keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Totta.



"Hän näkee heidän elämänsä. Lapset hyppelevät heidän edellään, hihkuvat, mankuvat jäätelöä.

Tavallisia hetkiä, ei murheellisia muttei sellaisiakaan, joita erehtyi teini-isässä tulevaisuudesta haaveillessaan pitämään onnen ehtona. Sellaisia hetkiä, joina tuntee pitkästyneisyyden, sellaisia joita ei määritä niinkään sana onni - hän tietää, että onni tuntuu joskus tulevaisuudessa mahtailevalta, lapselliselta sanalta, sitten kun hän on oppinut ne toisenlaiset hetket - vaan jokin tavanomaisempi sana, jonka latteus on pelkkää lumetta. Tyytyväisyys."

Riikka Pulkkinen: Totta

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Erlend Loe: Naisen talloma

Erlend Loe: Naisen talloma (Blåst)
Johnny Kniga


Koska tähän asti esittelemistäni kirjoista suurin osa on ollut selkeästi enemmän naisille suunnattua draamaa, hypätään vaihteeksi eri genreen ja Erlend Loen tuotantoon. Sankan miespuolisen lukijakuntani (herra T, toivottavasti luet tätä siellä töissä!) iloksi ajattelinkin kirjoittaa hieman kirjasta nimeltä Naisen talloma.

(Ja kyllä, kyseessä ei ole minkään luokan kuittailu, sillä puolustuksekseni voin sanoa lukeneeni itse kirjan ruotsiksi nimellä Blåst ja ajattelevani sitä myös sillä nimellä.)

Naisen talloma kertoo miehestä, joka ajautuu suhteeseen voimakastahtoisen Mariannen kanssa. Ja nimenomaan ajautuu, sillä Marianne muuttaa miehen asuntoon ja valtaa tämän elämän ilman, että päähenkilö edes ehtii päättää omaa kantaansa asiaan. Marianne puhuu, suunnittelee - ja täyttää asunnon.

"Marianne ringde mig på jobbet. Var lätt och glad på rösten. Det var så fint att vi varit överens, sa hon. Jag försökte komma ihåg vad vi hade sagt under natten. Ingenting kom jag ihåg. Men då kommer jag då bara, sa hon. Jag nickade in i telefonluren och sa ja, kom bara, och att det säkert blev bra.

Samma kväll kom hon flyttandes. Med tolv medelstora papperskartonger och en gräddgul byrå."

Saadakseen omaa tilaa aloittaa päähenkilö uintiharrastuksen. Hän ostaa kausikortin uimahalliin, istuu saunassa lukemassa. Ja ui, tottakai. Kotona hän kuuntelee Mariannea, nyökkää ja kauhistelee oikeissa paikoissa, miettii omia asioitaan samalla kun Marianne elää elämäänsä - heidän molempien puolesta.

Mielenkiintoinen kirjasta esiin nostettu ajatus on, että vaikka päähenkilö selkeästi on naisen talloma, on hän myös ennen kaikkea itsensä talloma. Mariannen määräilyä enemmän kirjassa ahdistikin juuri päähenkilön tahdottomuus, miten hän vain odotti elämänsä alkavan, seurasi Mariannen perässä vaivautumatta edes miettimään omia mielipiteitään. Erlend Loen kirjoitustyyli on oivaltavaa ja tekstit, kuten tämäkin, yleensä hauskoja. Silti Naisen talloma tekee ennen kaikkea surulliseksi.

Naisen talloma on siinä mielessä erikoinen kirja, että 199 ensimmäistä sivua se oli ärsyttävä, TODELLA ÄRSYTTÄVÄ, ja se olisi monta kertaa tehnyt mieli jättää kesken. Eniten tämä johtui henkilöistä: päähenkilö todellisena heittopussina ja Marianne täydellisenä päällepäsmärinä olivat äärimmäisen tympeitä ja erityisen vaikeasti samaistuttavia (sanokoot kukaan mitä tahansa...). Kirjan 200. ja viimeinen sivu sai kuitenkin minun kelkkani täysin kääntymään. Erlend Loen Naisen talloma on todellakin ajatuksia herättävä, jopa jollain tasolla ravisteleva, lukukokemus!


Näitä voin myös suositella:
Erlend Loe: Supernaiivi
Erlend Loe: Tosiasioita Suomesta

...ja uusimpiin Erlend Loen teoksiin pitääkin ehdottomasti tutustua myös itse!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän (2005)
Teos, 398 sivua.


Yksi useampaan kertaan lukemistani kirjoista on Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän.

Kirjan päähenkilö on Suvi Vaahtera, Södergran-tyttö jääkiekkokaupungista, josta myöhemmin tulee Summer Maple, yksi Suomen kirkkaimmista rocktähdistä. Nyt Summer on kuitenkin kadonnut jäljettömiin Afrikan-matkallaan ja koko Suomi pidättää hengitystään odottaessaan tietoja hänen kohtalostaan. Samalla Suvin entinen poikaystävä Antti ja äiti Leena käyvät läpi omaa matkaansa ja suhdettaan Suviin ja kertovat samalla hänen tarinansa.

On Södergran-tyttö ja unohdettu jääkiekkokaupunki ja toisaalta lyhyttukkainen rokkari; on rosoinen treenikämppä ja toisaalta stadionkeikkojen hehkuvat valot. Ja on omistusasunto Espoossa, nahkahansikastäydellisyys, jossa viiniä siemaillaan yhteen sopivista Iittalan laseista ja taustalla, aivan vaimeasti, soi Bo Kaspers orkester. Juha Itkonen kirjoittaa oivaltavasti ja toisaalta pehmeästi, kirjan tunnelmaan pääsee heti sisälle.

"Olla hän joka jotain merkitsee, laulujen hän. Olla hän jota rakastetaan, kaivataan tai vihataan; hän joka löydetään tai jätetään taakse. Elää ihmisten mielissä, elää ikuisesti." 

Summer Maplen tarina kerrotaan kahdesta eri näkökulmasta, Antin ja Suvin äidin. He molemmat avaavat eri puolet Suvin elämään - ja samalla myös omiin elämiinsä - ja rakentavat tarinaa omista lähtökohdistaan. Silti lopussa ei pysty sanomaan, onko heistä kummankaan antama kuva todellinen. Mitä edemmäs tarina kulkee, sitä selvempää on, että kirja tarjoaa lukijalle vain sirpaleita elämästä - palan sieltä ja toisen täältä - ja todellinen Summer Maple jää lukijan rakennettavaksi.

"Tämä ihminen tässä huoneessa, aivan yksin, ja toinen ihminen hänen sisällään. Aivan yksin, se tässä on kaikkein pahinta, sillä tämä kuva toisin kuin monet muut on kokonaan tosi."

Toisaalta tämä on myös kirjan koukku. Mitä todella tapahtui, kuka oli Summer Maple? Entä mikä osa tarinaa oli totta - ja mikä vain haavekuvaa?

Anna minun rakastaa enemmän on kirja rakkaudesta, luonnollisesti. Se on myös kirja haaveista ja todellisuudesta, niiden välisestä erosta. Se on kirja kasvamisesta ja unohtamisesta, kirja vanhemmuudesta. Anna minun rakastaa enemmän on yksi parhaista lukemistani kirjoista.

Juha Itkosen kirjalla on muitakin ihailijoita. Käykääpä lukemassa esimerkiksi vastaava kirja-arvostelu Alexander Stubbin blogista. http://www.alexstubb.com/fi/blog/146/