajan arkea, hyppäävät lentokoneeseen ja matkustavat yksin Aasiaan, uskaltavat puhua isoistakin jutuista siinä missä viikonlopun kuulumisista ja luottavat rakkauteen sen suurimmankin menetyksen jälkeen.

Haluaisin, että tällä hetkellä arkea värittävä kiire väistyisi ensi vuonna. Syysloman jälkeen elämä on tuntunut olevan lähinnä paikasta toiseen kiiruhtamista, sillä arkisin jommallakummalla pojista on ollut vähintään yksi harrastus neljänä iltana ja sitä ennen on aina pitänyt saada lapset sekä haettua että ruokittua, ja mies on tehnyt kahta työtä sekä aiempaan enemmän työreissuja. Kaipaan ihan superpaljon aikatauluttamattomia viikkoja sekä sitä, ettei kiire pääse pään sisälle. 

Rentoudun parhaiten yksin tai miehen kanssa niin, että on ihan hiljaista. Oikeastaan vasta tänä vuonna jatkuva melussa oleminen niin töissä kuin kotonakin on alkanut uuvuttaa jotenkin ihan erityisen paljon. Siksi parhaita hetkiä ovat jokatiistaiset saunaillat ihan yksin, kirjan lukeminen peiton alla niin, että mies lukee omaa kirjaansa sängyn omalla puolellaan sekä esimerkiksi se, kun mummolassa laitamme lapset nukkumaan ja lähdemme ihan kahdestaan uimaan, soutelemaan tai ihan vaan pihakeinuun istuskelemaan.

Luonnettani kuvaavat parhaiten sanat tehokas, vaativa ja empaattinen. Olen aina ollut taipuvainen pefektionismiin, ja vaikka olenkin pyrkinyt siitä viime vuosina eroon, vaadin silti itseltäni paljon enkä juuri tee asioita puolittain. Minä olen se, joka imuroi joka toinen päivä, kokkaa ruuan alusta asti itse kahdesti päivässä, järjestää lastenjuhlat koko naapurustolle ja tekee syyslomalla pienen remontin lastenhoidon ohessa. Haluaisin olla rennompi ja toisaalta oppia myös arvostamaan omia saavutuksiani enemmän. Toisaalta olen myös empaattinen, ystävällinen, reilu ja toivottavasti myös hyvä ystävä.

Ilostun pienistä jutuista, kuten ystävän laittamasta viestistä, kollegan tsempeistä, oppilaasta, joka jää tunnin jälkeen juttelemaan, miehen kaupasta tuomista vähän paremmista sämpylöistä sekä siitä, kun jompikumpi tai molemmat pojista kiipeävät syliin ja ryömivät kainaloon.

Jos voisin tehdä mitä vaan, tekisin lyhyempää työaikaa, niin että voisimme välillä pitää poikien kanssa hitaita aamuja eikä aina olisi niin kiire (ja luonnollisesti saisin edelleen sen verran palkkaa, ettei pankki alkaisi liikaa hengittää niskaan eikä kaupassa tarvitsisi katsoa, mikä niistä tonnikalapurkeista on kaikista halvin).

Haluan ympärilleni ihmisiä, joiden seurassa ei tarvitse miettiä jokaista sanaansa tai yrittää esittää olevansa jotain enemmän kuin onkaan.

Haaveilen siitä, että voisimme koko perhe elää pitkän ja terveen elämän ja että ainakin lähivuodet menisivät ilman suuria suruja.

En luopuisi suoristusraudasta, lempifarkuistani tai perjantain sipsipussistani.

Ajankohtaista juuri nyt ovat joulufiilistely, hyvät elokuvat ja kirjastosta lomaa odottamaan hakemani kirjat, Jäljillä-podcast, Manifest-tv-sarja sekä lähestyvä joululoma, jolloin matkustamme ensin mummoloihin viettämään joulua ja sen jälkeen oman perheen kesken Tallinnaan vastaanottamaan uutta vuotta.

Haasteen nappasin Katjan blogista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti