Viveca Sten: Sisäpiirissä.

”Riisumatta kenkiään hän meni olohuoneeseen. Kaunis italialainen nahkasohva oli paikallaan ja ikkunat olivat kunnolla kiinni. Hän oli unohtanut laskea sälekaihtimet lähtiessään aamulla. Jopa orkideat nuokkuivat paahtavassa auringossa.

     Sitten hän keksi, mikä oli vialla.

     Asunnossa leijui vieras tuoksu, haju jota siellä ei normaalisti ollut.

     Hän rypisti otsaansa ja yritti tunnistaa sen. Sekoitus eksoottisia yrttejä? Muskottia ehkä, tai mausteneilikkaa.

     Hitaasti hän palasi eteiseen ja ripusti kesäpukunsa takin henkarille.

     Mistä tuoksu oli peräisin? Oliko joku käynyt hänen kodissaan?

     Hän kiersi asunnon uudelleen. Kaikki oli niin kuin piti: mikään ei ollut toisin kuin tavallisesti, eikä mitään puuttunut. Esineet olivat oikeilla paikoillaan.”

Viveca Sten: Sisäpiirissä (I den innersta kretsen, 2009. suom. Sirkka-Liisa Sjöblom.)

WSOY, 363 sivua.

Kimmeltävää merta, kalliita purjeveneitä ja huvijahteja, vuosikertaviiniä ja kaviaaria: Sandhamissa järjestettävä Gotland Runt on sekä Pohjois-Euroopan suurin meripurjehduskilpailu että vuoden tapahtuma niille, jotka haluavat kuulua todelliseen sisäpiiriin. Starttipistoolin savujuovan ilmestyessä taivaalle kajahtaa meren yllä kuitenkin myös toinen laukaus. Muilta kilpailijoilta ja katsojilta menee hetken aikaa ymmärtää, mitä on tapahtunut: Tukholman kuninkaallisen pursiseuran ensimmäinen varapuheenjohtaja Oscar Julliander on ammuttu veneeseensä, juuri kun hän on ollut valmis lähtemään elämänsä tärkeimpään kilpailuun.

Kun rikostarkastaja Thomas Andreasson kollegoineen sitten ryhtyy tutkimaan Jullianderin täydelliseltä menestystarinalta vaikuttavaa elämää, käy ilmi, että motiiveista ei ole juuri pulaa: vuosien aikana Oscar Julliander on ehtinyt kerätä vihamiehiä niin työssään juristina kuin yksityiselämässään pyörittäessään aina uutta naisystävää edustusvaimon odottaessa kuuliaisesti kotona.

Onko murhan motiivi rakkaus, viha, raha tai jokin muu? Sen selvittämiseen Andreassonilla tulee kiire, kun toinenkin saman pursiseuran hallituksen jäsen löytyy murhattuna. Kiillotetun pinnan alla tuntuu kuitenkin olevan jotain, minkä paljastumisen joku haluaa estää hinnalla millä hyvänsä.

Viveca Stenin Sisäpiirissä on Sandham-sarjan toinen osa, joka tosin toimii hyvin myös ihan itsenäisenä dekkarina.

”Kiiltävä metalli ja täydellisen tarkoituksenmukainen pitkulainen muoto kiehtoivat häntä. Oli tosiaankin ihmeellistä, että jokin näin pieni pystyi aiheuttamaan niin suurta tuhoa ihmiskudoksissa.

     Kiväärin lippaaseen mahtui yksitoista patruunaa. Vaikeuksitta jokainen patruuna solahti paikalleen, ja kivääri oli käyttövalmis. 

     Sitten tarvitsi vain odottaa.

     Tällä kertaa ei ollut kiirettä. Viimeksi kaiken oli pitänyt tapahtua salamannopeasti. Merellä aikaa oli ollut vähän ja kiinnijäämisen vaara paljon, paljon suurempi. 

     Nyt tarvittiin vain kärsivällisyyttä. Pian mies palaisi kotiin. Ellei tänään, niin huomenna.”

Koska jo aiemmin kesällä ihastuin Viveca Stenin tyyliin Juhannusmurha-dekkarissa, tiesin Sisäpiirissä-kirjaan tarttuessani, mitä odottaa. Ja itse asiassa Sisäpiirissä on vielä Juhannusmurhaa selvästi parempi dekkari, joka onnistuu huijaamaan dekkareiden suurkuluttajaakin eikä missään nimessä tarjoile liian helppoa tai ennalta arvattavaa juonta, vaikka lähtötilanne siltä saattaakin vaikuttaa. Kirjan yläluokkaiset hahmot vaikuttavat uskottavilta ja kiehtovilta, ja rikoksen sijoittaminen valkoisten, jättimäisten merenrantahuviloiden, kalliiden purjeveneiden ja taideaarteiden maailmaan toimii sekin loistavasti. Purjehdusseuran sisäpiiriläisten lisäksi lukija pääsee jälleen kurkistamaan myös rikostarkastaja Thomas Andreassonin ja tätä tutkimuksissa auttavan juristin Nora Linden yksityiselämiin, vaikka pääpaino toki onkin murhassa ja sen selvittämisessä.

Vähän niin kuin täydelliseksi rakennetun julkisivun takana, myöskään Viveca Stenin dekkarissa kaikki - tai lopulta mikään - ei oikeasti ole sitä, miltä näyttää. Juhannusmurhan tapaan myös Sisäpiirissä on täydellinen kesäkirja erityisesti niille, jotka haluavat päästä hetkeksi leikkimään salapoliisia.

”Hento leyhähdys tavoitti hänen nenäänsä, mausteinen tuoksu, joka katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Hän yritti palauttaa mieleensä, missä oli tuntenut sen aikaisemmin, ja hetken päästä hän muisti. 

     Kotona sinä iltana, jolloin hän uskoi jonkun käyneen asunnossaan.

     Mutta kun hän yritti tavoittaa tuoksun uudestaan, se oli poissa.”