perjantai 18. kesäkuuta 2021

Kymppisynttäreistä, kiireestä ja toisesta vääränlaisesta keväästä.

Blogi ei ole viime viikkoina juuri päivittynyt. Voisi sanoa, että suurin syy siihen on päälle vyörynyt aivan valtava väsymys, muttei se olisi kuin puolet totuudesta. Oikeastaan suurempi syy on ollut kiire, se pääasiassa päänsisäinen, josta en vielä ole päässyt irti.

Vuosi sitten kirjoitin vääränlaisesta keväästä, josta puuttuivat ne kaikki tutut kevään merkit. Ei varattu matkaa, selailtu läpi matkaoppaita ja googlattu kiinnostavimpia ravintoloista milloin Berliinistä, milloin Barcelonasta. Ei varattu festarilippuja tai edes vapaata viikonloppua mummun kalenterista, puhuttu tyttöjen reissusta tai edes uskallettu haaveilla hetkestä, jona vuoden pölyt voisi vihdoin huuhtoa viileään mereen. Niiden kaikkien puuttuessa en yhtäkkiä huomannutkaan, että oli se aika vuodesta, jona on aika hidastaa, niin lenkillä kuin muutenkin.

Ja sitten, heti seuraavana vuonna, tein saman uudelleen.

Viimeisellä kouluviikolla, kun olisin kaivannut tilaa ajatuksilleni ja aikaa järjestellä työpaperit takaisin mappeihin, kannettiin meidän olohuoneeseen tuhat kiloa IKEAn puutavaraa. Seuraavana päivänä purettiin keittiö, siirrettiin ne tuhat kiloa vielä yhdestä paikasta toiseen, kannettiin pöytä siihen, missä ennen oli sohva ja sohva siihen, missä ennen oli sohvapöytä ja keitettiin aamupuurot mikrossa olohuoneen lattialla. Eteisen naulakossa roikkuneen nahkatakin päälle kertyi kerros sahanpurua ja ne työpaperit, jotka olisin jonkinlaisena irrottautumisriittinä halunnut käydä läpi, jäivät kattiloiden, paistinpannujen, siivoustarvikkeiden ja kahdenkymmenen muumimukin taakse. Oli vanhan työpaikan ja tärkeiden ihmisten hyvästely, joka tuntui jäävän jotenkin kesken, uuteen työpaikkaan orientoituminen, johon siihenkään en päässyt täysin mukaan, byrokratiaa ja paperitöitä, kortteliliigan aloitus, partiolaisten purjehdusretki ja yleisurheilutreenit. Ja kun päivän päätteeksi pääsin kotiin, oli siellä aina täysi kaaos, kenttäruokailu ja aina vähintään yksi remonttimies poraamassa kaappia seinään. 

Niiden jo viime vuonna puuttuneiden kevään merkkien ohella tänä vuonna puuttui myös se jonkinlainen pysähtyminen, josta tiedän, että kesä on ihan nurkan takana. Kun huhtikuussa suunnittelimme uutta keittiötämme ja päätimme, että remontti olisi järkevintä toteuttaa samoilla väsymyksillä kouluvuoden perään niin, ettei se veisi miehen lomia, emme osanneet - tietenkään - ottaa sitä huomioon.

Lisäksi tänä vuonna kevään merkeistä puuttui se kaikista tärkein: perheessä kiertäneen flunssan takia oli pakko myös perua esikoisen toukokuiset kymppisynttärit, joista yleensä, viimeistään, on alkanut meidän kesä.

Mutta niin vain sen puutavaran määrä olohuoneessa väheni joka päivä ja lopulta sain myös raivattua papereineni tieni mappien luokse. Maanantaina saimme vihdoin keittiöön taas hanan ja juoksevaa vettä, tiistaina sähköt. Keskiviikkona uudessa, melkein valmiissa, keittiössä tuoksui maalin ja puun lisäksi jo porkkanapiirakka, se minkä esikoinen oli toivonut syntymäpäivilleen. Ja kun yhden käsittämättömän härdellipäivän jälkeen saimme ensin pöydän ääreen isovanhemmat ja myöhemmin pihalle joukon luokkakavereita ja muutaman perheystävän, alkoi - vihdoinkin - myös meidän kesä.


4 kommenttia:

  1. Saisiko kuvia uudesta keittiöstä? =) hyvää kesää! T.hanna:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin saisi, kunhan nuo viimeiset fiksaukset saadaan tehtyä ja siniset suojatarrat ovien päältä pois! Kivaa kesää sinnekin!

      Poista
  2. Kiva kun jatkat blogin kirjoittamista. Tykkään näistä pohdiskelevista teksteistä, vaikka samalla kiinnostaa toki tuo keittiö ja kirja-arviotkin luen aina. Ja saman kaupungin asukkaana on aina kiva saada lukea Jyväskylä-juttuja. T. Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, kun luet! Itse kirjoitan kirja-arvioiden lisäksi mieluiten juuri noita pohdiskelevia tekstejä ja juuri siksi kaikki kirjoittaminen on ollut viime aikoina vähän vaikeaa - päässä kun ei tunnu nyt olevan mitään sellaista, minkä saisin puettua sanoiksi. Mutta jospa tämäkin tässä lomalla helpottaisi.

      Poista