Saunan tuoksu.
Herääminen sen jälkeen, kun yöllä on satanut ensilumi.
Salmiakki.
Pakkaslumen narskunta kenkien alla.
Oikein tumma ja kova jälkiuunin ruisleipä.
Se, kuinka maasto alkaa Nurmeksen jälkeen muuttua ja ajattelen tämä on minun sielunmaisemani.
Popcornin tuoksu Linnanmäellä.
Tove Jansson.
Hesen majoneesi.
Talkoot ystävien raksalla.
Se, miltä Jyväskylä näyttää öisin, kun ajaa kotiin Lahden suunnasta.
Auringonlasku mummolassa.
Anopin omasta metsistä poimituista sienistä tekemä sienisalaatti.
Kesäyöt.
Pihaton takaa lasten kanssa piirakkaa varten poimitut mustikat.
Harjun iltasoitto.
Naapuri, joka saapuu muuttoavuksi.
Riikka Pulkkisen kirjat.
Lapsuuden kesät maalla, jossa paras piilopaikka oli navetan vintillä kuivien heinien alla.
Suomenlinnan vaaleanpunaiset seinät.
Meren tuoksu.
Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän.
Kylmään järviveteen pulahtaminen (sitten jälkeenpäin).
Muuttolintujen näkeminen.
Behmin Draaman kaari viehättää -levy.
Festarit ja basson syke.
Vuosien saatossa tutuksi tullut lähikaupan myyjä.
Se, kuinka hyvä mieli ihmisten hymyistä tulee.
Äitiyspakkaus.
Ilmainen kouluruoka ja laadukas opetus.
Ateneum.
Fazerin sininen, tietenkin.
Se, että kuitenkin aina keitetään, vaikkei minua varten tarvitse keittää.
Lähipuistoon ilmestynyt heijastinpuu.
Kirjastot.
Ystävä, jonka tapaa ensimmäisen kerran kymmenvuotiaana koulun pihalla ja josta myöhemmin tulee itseoikeutetusti kummitäti pikkuruiselle pojalle.
Juoksulenkki pitkospuilla.
Nuotiokahvit.
Laadukas varhaiskasvatus.
Grillimakkara jääkiekkopelin erätauolla.
Vasta (ei vihta).
Kuivauskaappi keittiössä (yritäpä elää ilman edes kesä Berliinissä!).
Mummon mansikkamehu, joka oli niin sokerista, että lusikkakin pysyi siinä pystyssä.
Tuore lakritsi.
Hiihtäminen keväthangilla.
Kalsarikännit.
Lokkien kirkuminen Kauppatorilla.
Kevään ensimmäiset aurinkoiset päivät sen jälkeen, kun on ollut kolme kuukautta pimeää.
Helsingin Tuomiokirkko.
Tuntematon sotilas telkkarissa jokaisena itsenäisyyspäivänä.
Yöuinti.
Leipäjuusto.
Marimekon printtikassi.
Muumimukit pinossa astiakaapissa.
Mintunvärisen Vitaliksen tuoksu.
Mökkeily tyttöporukalla.
Musta huumori opettajanhuoneessa.
Jokakeväinen jääkiekon MM-kisahuuma.
Se, että jos jauhot loppuvat kesken leivonnan, voi hiippailla sukkasillaan ja kulho mukanaan naapuriin lainaamaan sen puuttuvan desilitran.
Suvivirsi kesäloman ensimmäisenä päivänä.
Kirpputorit ja pikkukaupunkien kierrätyskeskukset.
Rönttöset.
Raitiovaunun kolina Mannerheimintiellä.
Kevään ensimmäiset leskenlehdet.
Pienet museot.
Antikvariaatit.
Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt.
Vaaleanpunaiseksi värjäytyvä taivas Mäki-Matin yllä.
Karaokeillat työporukalla.
Sitruunantuoksuinen käsivoide, jota mummu levitti käsille iltaisin.
Paljaat varpaat lämmintä asfalttia vasten.
Viinilasillisen ystävän kanssa kesäyössä.
Tuoreet mansikat.
Kymmenenuutisten loppukevennykset.
Lakkasuot siellä, missä lähimpään asutukseen on kilometrejä ja taas kilometrejä ja mistä minä olen kotoisin.
Kjell Westön Kangastus 38.
Kummitädin lähettämät syntymäpäivä- ja nimipäiväkortit, joista voi samalla lukea kuulumiset Kuhmosta.
Naisvaltainen hallitus.
Ilmainen santsikuppi.
Pulkkamäki lasten ja isovanhempien kanssa.
Hiljaisuus.
Ultra Bra.
Seitsemän eri kukan kerääminen tyynyn alle juhannusyönä.
Tomaattisilli ja uudet perunat.
Ulkona tuulessa kuivuvat lakanat.
Hain keltaiset kumpparit.
Vanhempainvapaa ja neuvola.
Sanavapaus.
Lähipizzeriasta mukaan pakattu valkokaalisalaatti.
Mattopyykki ja mäntysuovan tuoksu.
Sanat kuten kyynel, kaipaus ja usva.
Topeliuksen satuaarteiden lukeminen omille lapsille kolmekymmentä vuotta vanhasta kirjasta.
Kotimaisista marjoista tehty luonnonkosmetiikka.
Mummon aina jouluksi neulomat uudet villasukat.
Se, kun ystävä kuitenkin auttaa, vaikka kuinka olen sanonut, ettei minua nyt tarvitse.
Kesäsade.
Tasa-arvo.
Sarkasmi.
Torikahvit eläkeläisten keskellä silloin, kun muu kaupunki vasta heräilee.
Pihatyöt kaljapalkalla.
Kaksi kynttilää ikkunalla itsenäisyyspäivänä.
Kuusimetsät.
Maa on niin kaunis joulukirkossa, kun kaikki nousevat seisomaan pipojaan ja hanskojaan keräillen ja laulu nousee aina kirkon kattoon asti.
