Claire Mackintosh: Minä näen sinut.

 "Tiedän, että poikkeat hakemaan saman sanomalehden samasta kaupasta ja että ostat maitoa joka viikko samaan aikaan. Tiedän, miten saatat lapsesi kouluun ja mitä kautta oikaiset palatessasi kotiin zumba-tunnilta. Tiedän, millä kadulla lähdet eri suuntaan kuin ystäväsi, kun palaat perjantai-iltana pubista. Tiedän, että kävelet loppumatkan yksin. Tiedän, minkä viiden kilometrin lenkin juokset sunnuntaiaamuisin ja mihin paikkaan pysähdyt joka kerta venyttelemään.

   Tiedän kaikki nämä seikat, koska et ole koskaan tullut ajatelleeksi, että joku tarkkailee sinua.

   Rutiini tuntuu sinusta rauhoittavalta. Se on tuttu ja turvallinen.

   Rutiini tuo sinulle turvallisen olon.

   Rutiini tappaa sinut."

Claire Mackintosh: Minä näen sinut (I See You, 2016. suom. Päivi Pouttu-Delière)

Gummerus, 413 sivua.

Eräänä päivänä Zoe Walker, tavallinen lontoolainen perheenäiti ja toimistotyöntekijä, löytää työmatkalla lähijunassa sanomalehteä lukiessaan oman kuvansa lehden seuranhakuilmoitusten osastolta. Zoen mies ja lapset ovat sitä mieltä, ettei kuvassa ole Zoe, mutta nainen itse on asiasta varma: joku seuraa häntä ja tietää täsmälleen, miten ja missä hän liikkuu, ja se joku on laittanut hänen kuvansa esille. Vanhempien lehtien ilmoituksia selatessaan Zoe löytää muita vastaavia ilmoituksia. Kun sitten yksi ilmoitusten naisista löytyy tapettuna, tajuaa Zoe, että kyse ei olekaan mistään harmittomasta pilasta.

Fintheone.com, ilmoituksissa sanotaan - eikä juuri muuta. Konstaapeli Kelly Swiftin tutkimuksissa selviää, että osoitteesta löytyy uusi, vain harvoille ja valituille tarkoitettu treffipalvelu. Findtheone.com tarjoaa mahdollisuuden törmätä metrossa melkein kuin sattumalta siihen oikeaan, pyytää treffeille ja aloittaa vuosisadan rakkaustarina. Toisaalta niille, jotka eivät haaveile päiväkahveille pääsemisestä, palvelu antaa jotain muuta: mahdollisuuden leikkiä kissaa ja hiirtä Lontoon metroverkostossa. Tuolla jossain, ihmisvilinässä, kiirehtimässä siihen tiettyyn junaan, puolihuolimattomasti ilmaisjakelulehden takaa vilkuillen, on ehkä joku, joka näkee sinut, tietää jokaisen rutiinisi ja tapasi, jota et itsekään huomaa, horjahtaa junan heilahtaessa aavistuksen liian kiinni sinuun ja kiirehtii perääsi, kun metron ovet sulkeutuvat.

"Ehkä kyse ei ole Siitä Oikeasta, ehkä haluat jotain lyhytkestoisempaa. Herkullisempaa. Jotakin, joka saa verenkiertosi ja pulssisi kiihtymään.

  Lyhyen suhteen.

  Yhdenillan jutun.

  Takaa-ajon.

  Siellä se alkoi. Osoitteessa findtheone.com. Se on tapa tutustuttaa Lontoon työmatkalaiset toisiinsa. Auttava käsi, joka saattaa ihmisiä yhteen. Minua voi pitää vedonvälittäjänä, välikätenä tai parittajana.

  Kaunista tässä on se, ettei kukaan teistä edes tiedä, että te kaikki olette minun listoillani." 

Rehellisesti sanottuna tartuin Claire Mackintoshin uutuuteen vähän skeptisenä: viime aikoina olin lukenut sen verran monta keskinkertaista tai korkeintaan ihan hyvää dekkaria, etten odottanut tältäkään kovin paljon enempää. Onneksi näiden vuoden trilleritapausten joukkoon osuu kuitenkin myös näitä macintosheja, jotka yllättävät iloisesti. Minä näen sinut ei ehkä - ainakaan toivon mukaan - ole ihan vuoden paras jännäri, mutta tarina onnistuu sekä viihdyttämään, pitämään jännityksen yllä ja vielä yllättämään ihan loppumetreillä.

Claire Macintosh löi läpi esikoiskirjallaan Annoin sinun mennä, joka ilmestyi Briteissä vuonna 2014 ja suomeksi pari vuotta myöhemmin. Ilahduttavaa kyllä, Macintosh ei ole yrittänytkään uudelleen lämmittää menestyskirjansa jujuja, vaan on kehitellyt toiseen trilleriinsä täysin uuden juonikuvion, idean ja yllätykset. Yksi Macintoshin menestyksen kulmakiviä on varmasti kirjojen samaistuttavuus: uhri voi olla kuka vain. Minä näen sinut -kirjassa se on ihan tavallinen keski-ikäinen työssäkäyvä nainen, joka kiirehtii maanantaina metroon, ettei vain myöhästyisi töistä ja nappaa perheelle tuomisiksi noutoruokaa silloin, kun perjantai toimistolla on venynyt tavallista pidemmäksi. 

"Kuinka kovaa pystyt juoksemaan?

  Silloin, kun on ihan pakko.

  Kuinka kovaa juokset korkokengissä ja työhameessa laukku kylkeä vasten heiluen?

  Kun olet vähällä myöhästyä junasta ja sinun on päästävä kotiin ja juokset asemalaiturilla viimeisinä sekunteina: kuinka kovaa juokset?

  Entä jos et juoksekaan ehtiäksesi junaan vaan oikeasti henkesi edestä?"