Kesäkuun lopussa hain työpaikkaa, jota en halunnut saada. Olin jo toukokuussa ennen lukuvuoden loppumista sopinut koko seuraavan lukuvuoden sijaisuudesta toiseen kouluun, hoitanut paperiasiat ja toimittanut uudelle työpaikalleni rikosrekisteriotteeni, mutta koska statukseni kesällä oli lomalaisen sijaan työtön, tuli työvoimatoimistosta käsky hakea toisella puolella maakuntaa auennutta työpaikkaa ja raportoida prosessista pitkin heinäkuuta. Useamman viikon pelkäsin puhelinsoittoja ja toivoin, että haastatteluun ja paikkaan löytyisi joku juuri sen työpaikan oikeasti tarvitseva.
Miltä tuo jokakesäinen työttömyys sitten näin pätkätyöläisenä tuntuu - etenkin, kun takana on koko vuoden työt ja edessä taas uusi lukuvuosi töitä? Surkealta, nöyryyttävältä ja ihan uskomattoman epäoikeudenmukaiselta. Kesän aikana olen lomakkeiden täyttämisen, palkkakuittien lähettelyn ja ansiopäivärahahakemusten tekemisen lisäksi tehnyt itsestäni pitkän esittelyn ja avoimen työhakemuksen cv-nettiin ja hakenut yhtä - onneksi tähän mennessä vain yhtä! - työpaikkaa, jota en edes halunnut saada. "Ei tää työttömyys kuule ihan vastikkeetonta toimintaa teille opettajillekaan ole", totesi työvoimatoimiston virkailija puhelimeen, kun yritin selittää, että olen kyllä jo saanut työpaikan syksyksi ja paperityöt sen eteen on tehty.
Opettajien palkkauksessa ajatus on, että palkka jaetaan tasaisesti koko vuodelle; käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että loput lukuvuoden aikana tehdystä opetus- ja valmistelutyöstä maksettavasta palkasta maksetaan kesällä, jolloin opetusta ei ole. Jos kesän osuus jää vuoden työt tehneellä saamatta, tarkoittaa se esimerkiksi minun osaltani yli 5000 euron menetystä vuosiansioista - vaikka tekemäni työn määrä on täsmälleen sama kuin virassa olevilla kollegoillani. Jokakesäinen työttömyys vaikuttaa myös eläkekertymään sekä ikälisiin: 10 opetusalavuoden jälkeen sain vasta viime vuonna viiden vuoden ikälisän täyteen.
Opettajien palkkauksessa ajatus on, että palkka jaetaan tasaisesti koko vuodelle; käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että loput lukuvuoden aikana tehdystä opetus- ja valmistelutyöstä maksettavasta palkasta maksetaan kesällä, jolloin opetusta ei ole. Jos kesän osuus jää vuoden työt tehneellä saamatta, tarkoittaa se esimerkiksi minun osaltani yli 5000 euron menetystä vuosiansioista - vaikka tekemäni työn määrä on täsmälleen sama kuin virassa olevilla kollegoillani. Jokakesäinen työttömyys vaikuttaa myös eläkekertymään sekä ikälisiin: 10 opetusalavuoden jälkeen sain vasta viime vuonna viiden vuoden ikälisän täyteen.
Valmistuin kieltenopettajaksi vuonna 2008 ja olen tehnyt opetusalan määräaikaisuuksia siitä lähtien, kymmenen vuoden ajan. Kun laskee pois kaksi vanhempainvapaatani, olen ollut kevätjuhlassa laulamassa Suvivirttä kahdeksan kertaa. Näistä kahden kerran jälkeen, vuosina 2010 ja 2013, olen saanut pitää oikeasti ansaitsemani palkallisen kesäloman ja kuusi kertaa olen jäänyt työttömäksi heti seuraavana päivänä. Kertaakaan kaupunki ei ole minun tapauksessani säästänyt päättämällä määräaikaisen työsuhteeni Suvivirteen, vaan kesän palkka on aina kyllä maksettu jollekin. Minun sijastani sen on vain saanut koko lukuvuoden virkavapaalla, vuorotteluvapaalla, opintovapaalla, vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla ollut vakituinen työntekijä. Palkka kuuluu molemmille, sekä koko vuoden työt tehneelle sijaiselle että viranhaltijalle, jolla on lain mukaan oikeus palata kesäksi töihin, sanoo OAJ ja pesee käytännössä samalla kätensä koko asiasta. Sillä mikä kaupunki nyt maksaisi palkkaa kahdelle opettajalle - ja vielä kesällä - ja milloin määräaikaisen työntekijän oikeus kesän palkkaan muka menisi vakituisen työntekijän oikeuden edelle?
Helmikuussa kirjoitin #uraoivalluksestani ja siitä, kuinka tänä vuonna yritän olla arvottamatta itseäni työn kautta ja asennoitua kesään niin kuin se olisi minulle, niin kuin kollegoillenikin, ansaittu loma ja hengähdystauko. Kovin hyvin se ei ole onnistunut. Molemmilla ulkomaanmatkoillani stressasin, tuleeko työvoimatoimistosta kutsu saapua yhtäkkiä jollekin kurssille tai täydennyskoulutukseen aktivoitumaan tai olenko ehkä unohtanut raportoida työnhakuni edistymisestä tiettyyn päivään mennessä - yksi rasti väärässä ruudussa kun voi pahimmassa tapauksessa viedä koko kesän ansiosidonnaiset. Oikeastaan kivi vierähtää sydämeltä vasta sitten, kun jonkun viikon päästä saan klikata netissä työttömyyteni päättyneeksi. Sitä ennen olen toki jo tutkinut uusia oppikirjojani, tutustunut minulle uusiin opetussuunnitelman osiin, käynyt uudella koulullani ja tehnyt ison kasan tuntisuunnitelmia. Se vaan ei taida työvoimatoimiston katsomaksi aktiivisuudeksi riittää.
Toisaalta tänä vuonna ei ehkä vielä kannata valittaa. Jos hallituksen esitys aktiivimalli kakkosesta menee läpi, on minun ensi kesänä haettavaa yhtä paikkaa joka viikko ja raportoitava työvoimatoimistoon jokaisesta hakuprosessista erikseen. Se minun uusi työsuhteenikin, mistä toki olen ihan superonnellinen, päättyy nimittäin sekin taas siihen kuuluisaan Suvivirteen.