sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

I want to ride my bicycle.



Kuluneella viikolla ollaan siirrytty rytinällä kohti kevättä. Yksi merkki siitä on upouusi potkupyörä.

Oikeastaan valinta perinteisen kolmipyörän, aisasta työnnettävän lastenpyörän ja vauhdikkaan potkupyörän välillä oli meillä melko helppo, koska haluttiin hankkia nimenomaan sellainen menopeli, jolla kaksivuotias pääsisi etenemään paikasta a paikkaan b ihan itse. Kärsivällisyys ja voimat eivät poika R:llä vielä riitä perinteiseen polkemiseen ja itse taas en jaksa innostua jalkoja polkimillaan lepuuttavan pyöräilijän työntämisestä. Potkupyörän suuntaan vaakakuppia kallistivat luonnollisesti myös tasapainon harjoittelu sekä kavereiden positiiviset kokemukset potkimisesta. Mekin halutaan isin kanssa yhdessä juoksulenkille niin, että rattaiden sijaan poika R kulkee vieressä potkupyörällä.


Viikon potkupyöräilyn perusteella voi sanoa, että valinta osui enemmän kuin oikeaan: poika R potkii, ainakin tähän mennessä, aikuisen ohjeita noudattaen ja on ennen kaikkea itse enemmän kuin innostunut pyöräilystä. Pyörälenkeistä on toistaiseksi selvitty ilman harmaita hiuksia, autotielle syöksähtelevän pyöräilijän perässä huutamista sekä väsähtäneen pyöräilijän ja pyörän kantamista. Tosin pakko todeta: vauhtikana ei ihan vielä riitä niille aikuisten juoksulenkeille.



Punavalkoinen potkupyörä löydettiin muuten kauppareissulta Prismasta, jonne menimme ihan vain kokeilemaan, minkäkokoinen pyörä olisi sopiva. Sen reissun jälkeen kaksivuotiaan maailmassa oli tasan yksi pyörä ja jokainen netistä näyttämäni malli sai tuomion "ei kun se punavalkoinen pyörä". Siispä suuntasimme takaisin Prismaan. Äidin kukkaro kiitti, ja sopivan kypärän saattoi hyvällä omalla tunnolla tilata Matkavarusteesta.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Perjantai.


Perjantain kunniaksi koukkasimme poika R:n kanssa päiväkodista kotiin lähikaupan kautta ihan vaan siitä syystä, että halusin ostaa itselleni viikonlopun kunniaksi kimpun tulppaaneja.

Tulppaanien lisäksi sain vapaaillan kokkailusta, kun suuntasimme aloittamaan viikonloppua keskustan Martinaan. Vaikka ketju onkin löytynyt Jyväskylästä jo tovin, oli paikka meille vielä ihan uusi tuttavuus. Raikas sisustus, ystävällinen palvelu, maukas ruoka sekä rauhallinen pöytä ihan leikkipaikan vieressä tosin takasivat sen, että piipahdamme syömään varmasti toistamiseenkin.


Myös perheen kaksivuotias heittäytyi ruokapöydässä filosofiseksi:
"Minä syön nyt kunnolla, että kasvan yhtä isoksi mieheksi kuin isi."


Rentouttavaa viikonloppua!

torstai 27. maaliskuuta 2014

Tove Jansson: Resa med lätt bagage

"Jag var ganska säker på att han inte skulle gå och lägga sig på flera timmar.
      To you, sa han. Allt uprepar sig.
      To you, sa jag.
      Resor, resor, fram och tillbaka. Och man vet precis vart man kommer, likadant varje gång. Hem och tillbaka, tillbaka och hem igen."

Tove Jansson: Resa med lätt bagage (1987, ilmestynyt suomeksi nimellä Kevyt kantamus)
Schildts, 173 sivua.


Myös meillä on vietetty Tove Janssonin juhlavuotta, ja luettavien kirjojan kasassa on viime viikkoina ja kuukausina pyörinyt yksi jos toinenkin Tove Janssonin teos. Odotellessani kirjaston varausjonossa (enää muuten 15 ennen minua, huraa!) kirjailijan uusinta elämäkertaa päädyin nappaamaan kirjaston hyllystä iltalukemiseksi Muumien lisäksi myös novellikokoelman Resa med lätt bagage.

Resa med lätt bagage koostuu kahdestatoista erillisestä novellista. Temaattisesti muuten varsin erityylisiä tekstejä yhdistää matkustaminen - maasta ja paikasta toiseen, elämäntilanteesta toiseen - sekä tietynlainen uuden edessä oleminen.

Vaikka Resa med lätt bagage olikin lukemisen arvoinen teos, antoi vilkaisu kannessa komeilevaan nimeen odottaa jotain vielä enemmän. Kokoelman aloittava Korrespondens sitä jo olikin: omaperäinen, omalla tavallaan äärimmäisen surumielinen tarina, joka kerrotaan pelkästään yhden ihmisen kirjeiden kautta. Potentiaalia, oivaltavia juonenkäänteitä ja onnistuneita kuvauksia löytyi toki lopuista yhdestätoista novellistakin, mutta siitäkin huolimatta mikään niistä ei ravisuttanut ja puhutellut niin kuin kirjan avausnovelli.

Yhdentoista melko hyvän ja yhden erinomaisen novellin jälkeen oli pakko myöntää, että Resa med lätt bagage oli loppujen lopuksi vain ihan kiva kirja. Siis ihan kiva kirja. Kuvaavaa olikin, että puolessa välissä kirjaa sain jostain juonenkäänteestä päähäni ajatuksen, että olin ehkä sittenkin jo lukenut nämä novellit joskus aiemmin - ja sittemmin unohtanut.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

It was all yellow.



Lauantain kaupunkikierroksella löysin poika R:lle vuoden keväisimmät farkut.
Samalla reissulla mukaan tarttui myös vihreä ilmapallo.

Nyt takatalvikin on meidän osalta ohi.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Pikku Huopalahden talot ovat niin kuin keksipaketteja.


Koska maaliskuun alkupuoli ja koko helmikuu menivät meidän perheessä enemmän tai vähemmän vuorotellen sairastellessa, tarkoitti yhdistelmä koko perhe yhtä aikaa terveenä + viikonloppu meillä heti isoa määrää ohjelmaa, kun kaikki piti ehtiä tehdä nyt heti, ennen kuin nenä taas vuotaa. Siispä ohjelmassa oli ystävien tapaamista, lätäkköhyppelyä lähipuistossa, Twin Peaksin toisen tuotantokauden kahlaamista, isin kuntosali-ilta sekä lenkkeilyä, äidin kosmetologi ja kampaaja, kaksivuotiaan kevätvaatevarastojen täydennys sekä vanhempien akkujen lataus valkosipulietanoiden, viinin ja Pariisin Kevään parissa. Ja ihan kuin pisteeksi iin päälle ihana ystävä ilmoitti keskiviikkona suuntaavansa viikonlopuksi Jyväskylään, joten lauantain ohjelmaan lisättiin vielä lounastelua tyttöjen  kesken sekä illan keikkaporukkaan yksi osallistuja lisää. Lisää tällaisia viikonloppuja, tykkään.

Tosin kun kotiuduimme lauantaiaamuna puoli kolmelta ja kaksivuotias päätti herättää vanhempansa kello kuusi, oli pakko ihmetellä, miksi viikonloppuaamun lastenohjelmat alkavat vasta kahdeksalta.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Viisi kuvaa tältä viikolta.

Koska arkena kamera pysyy yleensä visusti laukussaan, on tällä viikolla projektina ollut ottaa yksi kuva joka päivä. Ihan siitä arjesta, kerrankin.


Maanantai.
Pitkän työpäivän jälkeen kiireesti kotiin syömään ja illalla äiti-poika-laatuaikaa jumpassa.



Tiistai.
Illalla uhmattiin lumipyryä ja reippailtiin pitkästä aikaa koko perhe kirjastoon.



Keskiviikko.
Kuudenherätys, työpäivä, tukiopetus, sähköpostitulva, maailmanparannusta kahvikupin äärellä, koulutus, kirjatilaus ja sanakoepino, joten kotona ohjelmassa ainoastaan kupillinen kahvia, salmiakkia ja aikakauslehti, tv ja sauna (enkä takuulla liikkunut kotoa mihinkään koko iltana).



Torstai.
Illan menusta löytyi kinkku-pastasalaattia sekä jonkun muun perheen äitien tekemiä pinaattilettuja. Koska oli isin vuoro tehdä pitkä työpäivä, syötiin poika R:n kanssa kahdestaan ja kuunneltiin samalla radiosta Juha Tapion kappaletta Aito rakkaus yllättää.


Perjantai.
Päivän asu perjantailta, jotka ovat aina viikon parhaita työpäiviä. Tällä kertaa viikonloppu käynnistyi töiden jälkeen kosmetologilla, ja jos tänä viikonloppuna olemme pitkästä aikaa koko perhe terveinä, on edessä kaksi päivää, jotka käytetään ystävien tapaamiseen ja vanhempien laatuaikaan. Jo oli aikakin, johan tuosta edellisestä kahdenkeskisestä ulkona käymisestä onkin kulunut jo kohta kymmenen kuukautta...

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Homemade sushi.



Sunnuntai-iltana flunssa alkoi (niin kuin meillä tunnollisilla työntekijöillä aina) luonnollisesti hellittää, joten lohturuuaksi tehtiin sushia.

Ainekset kotitekoiseen sushiin löytyivät lähikaupasta kadun toiselta puolelta, josta mukaan tarttui Blue dragon sushi meal kit sekä väliin avokadoa, kurkkua ja kylmäsavulohta. Onnistui hyvin ensikertalaisilta ja maistui yllättäen myös herra kaksiveelle.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Ilonaiheet ennen aamukymmentä.



Ilonaiheet ennen aamukymmentä:


Radiosta tullut Kuka muu muka.

Pihan yli kävellyt varis.

Pakastemansikat puuron seassa.

Lattialle levitetyn sanomalehden yli juokseminen.

Se, kun äiti sanoi öttiäinen.

Piirretyt.


Olisipa ihana olla itsekin kaksivuotias.
(Tänä viikonloppuna sairastuvalla ovat vuorostaan perheen flunssaiset aikuiset, joten ilonaiheiden sijaan ydinsodan aloitti ennen aamukymmentä esimerkiksi lause Mitkä helkkarin sukat 
täällä lattialla taas on!)

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

"Paljon  mitään ei ollut tapahtunut. Siitäkään vähästä ei koskaan puhuttu. He kaikki karkasivat kaupunkiin pari päivää ennen aikojaan ja tiesivät toisilleen puhumattakin, että kesä kirkasvetisen järven rannalla oli ollut viimeinen, olosuhteet olivat muuttuneet, oli satanut liikaa. Oli kai vain satanut aivan liikaa."

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia (2008)
Otava, 253 sivua.


Alkuvuodesta yöpöydän luettavien kirjojen pinoon on syystä tai toisesta eksynyt useampi novellikokoelma. Näistä ensimmäisenä käteen tarttui Juha Itkosen Huolimattomia unelmia.

Huolimattomia unelmia koostuu kahdestatoista toisestaan erillisestä novellista. Kauniiden kansien välistä löytyy tarinoita tavallisesta kahdekstaneljäänarjesta, todellisista ihmisistä ja heidän pienistä - huolimattomista - unelmistaan. Tarinoita äideistä, jotka ovat kadottaneet itsensä muumikirjoihin ja marsipaanikakkuihin, sekä tarinoita pariskunnista, joilla vaaleansiniseksi sisustetun tyhjän vierashuoneen kaapissa on edelleen se työmatkalta Genevestä ostettu lehmäkuvioinen potkupuku. Tarinoita kodeista, joiden kirjahyllyjä koristavat valokuvakehykset, pro gradut ja Aalto-maljakot, mutta joissa silti öisin käperrytään sängyn omalle puolelle hahmottamaan tapetin kuviota.

Samoin kuin Itkosen romaaneissa myös Huolimattomien unelmien punainen lanka on sen henkilögalleriassa, Itkosen tavassa rakentaa todentuntuisia, koskettaviakin, kuvia ihimisistä. Kaikissa toisistaan erillisissä novelleissa on kuitenkin jotain hyvin samaa: jokaisessa niissä ihmiset ovat jollain tavalla rikki, tuuliajolla tai eksyksissä, osa sitä itse tietämättä. Osa novellien henkilöhahmoista tuo mieleen, ehkä joko sattumalta tai tarkoituksella, välähdyksiä Itkosen vanhoista, tutuista romaanihenkilöistä.

"'Älä sure isä, minä olen tässä.'
  Oli kuin isä olisi murentunut edessäni, antanut maailmalle periksi ja jättänyt sen minun huolekseni. Isä rutisti minut käsiensä väliin, painoi leukansa päälakeani  vasten ja hengitti raskaasti, piti minua otteessaan. Koska isä ei sanonut mitään, minun oli pakko.
   'Kaikki  kääntyy vielä hyväksi', kuiskasin."

Yleisilmeeltään Itkosen novellikokoelmaa ei voi edes vaaleanpunaisten lasien takaa kuvata onnelliseksi tai iloiseksi, vaikka tarinoiden maalaamassa, joskus varsin melankolisessakin, maailmassa välillä pilkahtaakin heikko valo. Synkästä pohjavireestään huolimatta Itkosen novellit ovat kauniita ja kieli tarkan kuvailevaa. Silti Huolimattomia unelmia tuntui Itkosen romaaneihin verrattuna turhan kepeiltä, ikään kuin täytetyöltä kahden romaanin välissä, ennen jotain suurempaa  kirjallista työtä. Seuraavaa isoa juttua odotellessa Huolimattomia unelmia toimi kuitenkin hyvänä välietappina.


Lue Juha Itkoselta ainakin nämä:
Anna minun rakastaa enemmän (2005)
Myöhempien aikojen pyhiä (2003)

tiistai 11. maaliskuuta 2014

ABC.


Viime viikolla nappsin Ruutin blogista mukavan ABC-haasteen. Oam kirjainlistani näyttää siis tältä:


A. Anna minun rakastaa enemmän on paras koskaan lukemani kirja.

B. Bussi. Ajokortittomana tuen joukkoliikennettä, vähennän omalta osaltani ilmansaasteita ja kiroan bussia, joka on takuulla ajoissa sen ainoan kerran, kun oma aamu on venähtänyt liian pitkäksi.

C. Chips and fish. Olen ollut Lontoossa kaksi kertaa, ja niistä ensimmäisellä menin kihloihin.

D. Dolce Guston cappucino, villasukat, sohva sekä Kauniit ja rohkeat ovat minun oma akkujenlataushetkeni työpäivän jälkeen.

E. El Salvador. Minulla on Perussa kaksitoistavuotias kummityttö, jonka koulunkäyntiä tuen.

F. Frendien kaikki kymmenen tuotantokautta löytyvät meiltä hyllystä.

G. Göteborgissa vietin yhden elämäni parhaista kesistä juhlien, lomaillen ja tehden uraa hotellisiivoojana.

H. Herätyskello soi arkisin kello 5.50. Seitsemältä istun jo bussissa.

I. Ironia ja sarkasmi. Jos olisin joku Frendien hahmo, olisin ehdottomasti Chandler Bing.

J. Jalkapallon arvokisojen aikaan liimaudun telkkarin ääreen.

K. Kent teki aikoinaan vaikutuksen levyllä Hagnesta Hill, ja sillä tiellä ollaan edelleen.

L. Laura. Jokaisessa työpaikassa, harrastuksessa ja luokassa on aina ollut vähintään yksi kaima, joten on hienoa, että poika R:llä on harvinainen nimi.

M. Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Pääsin opiskelemaan matematiikkaa, mutta isona minusta tuli kuitenkin ruotsin opettaja.

N. Nakkikeitto oli kouluaikainen inhokkiruokani. Nykyään jätän syömättä ainoastaan puuron, ja senkin ihan vaan periaatteen vuoksi.

O. "Opiskelen ruotsin opettajaksi" -kommentti toimi opiskeluaikoina hyvänä karkotusrepliikkinä, kun haluttiin viettää ulkona tyttöjen iltaa eikä kaivattu mukaan miehiä.

P. Pariisissa olimme siskon kanssa opiskeluaikoina, ja siitä lähtien olen halunnut matkustaa sinne uudestaan.

Q. Qu'est-ce que c'est? Eximian ranskasta on jäljellä enää perusfraasien hallinta.

R. Riikka Pulkkinen on yksi lempikirjailijoistani.

S. Sushi ja sokeri. Jälkimmäisen olen karsinut suurimmaksi osaksi ruokavaliostani, mutta ensin mainittua on edelleen pakko saada tasaisin väliajoin.

T. Twin Peaks. Ehkä pelottavin, hämärin, nerokkain, mystisin ja paras tv-sarja ikinä.

U. Uhma. Meillä on nähty jo useammat itkupotkuraivarit lähikaupan karkkihyllyn edustalla. (Voi kunpa voisi tehdä itsekin joskus samoin!)

V. Vastaleikatun nurmikon tuoksu on yksi lempiasioistani kesässä.

W. Warpin harmaa pipo pelastaa huonoimmankin hiuspäivän (usein).

X. X-files. Salaiset kansiot koukutti tv:n ääreen tiistai-iltaisin yläkoulussa ja lukiossa, ja kun pahimmat ysärikliseet jättää huomiotta, sarja toimii edelleen yllättävän hyvin.

Y. Ystävät asuvat nykyään ympäri Suomea, rakentavat omakotitaloja, tekevät pitkiä työpäiviä ja saavat lapsia, joten aikaa nähdä on aina liian vähän.

Z. zzzzzz... Haaveilen aamusta, jona saisin nukkua edes yhdeksään.

Å. Ålderskris. Luulin, että selviäisin uudelle kymmenluvulle siirtymisestä ilma kriiseilyä, mutta nyt näyttää siltä, etten selviäkään.

Ä. Ärlighet Respekt Kärlek on tällä hetkellä puhelimessani soittoäänenä.

Ö. Öljy. Oliiviöljyä kuluu meillä pulloittain.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Sairastupa.



Herra Murphy tarttui jälleen tahtipuikkoihin, ja kaveriporukan kylpyläreissun sijaan viikonloppu kului sairastuvalla yskivän minikokoisen lämpöpatterin kanssa. Kolmen kipeän lapsen kanssa valvotun yön jälkeen olisi jo oikeasti aika rentouttavaa päästä takaisin töihin.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Kuormauslavapöytä.

Meidän olohuoneen ilme uudistui kovasti viime viikolla, kun jo parhaat päivänsä nähnyt IKEAn Lack siirtyi pois uuden sohvapöydän tieltä. Toki uudesta voi tällä kertaa olla montaa mieltä: meidän sohvapöytä kun on tehty kahdesta vanhasta kuormauslavasta.


Vaikka tagina onkin tein sen omin kätösin, niin tokihan jokaisen toteutuneen idean takana tuntuu olevan - sopivasti näin naistenpäivän kunniaksi muuten - yhden naisen lisäksi useampi mies. Tällä kertaa niitä oli kolme. Tämän projektin mahdollistivat siis myös..

...työkaveri, joka totesi aamun ensimmäisen kahvikupillisen ääressä ääneen pohtimaani "Mistähän saisi vanhoja kuormauslavoja?" -kysymykseen, että "Tuolta". 
...appi, joka ystävällisesti lainasi sekä hiomakonettaan että verstastaan ja naputteli vielä suoriksi muutamat pahiten vääntyneet naulat.
...mies, joka sahausavun lisäksi kuljetti kuormauslavoja farmarin peräkontissa ympäri kaupunkia ja tyytyi uuteen sisustuselementtiin, vaikka se kuulemma on "kuin ghetossa asuttaisiin".

Näiden lisäksi pöytään tarvitsi siis vielä kaksi vanhaa kuormauslavaa, ruuveja, puuöljyä, hiekkapaperia, pyörät pöydänjaloiksi sekä yhden idean ja paljon intoa toteutukseen.

Jokohan meillä tämä vanhan tavaran tuunaaminen on mennyt liiallisuuksiin?

Hyvää naisetenpäivää kaikille! 
Meillä pysyy selkeästi kädessä niin vatkain kuin hiomakonekin.

torstai 6. maaliskuuta 2014

10 kuvaa kesään.



Mäki-Matti maaliskuun kuudentena.

Kevään edistymistä ei tästä kuvasta juuri näe: samat autotkin näyttävät olevan suunnilleen samoilla paikoillaan kuin mitä kuukausi sittenkin. Enää aamuseitsemän bussiin ei kuitenkaan tarvitse kiirehtiä pimeässä. Sieltä se tulee, kevät.


Haasteen kaikki kuvat näet täältä.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Zara boys.



Kevät voi jo meidän puolesta tulla: Helsingin-reissulta Zarasta löytyi nimittäin uusi ihana kevyttoppis, jota voisi jo mielellään päästä käyttämään. Lisää plussaa, kiitos!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

"'Täällä ei tunneta salaisuuksia. Kaikki tietävät jokaisesta kaiken. Tai haluavat ainakin uskoa niin. Salaisuuksia on varjeltava tarkoin, ja siitä on maksettava kallis hinta.' Hän avasi silmänsä ja siristeli niitä auringonpaisteessa. 'Yksinäisyys. Hintana on yksinäisyys.'
     Merilokit kaartelivat veden yllä, nousivat ja laskivat kuin marionetit."


Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (Let me sing you gentle songs, 2005)
Gummerus, 344 sivua.


Pieni ruotsalainen kylä. Vanha Astrid asuu talossaan erakoituneena, kaikki kontaktinsa ulkomaailmaan jo vuosia sitten kadottaneena, valmiina kuolemaan. Sitten naapuritontin tyhjän talon ikkunoihin ilmestyy yhtäkkiä valo, kun raskaasta menetyksestä toipuva kirjailija Veronika kantaa tavaransa pahvilaatikoissa kynnyksen yli. Yllättäen palasina olevat naiset löytävät toisistaan ystävät sekä sielunkumppanit, joille voi ruuan ja viinin ääressä jakaa sekä kipeimmät kokemukset että suurimmat salaisuudet. Pian Veronika, jonka piti kirjoittaa oma surunsa kirjaksi, huomaa löytäneensä täysin uuden tarinan.
"Makasin alustallani lukemassa, painoin sitten pääni kyynärvarsiini ja torkahdin. Mutta heräsin myös yhtä äkisti kuin päälleni olisi kaadettu ämpärillinen jääkylmää vettä. Minä tiesin. Se ei johtunut ajankulusta. Ei myöskään kuulunut hälytysääniä, ei huutoja. Taivas oli edelleen sininen, merilokit kaartelivat edelleen korkealla taivaalla. Nainen leikki koiran kanssa märällä hiekkakaistaleella vedenrajassa. Mutta minä tiesin."

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on sinisensävyisen haikea kertomus, joka etenee verkkaisesti sanoilla leikitellen ja pikku hiljaa enemmän paljastaen, lähinnä menneisyydessä viipyillen. Samalla kyseessä on myös eräänlainen lohtukirja, joka opettaa "näkemään, että surut ovat myös rakkautta, iloa ja naurua, jotka kuuluu kantaa kevyesti, ikuisesti sisällään". Kirjan teemoja ovat pyyteetön ystävyys, menetyksen kohtaaminen ja eheytyminen.

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on Linda Olssonin esikoisromaani, joka nousi ilmiömäiseksi hitiksi ympäri maailman. Tästäkin huolimatta kirja oli minun mittapuullani lähempänä ihan kivaa Kaikki hyvä sinussa -kirjaa kuin äärimmäisen kaunista Sonaatti Miriamille -bestselleriä. Koko tarinan ajan Olssonin kirja tasapainotteli ohuella rajalla kauniin koskettavan ja ylitunteellisen dramaattisen välillä - humpsahtaen liian usein tuolle jälkimmäiselle puolelle. Ehkä kyse oli ajoituksesta, liian väsyneenä kirjaan tarttuneista käsistä tai liian lyhyistä kirjalle suoduista hetkistä, mutta Olssonin kuuluisien metsämansikoiden maku oli ainakin minun suussani välillä aavistuksen liian makea, jopa siirappimainen.

Olssonin esikoinen on kirja, johon olisin halunnut rakastua silmittömästi. Siksi kirjan luettuani olikin pettymys huomata teoksen olleen vain ihan kiva.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Sunnuntai.


Sunnuntai.

(Tästä hetkestä kiitos suklaakahville, lähikaupan keväisenkeltaisille tulppaaneille sekä ystävälle, joka kierrätti minulle jo lukemansa Trendin.)