Vuonna 2017.

Tänä vuonna muun muassa...

Pikkuveli täytti vuoden, oppi kävelemään ja alkoi puhua. 

Poika R täytti kuusi vuotta ja sitä juhlittiin Titanic-teemalla.
Mies kirjoitti kirjan.

Minä opettelin keväällä downshiftaamaan, mutta unohdin töiden alettua kaiken oppimani.

Lomailimme neljästi Helsingissä.
Joogasin ihan liian vähän.

Näin Egotripin kahdesti ja Happoradion kerran.

Järjestin kesäkuussa ystävälleni yllätyssynttärit ja elokuussa toiselle ystävälle Baby showerit.

Asuimme yhteensä yli puoli vuotta putkiremontin keskellä. (Ja siinä ei oikeasti ollut yhtään mitään hauskaa!)

Laitoimme kotimme myyntiin.

Aloitin uudessa työpaikassa, uudessa työssä ja uusien työkavereiden ja oppilaiden parissa.

Tammikuussa lomailimme Berliinissä ja toukokuussa Tukholmassa.

Koukutuin Skamiin - ihan täydellisesti.

Sairastimme perheessä parvorokon, vauvarokon ja enterorokon sekä kolme oksennustautia.
Aloitin lenkkeilyn.

Otin elämäni ensimmäisen tatuoinnin ja aloin haaveilla seuraavasta.
Mies kävi työnmatkalla Oslossa ja poikien futisreissulla Manchesterissa.
Grillasimme perhepuistossa pitkin vuotta. 

Poika R:ltä irtosi ensimmäinen maitohammas. Ja toinen.

Kävimme Linnanmäellä, Junibackenissa, Berliinin legolandiassa, Muumimuseossa sekä Olof Palmen murhapaikalla.

Podin edelleen kroonista matkakuumetta.
Katsoimme miehen kanssa Stranger Thingsin molemmat tuotantokaudet.
Pojat virpoivat palmusunnuntaina kaikki naapurit kissaksi ja velhoksi pukeutuneina.

Fiilistelimme miehen kanssa Twin Peaksin paluuta, mutta olimme lopulta uusiin jaksoihin vähän pettyneitä.

Pidimme lokakuussa naapuruston lasten Halloween-juhlat.

En käynyt kertaakaan elokuvissa.

Innostuimme frisbeegolfista koko perhe.

Värjäsin hiukseni pinkeiksi.
Löysimme itsellemme uuden asunnon, mutta hävisimme tarjouskilpailun siitä.
Poika R voitti ylivoimaisesti Yläkaupungin yön taidesähkökaappikisan ja sai oman työnsä Yliopistonkadun ja Harjukadun kulmaukseen
Lopetin lenkkeilyn.

Pikkuveli matkusti ensimmäistä kertaa sekä traktorilla että lentokoneessa.

Marraskuussa unohdin taas, kuinka nukutaan.

Kävin yhteensä neljässä työpaikkahaastattelussa ja sain syksyksi kaksi työpaikkaa.

Vietimme juhannusta maalla, taas kerran.

Tammikuussa söimme koko porukka currywurstia Alexanderplatzilla ja veimme Pikkuveljenkin katsomaan Augustrassen kotikatua.

Pikkuveli aloitti päiväkodin ja esikoinen eskarin.

Näin Ultra Bran livenä kuudentoista vuoden tauon jälkeen.

Hautasimme asunnonvaihtohaaveet ja mies kasasi pojille kerrossängyn.

Kaivoin kädestäni elämäni ensimmäisen punkin.

Vietimme perhepuistossa kodin jälkeen seuraavaksi eniten aikaa.
Esitin Abba-museon lavalla oman versioni Mamma miasta.
 Viilsin marraskuussa kämmeneni säilyketölkillä. Kävi ilmi, että aika pahasti.


"Näinkö lyhyitä ne vuodet ovat?" kysyi kuusivuotias joulukuussa, kun tuli puheeksi, että edellisestä tinanvalannasta alkoi olla jo vuosi. No, niinpä.