keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

 "Tuntuu melkein kuin he olisivat aivan kahdestaan - ei kapteenia, ei miehistöä, ei torkkuvia matkustajia lentokoneen täydeltä -, ja Hadley vetää syvään henkeä ja kallistaa päätään kohti Oliveria. Samassa toisen vessan ovi lennähtää auki, luonnottoman kirkas valo luo keilan heidän ylleen ja ulos astuu pieni poika, jonka toisen punaisen kengän pohjasta roikkuu pala vessapaperia. Ja niin hetki katoaa kuin tuhka tuuleen."


Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea (The Statistical Probability of Love at First Sight, 2012. suom. Joel Kontro)
Otava, 203 sivua.



Moni asia olisi voinut mennä toisinkin, tietenkin: Jos Hadley ei olisikaan unohtanut kirjaansa, ei hänen olisi tarvinnut juosta takaisin sisälle ja he olisivat päässeet lähtemään lentokentälle aiemmin. Jos lentokentälle johtavalla moottoriteillä ei olisikaan ollut ruuhkaa ja jos hän olisikin juossut lähtöportille vähän nopeammin. Lopulta Hadley kuitenkin myöhästyy lennoltaan neljä minuuttia, vaivaiset neljä minuuttia, jotka muuttavat kaiken.

Ihmiset, jotka tapaavat toisena lentokentällä, ihastuvat seitsemänkymmentäkaksi prosenttia todennäköisemmin toisiinsa kuin ne, jotka tapaavat jossakin muualla, tietää Oliver. Hadleyn kiirehtiessä turhaan lähtöportille hän istuu jo JFK:n lentoasemalla odottamassa sitä seuraavaa Lontoon-konetta eikä huomaa, kuinka hänen tomusokerilla kuorrutetusta donitsistaan varisee sokeria hänen siniselle paidalleen. Hadley saa paikan Oliverin lennolta, ja koska sattuma tuntuu olevan heidän puolellaan, päätyvät he istumaan vierekkäin koko seitsemäntuntisen lennon ajaksi. Heathrow'n tungoksessa Hadley kuitenkin kadottaa Oliverin, jonka kanssa ei ole ehtinyt vaihtaa edes puhelinnumeroita. Yhden ihmisen löytäminen yli kahdeksan miljoonan ihmisen Lontoosta on kuitenkin tilastollisestikin mahdoton tehtävä - vai onko?

"Muuan mies kävelee tännepäin hattu kädessään. Nainen seuraa häntä järkyttävän pitkävartisissa saappaissa. Joku poika vilistää videopeli kädessään. Äiti itkevän lapsen kanssa. Mies, jonka viikset ovat kuin harjakset. Vanha pariskunta, jolla on samanlaiset villapaidat. Sinipaitainen poika, jonka paidassa ei ole ainuttakaan donitsimurua. 
    On niin monia tapoja, joilla kaikki olisi voinut päättyä toisin. 
   Kuvittele, jos se olisi ollut joku, Hadley ajattelee, ja ajatus saa hänen sydämensä sävähtämään.
    Mutta tässä he ovat." 

Tuskin spoilaan kovin pahasti, jos paljastan, että ei ole. Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea on kuin klassistakin klassisempi romanttinen draamakomedia, joka tarjoaa matkan varrella sopivan määrän pieniä yllätyksiä mutta joka suuriman osan ajasta noudattaa sitä kaikkein perinteisintä poika tapaa tytön -juonikuviota - koska juuri sitä me haluammekin.

Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea on Jennifer E. Smithin kolmas kirja mutta ensimmäinen suomennettu. Ensisijaisesti se on luultavasti nuorten aikuisten kirja, mutta toimii toki vähän vanhemmillekin. Toisaalta: ihan niin kuin John Greenen romaanien kanssa, myös Jennifer E. Smithiin ja salaperäiseen Oliveriin olisin kyllä rakastunut vielä totaalisemmin joskus kahdeksantoista vuotta aiemmin.

Tilastollisesta todennäköisyydestä tulee jo heti takakannen perusteella mieleen (aivan ihana toim. huom.) romanttinen komedia A lot like love - jopa siinä määrin, että päädyn googlailemaan, turhaan, josko kirja kuitenkin olisi toiminut pohjana leffalle tai toisinpäin. Mutta jos pidät A lot like lovesta, Sliding doorsista, kuumasta kaakaosta ja vaahtokarkeista, lentoasemista, onnellisista lopuista, tähtien alla tanssimisesta sekä yhdistelmästä Ben & Jerry's -purkki sekä lusikka, on tämä ehdottomasti sinun kesäkirjasi.

"'Mihin olet matkalla?' Hadley kysyy, kun he asettuvat jonon jatkoksi.
  'Lontooseen minäkin.'
  'Oikeastiko? Mikä paikka sinulla on?'
 Poika ottaa farkkujensa takataskusta kulmasta revenneen ja keskeltä taitellun lentolipun. 'Kahdeksantoista C.'
  Minulla on kahdeksantoista A', Hadley sanoo ja poika hymyilee.
  'Läheltä piti.'"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti