Vähän ennen joulua sain
Pienen kirjaston Katrilta Blogger Recognition Awardin. Kiitos Katri ja kiitos samoin: sinun blogistasi olen napsinut viime kuukausina ja vuosina useamman hyvän kirjavinkin.
Mutta jos totta puhutaan, niin ensimmäinen ajatus haasteen luettuani oli, että tämä nyt varmasti jää tekemättä. Ei sillä, etteikö haasteita olisi kiva saada ja ettenkö aina olisi erityisen otettu, kun joku tällaista miettiessään tulee muistaneeksi minun blogini ja haluaa mainita juuri minut. Mutta silti jostain, eikä edes mistään kovin syvältä piilosta, puskee esiin se perisuomalainen vaatimattomuus: että mikä minä nyt olen mitään vinkkejä tai neuvoja kenellekään jakelemaan, kun tämä minun bloginikin on kuitenkin näin pieni, en tienaa sillä muuta kuin henkistä pääomaa enkä tee sitä missään määrin ammattimaisesti. Ihan samalla tavalla kun edelleen välillä vähän kiusaannun, kun joku tuttu tai kaveri ottaa blogini puheeksi, kommentoi jotain mielestään onnistunutta postausta tai haluaa muuten jatkaa blogissa alkanutta keskustelua. Kehuja, blogista tai muustakaan, en ole osannut ottaa vastaan ikinä.
Mutta sitten jokin viikko myöhemmin päätin kuitenkin tarttua haasteeseen. Osin toki writer's blockin ajamana, mutta toisaalta tässä jos missä on yksi hyvä tavoite uudelle vuodelle: olla ylpeä omista tekemisistään.

Haasteen idea on:
Kirjoittaa postaus palkinnosta logoineen
Kertoa lyhyesti, kuinka on aloittanut bloggaamisen
Antaa ohjeita aloitteleville bloggaajille
Mainita ja linkittää hänet, joka sinut nimesi
Ja nimetä sitten itse 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi!
Aloitin bloggaamisen
reilut viisi vuotta sitten. Esikoiseni oli muutaman kuukauden ikäinen, ja vauvakuplassani kaipasin kovasti jotain omaa, jotain missä olisi vielä edes hitunen sitä entistä minua, joka ei pelkästään vaunutellut vauvamuskariin, hiihdellyt univelkaisena kotona ja vaihdellut vaippoja. Siksipä aloin taas muutaman vuoden tauon jälkeen kirjoittaa, ensin kirjoista ja kuulumisista, sitten vähitellen myös yleisesti äitiydestä, matkustelusta, ruuasta, kodista, ystävistä, parisuhteesta, perhe-elämästä sekä työelämän kipupisteistä. Ja kirjoista, edelleenkin niistä. Vähintään kerran kuussa olen ajautunut blogikriisiin, kärsinyt ideaköyhyydestä ja joulukuun huonosta kuvausvalosta, kipuillut sitä, mitä jakaa julkisesti ja mitä ei, ja päättänyt sulkea blogin - mutta silti olen aina palannut koneen ääreen, viimeistään muutaman viikon kuluttua. Ja yhä edelleen kirjoitan postaukset aina ensin kuulakärkikynällä ruutuvihkooni.
Blogini nimeksi valitsin Tässä kaupungissa tuulee aina, ja vaikka silloin tällöin harmittelenkin pitkää ja vaikeaa nimeä, on se silti edelleen enemmän minua kuin mikään muu nimi olisi. Alun perin kehittelin nimen proosateksteille ja runoille, joita kirjoittelin paljon silloin, kun olin juuri muuttanut Jyväskylään. Tekstit hautautuivat lopulta pöytälaatikkoon, mutta nimi jäi. Vasta myöhempi googlaus paljasti, että Tässä kaupungissa tuulee aina on myös rap-duo Nikon & Tapsan ensimmäinen studioalbumi vuodelta 2007. Pitääkin hankkia se joskus kuunneltavaksi.
Vinkit aloittelevalle bloggaajalle:
Ole oma itsesi. Kirjoita asioista, joista itse olet kiinnostunut, tuo persoonaasi teksteihin ja kuviin, argumentoi, erotu eduksesi ja unohda ne jo moneen kertaan nähdyt smoothieohjeet ja string-hyllyt - paitsi jos ne ovat nimenomaan se sinun juttusi. (Toimii muuten hyvänä vinkkinä ihan muillekin kuin bloggaajille.)
Tarkista oikeinkirjoitus - edes Wordin tekstintarkistustyökalulla. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin teksti, joka on muuten osuva ja puhutteleva, mutta joka on täynnä yhdyssanavirheitä ja epätäydellisiä lauseita. (Okei, jälkimmäisiä harrastan kyllä itsekin, mutta lähinnä tyylikeinona!)
Älä kirjoita tai postaa mitään pakosta. Sen nimittäin huomaa tekstistä heti. Toisaalta kirjoita heti, kun inspiraatio iskee, vaikka sitten bussissa kauppakuitin kääntöpuolelle. (Been there, done that.)
Älä vertaa itseäsi muihin. Älä ota paineita postaustahdista tai yritä väkisin sulloutua tiettyyn blogimuottiin. Muista, että blogi on vain pala elämää ja sekin pala on sellainen, millaiseksi bloggaaja on sen päättänyt rajata.
Tuo itsesi esille. Verkostoidu, linkitä tekstejäsi someen, kommentoi ja keskustele, näy
Facebookissa (klik tykkäämään!) ja Instagramissa (jossa en itse luonnollisesti ole, ihan vaan neuvon...). Ja ennen kaikkea: kun joku sattuu ottamaan puheeksi blogisi, älä ikinä vastaa, että
nosenytvaanontuollainen.
Tuossa viimeisessä tosin on opettelemista vähän kauemminkin bloganneelle.