Vuonna 2018.

Tänä vuonna muun muassa...

Esikoinen täytti seitsemän, halusi synttäreilleen Harry Potter -teeman ja aloitti elokuussa koulun.

Pikkuveli oppi laulamaan ja potkupyöräilemään ja kastoi ensimmäistä kertaa varpaansa Välimereen.

Aloitimme vuoden kylpylälomalla Tallinnassa.

Hyvästelin toukokuussa taas yhden mahtavan työyhteisön ja rakkaiksi tulleet oppilaat ja aloitin syksyllä uudessa työpaikassa.
Olin jälleen lukuvuoden töiden jälkeen kesän työttömänä.

Teimme äiti-tytär-reissun Prahaan.

Innostuin kesällä lenkkeilystä ja jatkoin sitä vuoden loppuun asti.

Joogasin vähemmän kuin olisin tarvinnut.

Söimme koko perhe heinäkuussa tapaksia Barcelonassa.

Mökkeilimme Lehtisaaressa pitkin kesää perheen ja ystävien kanssa.
Pikkuveli putosi laiturilta veteen, mutta onneksi ystäväperheen isä oli valppaana ja selvittiin pelkällä (isolla) säikähdyksellä.

Pyörähdimme koko perhe Helsingissä vain kerran ja silloinkin superpikaisesti.

Kävimme miehen kanssa kolmesti pelaamassa pakohuonepeliä.

Ostimme siskon kanssa liput Ed Sheeranin ensi kesän Helsingin-keikalle.

Esikoinen suppasi ensimmäistä kertaa.

Olimme miehen kanssa syyskuussa olleet viisitoista vuotta yhdessä. Juhlinnan sijaan minä menin työpaikalle seitsemäsluokkalaisten vanhempainiltaan, mies esikoisen vanhempainiltaan ja pojat naapuriin hoitoon.

Teimme syyslomareissun Kuopioon.

Kävimme Linnanmäellä, Parc Guellissä, Mikkelissä, Prison Islandilla ja Ysitien Lemmikissä.

Värjäsin kesäloman ensimmäisen päivän kunniaksi hiukseni pinkeiksi.

Join sangriaa La Ramblalla.

Välillä oli raskaampaa kuin koskaan ennen.

Esikoinen pukeutui palmusunnuntaina Harry Potteriksi ja luimme yhdessä sarjan kolme ensimmäistä kirjaa.

Uusimme makuuhuoneen sisustuksen pikkubudjetilla.

Vähensin shoppailua ja innostuin soijasuikaleista.

Mies kävi työmatkoilla Krakovassa ja Ateenassa.

Pikkuveljen lippalakki ja aurinkolasit varastettiin Barcelonetan rannalla, kun käänsin selkäni ihan pieneksi hetkeksi.

Tunsin välillä ihan suunnatonta maailmantuskaa, podin huonoa omatuntoa matkakuumeestani ja halloumin himostani ja vähensimme perheen lihansyöntiä reilusti.

Katsoimme miehen kanssa The Fallin kaikki kolme kautta, ensimmäisen kauden Handmaid’s Talea ja innostuimme taas Frendeistä.

Olisin halunnut olla parempi ystävä.

Olin toukokuun lopussa kaksi päivää sairaslomalla ja tajusin, etten ollut viettänyt samanlaista omaa, laiskotteluaikaa Netflixin parissa kuukausiin - vähintään.

Mies rakensi mummolaan laiturin ja kävimme ongella useamman kerran.

Uimme heinäkuussa joka päivä, koko perhe.

Näimme La Sagrada Famiglian.
Miehestä tuli päivätyön ohella ihan virallisesti myös maanviljelijä.

Söin elämäni ensimmäisen trdlon ja kuuntelin, kuinka katumuusikko lauloi Beatlesista Prahan John Lennon wallilla.

Siirsimme juhannuksenviettoa vuorokaudella huonon sään takia.

Pidimme toukokuussa puistossa Yläkaupungin yön kahviosta ja järjestimme syyskuussa puiston Syystulkoot.
Kevät oli yhtä rämpimistä ja mustaakin mustempi.

Laitoimme asuntomme taas myyntiin.

Ja löysimme, toivon mukaan, sen kodin, josta ei ihan heti tarvitsekaan muuttaa pois.
Pidimme poikien kanssa kahdet pyjamabileet, jossa levitimme patjat olohuoneen lattialla ja katsoimme Disney-leffoja yöhän asti.
Olin suurimman osan joulukuuta kipeänä.
Uudenvuodenlupauksena päätin yrittää opetalla arvostamaan itseäni enemmän.