maanantai 31. tammikuuta 2022

Kuusivuotissyntymäpäivistä ja juhlista, jotka tulivat sittenkin.

 

Pitää varata neuvola-aika, muistan yhtäkkiä yhtenä aamuyönä, jona olen taas herännyt pohtimaan kaikkea, mitä siihen kellonaikaan ei ikinä pitäisi pohtia. Olemme sinkoutuneet esikoisen mukana niin vanhasti mukaan koululaisen arkeen, Wilmaan ja riitoihin peliajoista, että olemme täysin unohtaneet: se pienempi, joka kyllä jo osaa lukea ja kirjoittaa ja juoksee tyytyväisenä jalkapallon perässä itseään neljä vuotta vanhempien kanssa, on tosiaan vielä neuvolaiässä. Ja ihan kohta se täyttää kuusi, vasta ja jo.

Kuusivuotissyntymäpäiviä emme tosin kukaan ole voineet unohtaa. Syksyllä laskettiin, että vielä kolme kuukautta. Sitten kaksi ja lopulta yksi. Sitä ennen oli siirrytty jo päiviin: kuusikymmentä, neljäkymmentäviisi, kaksikymmentäkolme. Kun koronaluvut alkoivat nousta samassa suhteessa päivien pienenemisen kanssa, aloimme valmistella Pikkuveljeä siihen, ettei juhlia välttämättä voitaisikaan pitää. Että jos ei nyt, niin sitten myöhemmin, viimeistään kesällä, jolloin kakku ja Carneval-keksit voitaisiin kantaa ulos. 

Jos synttäreitä ei pidetä, en minäkään täytä kuusi, totesi Pikkuveli.

Siksi olin tänä vuonna ihan erityisen onnellinen eteisen täyttäneistä pienistä kengistä, märistä rukkasista ja värikkäistä pipoista, kun päiväkotikaverit lopulta kolistelivat portaat ylös ja pöydän ääreen. Aamulla kaksi vielä perui sairastuttuaan yllättäen, mutta jo viidestä kuusivuotiaasta saimme ääntä niin, että sata neliötä alkoi tuntua kovin pieneltä. Pelasimme bingoa ja hankifutista, esikoinen teki vieraille kasvomaalauksia ja pullonpyöritykseen olimme valmistelleet pieniä tehtäviä suoritettavaksi. Muutamaa hermoromahdusta ja kädenvääntötappiota lukuun ottamatta kaikki lähtivät kaksi tuntia myöhemmin koteihinsa tyytyväisinä jalkapallo, tiikeri tai tähti poskessaan.

Herkkupöydässä onnittelulaulun laulamisen jälkeen kuusivuotiaat keskustelivat siitä, ketkä kaikki ovat käyneet koronatestissä ja kenen ukille testaustikku työnnettiin niin syvälle, että pää oli kipeänä vielä kaksi päivää myöhemmin.

Mutta olkoon taas nämä tämän ajan juhlat, mutta ihan oikeat juhlat kuitenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti