sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Se hiipii öisin laittamaan peiton paremmin päälle ja ottaa tikun pois sormesta vaikka väkisin.


Se järjestää bileet, jolloin patjat, peitot ja tyynyt levitetään olohuoneen lattialle ja Disney-leffoja katsotaan yöhön asti, muttei se siltikään jaksaisi rakentaa sohvasta majaa ihan tavallisena torstai-iltana, kun muutenkin pitäisi siivota. Se imuroi joka toinen päivä, pesee pyykit, paikkaa farkun polveen tulleen reiän ja ottaa tikun pois sormesta vaikka väkisin. Iltaisin se laulaa Nyt kerron mä sulle lapseni -laulun ja hiipii öisin laittamaan peiton paremmin päälle. Joskus se hermostuu, ihan liiankin usein, ja tuntee siitä pitkään huonoa omaatuntoa. Lauantaisin se laiskottelee ja koska se laittaa ruokaa joka päivä, ei se juuri koskaan leivo. Se ei jaksa innostua legoleikeistä mutta lukee Harry Potteria ääneen vaikka kuinka pitkään. Se joogaa harvemmin kuin pitäisi, lenkkeilee vähintään kahdesti viikossa ja unohtaa valitettavan usein omat tarpeensa silloin, kun pitää ostaa uudet kurahousut ja hanskat rikki menneiden tilalle. Sillä ei ole juurikaan kärsivällisyyttä mutta sitäkin enemmän hulluja ideoita ja syli aina auki. Työkseen se opettaa teinejä, mutta kesäisin se jaksaa istua puistossa vaikka koko päivän.

Hohjei, hehjei, se sanoo, kun joku asia on saatu tehtyä, ihan niin kuin oma äitinsä aikoinaan. Kun se aloittaa pikaisen jutun, kestää se aina vähintään viisi minuuttia, ja tietokoneen kanssa se tarvitsee usein apua. Se ohjaa joogaa, lenkkeilee ja neuloo villasukat joululahjaksi. Kun niitä farkun polvia pitää taas paikata, se lainaa ompelukonetta ja parantelee käsin kohdat, jotka kaipaavat parantelua. Lauantaisin se siivoaa, pyyhkii virkatulla pölyrätillä pölyt kaikista kirjahyllyn koriste-esineistä ja leipoo korvapuusteja. Ruokaa se ei laita juuri koskaan. Aikoinaan, ennen Harry Potterien ilmestymistä, se on lukenut ääneen kaikki Anni Swanin klassikot, Narniat, L. M. Montgomeryt ja Astrid Lindgrenit ja myös se on usein unohtanut omat tarpeensa etenkin silloin, kun oli lama ja vaatteet haettiin vaatteidenvaihtopäiviltä. Koskaan se ei hermostu ja se soittaa joka kolmas päivä, aina iltaseitsemän aikaan, onneksi. Sillä on permanentti, loputtomasti kärsivällisyyttä ja syli aina auki. Työkseen se opettaa teinejä, mutta kesäisin se pitää kansalaisopiston kesäjoogaa.

Äiti.


Kuvassa ne molemmat Kajaanin torilla vappuna 1986.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti