Camilla Läckberg: Kultahäkki.

"Silti he ovat vaienneet. Purreet hammasta. Suvainneet. Ymmärtäneet ja antaneet anteeksi. Lohduttaneet lapsia, kun mies ei ole tullut vaikka on luvannut. Siloitelleet miehen väheksyviä sanoja. Kutsuneet miehen vanhemmat yhä lapsen syntymäpäiville, vaikka vanhemmat ovat valinneet puolensa erossa ja kehuvat surutta miehen uutta naista. Sillä niin naiset tekevät. He kääntävät raivon sisäänpäin, itseään vastaan. He eivät vie tilaa eivätkä vaadi oikeutta. Kiltit tytöt eivät tappele. Kiltit tytöt eivät korota ääntään. Sen naiset oppivat jo varhain. Naiset ottavat vastaan, silottelevat, kantavat vastuun kaikissa suhteissa, nielevät ylpeytensä ja pienentävät itsensä lähes olemattomiksi.
     Faye ei ollut maailmanhistorian ensimmäinen nainen, jota aviomies nöyryytti, kohteli kuin idioottia ja vaihtoi nuorempaan versioon.
     Mutta nyt se loppuu, Faye ajatteli. Yhdessä olemme vahvoja emmekä enää vaikene."

Camilla Läckberg: Kultahäkki (En bur av guld, 2019. suom. Aleksi Milonoff)

Otava, 350 sivua.

Kultahäkki, en bur av guld, siksi Faye kutsuu yltäkylläistä elämäänsä: on täydellinen, menestynyt aviomies, neljänsadan neliön arvohuoneisto Tukholman parhailla kulmilla, pieni tytär ja kaikkea, mitä rahalla vain voi saada. Ulkopuolisen silmin Fayen elämä on kaikkea, mitä olisi voinut toivoa. Miljoonan kruunun keittiö marmoritasoineen, lomat Malediiveilla, Valentino Rockstud -laukut sekä pitkät mutta kevyet lounaat Richessä ovat kuitenkin vain kulissi, jonka vuoksi Faye on kadottanut itsestään kaiken.

Kun Fayen mies Jack sitten jää kiinni pettämisestä ja heittää sen jälkeen Fayen ulos elämästään ja kodistaan kuin roskan, jokin Fayen sisällä murtuu. Faye päättää kostaa ja laittaa Jackin maksamaan. Yhtäkkiä hän ei enää olekaan se vuosien saatossa designvaatteineen näkymättömäksi muuttunut vaimo vaan jotain muuta, paljon pimeämpää. Ehkä jotain, minkä hän luuli jo jättäneensä lapsuutensa Fjällbackaan.

Matilda on palannut.

Kultahäkki on Camilla Läckbergin uusi psykologinen trilleri ja kaksiosaisen sarjan ensimmäinen osa, joka toimii tosin myös itsenäisenä teoksena.

"Jäätävä kylmyys sisälläni alkoi hellittää. Tilalle hiipi paniikki, tykytys ohimoissa. Käänsin katseeni pois liekeistä ja kiiruhdin ovelle. Kun annoin sen sulkeutua perässäni, tuli oli tarttunut sängyn lisäksi verhoihinkin.
     Kadulla minua alkoi oksettaa. Hymyilevät ohikulkijat tulivat liian lähelle ja kuulostivat liian kovaäänisiltä. Mutta pidin lujasti kiinni käsilaukustani. Päiväkirja oli taas varmassa tallessa. Ja minä olin yhä vapaa."

Kymmenen Fjällbacka-jännärin jälkeen Camilla Läckberg jättää uusimmassa trillerissään Erica Falckin ystävineen ja sijoittaa uuden kirjansa Tukholmaan. Läckbergin tavaramerkki Fjällbackan pikkukylä vilahtelee Kultahäkissä ainoastaan Fayen menneisyyden takaumina. Ikävä Fjällbackaan iskee jo heti kirjan alkusivuilla: eliitin Tukholma neljäsataaneliöisine arvohuoneistoineen ja laatuviineineen ei vain missään vaiheessa tunnu yhtä samaistuttavalta - tai edes uskottavalta - kuin pieni kylä, jossa pahuus vaanii sen tuttuakin tutumman nurkan takana ja kurkistaa ikkunasta ripustettujen Ikea-verhojen raosta. Tarinan edetessä tulee ikävä myös Fjällbacka-kirjojen joka paikkaan ehtivää kirjailija Erica Falckia, kaupungin toinen toistaan karikatyyrimaisempia mutta silti jotenkin niin sympaattisia poliiseja sekä mysteeriä, jonka ratkaisua ei vielä kirjan alussa levitetä lukijan nähtäväksi. Perinteisen arvoitusdekkarin rakenteen sijaan Kultahäkki ottaa lukijan mukaan seuraamaan Fayen kostoa, ja päästää tällä kertaa lukijan kurkistamaan juonenpunojan pään sisään.

Ihan niin kuin Kristina Ohlssonin kanssa en olisi halunnut hyvästellä toinen toisensa jälkeen laadukkaammissa jännäreissä seikkailevaa Fredrika Bergmania, en myöskään olisi halunnut jättää hyvästejä Camilla Läckbergin Fjällbackalle. Läckbergin sydän kun on nimenomaan pikkukylän samaistuttavuudessa, aidoissa hahmoissa ja menneisyyden salaisuuksissa, joita ei design-huonekalujen ja merkkilaukkujen Tukholmasta löydy. Siinä mielessä Kultahäkki on toki taattua Läckbergiä, että huolimatta välillä vähän harlekiinin puolelle ajautuvasta tarinasta kirja onnistuu viihdyttämään ja toimii hyvin esimerkiksi kevyempänä kesälukemisena. Silti pidän sormet ristissä sille, että Läckbergin seuraava jännäri, Kultahäkin toisen osan jälkeen, sijoittuu taas Fjällbackaan, jonka synkässä menneisyydessä on varmasti vielä salaisuuksia esiin kaivettavana.

"Kukaan ei päässyt lähelle. Kukaan ei saanut jäädä. Heikkoina hetkinään Faye unelmoi, että murskaisi Jackin lopullisesti... ja ottaisi sitten takaisin. Siinä taas yksi likainen, häpeällinen salaisuus. Tumman veden pinta nousi tasaisesti."