keskiviikko 30. toukokuuta 2018

21 elämäni onnellista hetkeä.


Jäin tiistaina sairaslomalle kovan flunssan takia: kun numerot oli annettu ja esikoisen synttärit juhlittu, purkautui koko kevään stressi ja ihan uskomaton paine niin, etten aamulla oikein päässyt enää sängystä ylös. Sinne sitten jäinkin, ihan koko päiväksi. Koko kevään ajan on ollut kannettavana pienten huolten lisäksi myös muutama ihan todella iso, joista ei oikein osaa, tai voikaan, edes kirjoittaa, ja samalla olen hoitanut työt, työnhaut, kodin ja yhdistystyön puistossa ja kokenut niissä kaikissa ihan uskomattoman suurta riittämättömyyttä. Siksi vaikka sairastaminen kurjaa onkin, tuntui hyvältä maata ihan vain peiton alla, niin että muutaman tunnin ajan minulta ei vaatinut mitään kukaan muu kuin minä itse.

Juuri siihen mielentilaan sopi erityisen hyvin Tyhjä ajatus -blogista nappaamani 21 x elämäni onnellisinta hetkeä. Kun täältä taas tokenen, haluan näitä lisää.


21 ELÄMÄNI ONNELLISTA HETKEÄ


1. Kun pääsin kuudennen luokan luokkaretkellä karkkitehtaalle.

2. Kun ylioppilaskirjoitusten viralliset tulokset tulivat ja selvisi, että sain todellakin kolme laudaturia ja kolme eximiaa.

3. Kesäkuu 2015 Berliinissä, ihan kokonaisuudessaan.

4. Kun minua kosittiin Lontoossa uudenvuodenaattona 2009 - and I said yes!

5. Kun luemme esikoisen kanssa iltasaduksi Narniaa tai Astrid Lindgreniä ja tarina tempaa mukaansa meidät molemmat.

6. Kun Kent soitti jäähyväiskeikallaan Helsingissä lokakuussa 2016 Stoppa mig junin, minun biisini. Tuli itku.

7. Kun olimme juuri menneet naimisiin ja odottelimme kirkon portailla, että seremoniamestarimme ajaisi paikalle meidän hääautomme, appivanhempien ikivanhan sinisen Hiacen.

8. Kun poikamme syntyivät.

9. Kun voitin Keskisuomalaisen Syke-nuortenliitteen kilpailussa Pandoran cd:n - nimmarilla!

10. Kun vietimme opiskelukavereiden kanssa tyttöjeniltaa Kuopiossa terassilla ja karaokea laulaen ja elämä oli vielä jotenkin ihan älyttömän kevyttä.

11. Kun sain ensimmäisen ruotsin ja enkun opettajan paikkani ihan superkivasta koulusta, jonne jäin lopulta kolmeksi vuodeksi.

12. Kun ennen joulua keräämässäni kurssipalautteessa oppilas kertoi oppineensa uutta ja olleensa ensimmäistä kertaa itseensä tyytyväinen.

13. Sueden keikka Ilosaarirockissa heinäkuussa 2002.

14. Kun leikimme serkkujen kanssa hippaa ja piilosta mummolan navetan ylisillä heinien seassa, kesät olivat aina pitkiä ja kuumia ja Viertolan mummon kotitekoinen mansikkamehu niin sokerista, että jos siihen olisi tökännyt lusikan, olisi se jäänyt pystyyn.

15. Kun ensimmäisenä koulupäivänä edessä olevassa pulpetissa istuva tyttö kääntyi juttelemaan ja meistä tuli parhaat ystävät koko ala-asteajaksi.

16. Kun esikoisen päiväkotikaveri tuli ensimmäistä kertaa meille kylään ja tiesin, että pojista tulisi hyvät ystävät vielä vuosikausiksi.

17. Kun tanssimme uunituoreen poikaystäväni kanssa Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt -kappaletta Freetimessa syksyllä 2003 ja myöhemmin häätanssina häissämme kesällä 2010.

18. Kun pääsin yliopistoon.

19. Kun ystäväni laittoi tekstiviestin, että oli saanut esikoisensa ja kun myöhemmin pääsin sen samaisen huipputyypin kummiksi.

20. Kun olin juuri kuullut, etten saanutkaan haaveilemaani työpaikkaa, jota pidin ihan minun paikkanani, ja mies toi minulle lohdutukseksi annoksen sushia.

21. Kun haistan Nivean aurinkovoiteen tuoksun, ihan joka kerta.


maanantai 28. toukokuuta 2018

Harry Potter -synttärit seitsemänvuotiaalle.


Näin opettajan näkökulmasta esikoisen syntymäpäivä ei voisi osua juuri huonompaan aikaan: toukokuun loppu kun on aina sitä aikaa, jolloin koepinkat ovat korkeimmillaan ja siinä niiden korjaamisen lomassa pitäisi miettiä myös sekä sellaiset reilut sata kurssinumeroa että seitsemänkymmentä päättönumeroa - ja päälle vielä ne käytösnumerotkin ihan yhtä suurelle porukalle. Silti aina ihan odotan, että päivänsankari saa valittua juhlilleen teeman ja pääsen askartelemaan ja suunnittelemaan. Ihan niin kuin ystäväni, jonka kaksoset syntyivät kolme päivää ennen jouluaattoa, on aina järjestänyt pojilleen hienot synttärit, ihan joka vuosi, en minäkään halua poika R:n myöhemmin muistavan, että synttärit olisivat jääneet äidin kokeiden korjauksen jalkoihin. Kuluneen seitsemän vuoden aikana olen oppinut myös ulkoistamaan, keskittymään olennaiseen ja ennakoimaan.

Huhtikuun lopulla päivänsankari pähkäili Ankkalinnan ja Harry Potterin välillä ja päätyi lopulta (ehkä hieman ohjailtuna) jälkimmäiseen. Niinpä tulostin vieraille matkaliput Tylypahkan pikajunaan, kaadoin karkkikulhoon joka maun rakeita ja niitä sattumalta Tigerista löytämiäni suklaasammakoita ja ripustin kattoon Rohkelikon tunnusväriset viirit ja ilmapallot. Viime vuoden tapaan päädyttiin taas pitämään juhlat perhepuistossa, jossa koko ison ja äänekkään lapsijoukon saattoi istuttaa kerralla pöydän ääreen ja ohjata sitten ulos juoksemaan niin, että aikuisetkin saivat hengähtää hetken ihan rauhassa. Oli appivanhemmat, vanhemmat, sisko avomiehensä kanssa, eskarikavereita sisaruksineen, naapureita ja koulukaveri, josta tuli myöhemmin kummisetä, ja juuri niinä hetkinä tajuaa kaikista vahvimmin, kuinka kiitollinen olenkaan näistä ihmisistä, jotka sekä tekevät meille juhlan että ovat mukana meidän arjessa.

Juhlien jälkeen sytytettiin vielä tulet puiston grilliin ja paistettiin pienellä porukalla makkaraa. Sillä kerranhan sitä ihminen vaan täyttää seitsemän.

Tänä vuonna kakun meille teki muuten ihan supertaitava Maija, joka onnistui toteuttamaan meidän visiomme ihan täysin, Harry Potterin silmälaseja myöten. Kahdenkymmenen hengen kakusta riitti hyvin viidelletoista lapselle ja reilulle kymmenelle aikuiselle sekä tämäniltaisiin rääppiäisiin ja veikkaan, että se mitä kakusta illalla on jäljellä - jos siis mitään on jäljellä - katoaa kyllä huomenna aika nopeasti miehen työpaikan kahvihuoneessa.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Se on seitsemän.


Kun kätilö päivälleen seitsemän vuotta sitten vihdoin sai sinut ulos sillä toisella, ensimmäistä järeämmällä, imukupilla, olit ensin ihan hiljaa. "Onhan se hengissä?" oli ensimmäinen, mitä melkein vuorokauden kestäneen synnytyksen jälkeen halusin tietää. Ja olithan sinä. Ihan kohta jo karjuitkin, sinä yhdeksän pisteen mutta meille täyden kympin poika. Synnytysosastolla lauloin sinulle Kentin Utan dina andetagia ihan niin kuin pikkuveljellesi viisi vuotta myöhemmin.

Ja sitten, ihan silmänräpäyksessä, olet seitsemän, melkein koululainen.

Vaikka välillä, tai oikeastaan aina, haluaisin antaa sinulle kuun taivaalta ja jokaisen tähden sen ympäriltä, niin oikeasti toivon vain voivani kasvattaa sinusta reilun ja empaattisen pojan, joka ottaa toiset huomioon, innostuu uutta lelua enemmän uimahallireissusta ja kohtelee hyvin sekä muita että itseään. "Olet sanavalmis ja reipas eskarilainen, kaikkien kaveri", oli lastentarhanopettajaopiskelija kirjoittanut eskarivihkoosi, enkä olisi voinut olla ylpeämpi. Useinpina päivinä vain toivon, että osaisin olla sinulle tarpeeksi hyvä äiti.

Osaat lukea, kirjoittaa ja lisätä puita mummolan saunan kiukaan alle, olet käynyt kuudessa Euroopan pääkaupungissa, ajanut traktoria, nähnyt jääkarhun, ruhjonut huulijänteesi eskarin lumileikeissä ja selaillut useamman Titanicista kertovan tietokirjan. Piirrät mieluummin kuin pelaat futista ja kiipeät jokaiseen mahdolliseen puuhun. Tiedät, kuka on Gettomasa ja mitä on flossaus ja on päiviä, joilloin suurin osa puhelimeeni tulevista viesteistä onkin sinulle - silloin katan mielelläni iltapalapöytään tai päivälliselle yhden tai useamman ylimääräisen lautasen. Usein kolistelemme sarviamme toisiamme vasten, sillä olemme niin samanlaisia, hetkessä kuohahtavia, sinä ja minä. Seitsemän vuoden aikana olen paikannut haavoja, liimannut laastarin toisensa perään, laittanut vesilasiin kuusi maitohammasta hammashiiren haettavaksi ja yrittänyt parhaani mukaan suojella sinua huolilta, joita elämä on eteen heittänyt. Ja silti ne isoimmat jutut ovat vasta edessäpäin.

Vaikka puiston portti on auki, sinä kiipeät aidan yli, ihan joka kerta. Kiireessä, silloin kun jo pukeminen ja kotoa lähtö on sujunut kuin hidastetussa filmissä, se on ihan uskomattoman ärsyttävää, mutta oikeasti rakastan sinua juuri siksi.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

20+1 vinkkiä kesälukemiseksi.



Kolmen edellisvuoden tapaan myös tänä vuonna blogissa listataan kesäkirjavinkkejä tulevalle lomalle. Jos siis suuntana on kirjasto ja tarkoitus löytää jotain pakattavaa lentolaukkuun tai luettavaa laiturinnokkaan, voin suositella ainakin näitä:


20+1 vinkkiä kesälukemiseksi

Jännityksen ystäville:
1) Camilla Läckberg: Noita
2) Kristina Ohlsson: Syntitaakka
3) Samuel Björk: Yölintu


Tarinoita ajasta:
4) Kate Atkinson: Elämä elämältä
5) Jostein Gaarder: Maya
6) Lionel Shriver: Syntymäpäivän jälkeen


Erityisen hyviä kotimaisia:
7) Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt
8) Laura Lähteenmäki: Korkea aika
9) Laura Manninen: Kaikki anteeksi


Kevyemmäksi kesälukemiseksi:
10) Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
11) Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea
12) JoJo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää


Moderneja klassikoita:
13) Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut
14) Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi
15) Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille


Jos et vielä ole lukenut, niin viimeistään nyt:
16) Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia
17) Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
18) William Goulding: Kärpästen herra


Tarinoita rakkaudesta, ystävyydestä ja vähän kohtalostakin:
19) Susan Fletcher: Meriharakat
20) Anna Gavalda: Kimpassa
21) Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe



Edellisvuosien kesäkirjavinkit löydät täältä, täältä ja täältä.

maanantai 21. toukokuuta 2018

My week eli miltä näytti viikko 20.


Kun maaliskuun alussa kirjoitin postauksen lomaviikostani, sain useamman palautteen, jossa ihmeteltiin, kuinka paljon tosiaan tein - siitäkin huolimatta, että viikko tuntui minusta ihan tavalliselta. Oikeastaan olin jopa vähän ihmeissäni, sillä suurin osa arjen puuhista on vain sellaisia, joita ei ilman lastenhoitoapua tai siivoojaa voi karsia - työt, kotityöt, ruokakauppareissut, pyykin pesu, haut ja viennit, ruuan laitto ja lasten kanssa ulkoilu - ja niistä ylimääräisistä kuten omista harrastuksista ja menoista olemme viime vuosina jo karsineet aika rankalla kädellä. Siksi päätin tehdä vastaavan postauksen yhdestä työviikosta, ihan vain vertailun vuoksi. Kulunut viikko näytti siis tältä:


MAANANTAI 14.5.
Herätyskello soi vartin yli kuusi ja reilun tunnin kuluttua siitä lähden töihin. Ysit pitävät esitelmiään, kasit viimeistelevät itsenäisiä töitään ja iltapäivällä pidän vielä yhdelle luokalle englannin suullisen kokeen. Lähden töistä kahdelta, käyn perhepuistossa sopimassa viikonlopun kuviot, haen esikoisen eskarista ja vien kuviskouluun kolmeksi. Sen jälkeen kävelen toistamiseen päiväkodille ja haen Pikkuveljen. Kokkaan jääkaapin jämistä tuoretomaattipastan ja illalla poikien ulkoillessa puistossa teen puolen tunnin joogan omalla pihalla. Poikien mentyä nukkumaan korjaan päivän suullisia kokeita.


TIISTAI 15.5. 
Mies on työmatkalla Tampereella. Vien pojat hoitoon kahdeksan jälkeen ja haen puoli kolmelta. Puuhailemme omalla pihalla, lueskelen pihakeinussa ja laitamme ruuaksi pinaattilettuja ja pastasalaattia. Illalla suuntaamme jälleen puistoon, jossa lapset ulkoilevat samalla, kun järjestelemme kahden kaverin kanssa kahvion kuntoon viikonloppua ja Yläkaupungin yötä varten. Poikien mentyä nukkumaan korjaan loppuun eilisen suulliset kokeet ja katselen sitten sivusilmällä Bachelor Suomea.


KESKIVIIKKO 16.5. 
Olen töissä kahdeksasta kolmeen. Viimeisen tunnin jälkeen kiiruhdan hakemaan poikia ja sitten lasten kanssa kotiin laittamaan ruokaa. Puoli kuudeksi menemme koko perhe Pikkuveljen päiväkotiryhmän kevätjuhlaan ja jäämme sen jälkeen vielä kavereiden kanssa hetkeksi ulos. Illalla saunan jälkeen mies lähtee kaverinsa kanssa leffaan ja minä naputtelen yseille kurssinumeroita ja korjaan taas uusia englannin suullisia kokeita, jotka olen päivällä saanut arvioitavaksi - tai näin on tarkoitus ennen kuin nukahdan kuulokkeet päässä sohvalle puoli yhdeksältä. Esikoinen on onneksi selviytynyt nukkumaan omatoimisesti. Havahdun puoli kymmeneltä, teen iltapalaa ja katson päivän päätteeksi Temptation Island Suomen.


TORSTAI 17.5.
Olen töissä yhdeksästä yhteen, minkä jälkeen tulen kotiin tekemään rästihommia: pesemään pyykkiä, leipomaan pizzaa, imuroimaan ja naputtelemaan vihdoinkin niitä kurssinumeroita koneelle. Puoli kolmelta haen Pikkuveljen, mies tuo isomman neljän jälkeen. Syömme iltaruuaksi pizzaa ja lähdemme sen jälkeen koko perhe autolla Citymarketiin hakemaan loppuviikon ruokia. Illalla jatkan edelliseltä päivältä jääneiden kokeiden sekä Temptation Island Suomen parissa.


PERJANTAI 18.5.
Olen jälleen töissä yhdeksästä yhteen. Kahdeksi kävelen kosmetologille värjäyttämään ripset ja kulmat ja sen jälkeen kotiin syömään ja vaihtamaan vaatteita. Mies tulee poikien kanssa kotiin puoli neljä, jolloin teemme läpsystä vaihdon ja lähden illaksi työpaikan juhliin, joita olen mukana järjestämässä. Kahden lasillisen, yhden salaattibuffan, useamman ohjelmanumeron ja siivoilun jälkeen lähden koululta lopulta puoli kahdeltatoista.


LAUANTAI 19.5.
Pyöritämme perhepuiston Tuki ry:n kanssa kahvilaa Yläkaupungin yössä, joten herään aamulla (aikaisin) leipomaan feta-pinaattipannaria sitä varten. Yhdeksän jälkeen olemme jo puistossa koko perhe, sillä mies on lupautunut hoitamaan makkaranpaiston ja auttamaan kahvilan pyörittämisessä muutenkin. Pojat pyörivät mukana menossa, ja kuusivuotias toimii grilliapulaisena ja kahvilan juoksupoikana ja juoksentelee siinä sivussa ystäviensä kanssa puistossa yhteensä kuusi tuntia putkeen. Kaikki 160 grillimakkaraa on myyty yhteen mennessä ja kahdelta suljemme kahvilan ja siivoamme paikat. Käymme vielä katsomassa tapahtumia Yläkaupungilla, yliopistolla ja Lounaispuistossa ja tulemme sitten kotiin tekemään tortilloja. Loppuillan makaan sohvalla katsellen edellisillan Vain elämää, sillä kuusi tuntia kahvilanpitäjänä tuntuu todellakin jaloissa. Kun ystäväni bändin keikka puoli kymmeneltä alkaa, olen jo ihan valmis nukkumaan eikä puhettakaan, että olisin jaksanut lähteä sitä katsomaan.


SUNNUNTAI 20.5.
Aloitan aamun viikonloppusuosikillani eli aamujoogalla omalla pihalla. On viikon ainoa varsinainen vapaapäivä, jona olen suunnitellut olevani tekemättä yhtään mitään, mutta lähestyvän arviointideadlinen sekä yksien seitsemänvuotissyntymäpäivien takia leivon kuitenkin pakkaseen pellillisen porkkanakakkua ja pohdin ysien päättöarviointia. Päivällä piipahdamme Kävelykatukirppiksellä, mutta muuten pyörimme koko päivän kotipihassa ja puistossa, pesemme pyykkiä, kokkaamme taas pastaa ja kasvissosekeittoa jääkaapin jämistä, ulkoilemme kavereiden kanssa ja luen pihakeinussa loppuun toissaviikolla aloittamani kirjan.


Edelliset arkiviikot eli hiihtoloman My week -postauksen sekä lokakuisen Minun työviikkoni: tältä se näyttää -postauksen näet klikkaamalla linkkiä.


Miltä teidän tavallinen viikko näyttää? Ehtiikö joku muu ihan vaan makoilla sohvalla tai käydä välillä vaikka treffeillä?


Ja hei, jos et vielä seuraa blogia Facebookissa, niin viimeistään nyt kannattaa liittyä mukaan tykkääjiin: kahdestasadasta tykkääjästä puuttuu enää viisi, ja sen jälkeen Facebookissa arvotaan kesälukemista ja herkkuja.


torstai 17. toukokuuta 2018

John Green: Arvoitus nimeltä Margo.

 "Minä uskon, että jokaisen kohdalle osu ihme. Minuun ei todennäköisesti iske salama, en voita Nobelin palkintoa, minusta ei tule pienen, Tyynellämerellä sijaitsevan valtion diktaattoria, en sairastu parantumattomaan korvasyöpään enkä syty omia aikojani palamaan. Mutta jos ajattelee kaikkia mahdollisia epätodennäköisiä asioita, meille jokaiselle sattuu melko varmasti ainakin jokin niistä. Olisin voinut nähdä, kuinka taivaasta sataa sammakoita. Olisin voinut laskea jalkani Marsin kamaralle. Olisin voinut joutua valaan ruoaksi. Olisin voinut mennä naimisiin Englannin kuningattaren kanssa tai selviytyä kuukausia merellä. Mutta minun ihmeeni oli erilainen. Minun ihmeeni oli seuraava: kaikista taloista koko Floridassa minä päädyin asumaan Margo Roth Spiegelmanin naapuriin."


John Green: Arvoitus nimeltä Margo (Paper towns, 2008; suom. Helene Bützow)
WSOY, 399 sivua.


Quentin Jacobsen, terapeuttivanhempiensa ainoa lapsi, elää tavallisen tylsää elämää Jefferson Parkin lähiössä ja paikallisessa lukiossa siihen yöhön saakka, jona Margo Roth Spiegelman yllättäen ilmestyy hänen ikkunansa taakse ninjaksi pukeutuneena ja naama mustaksi maalattuna. On toukokuun viides, mutta yhtä hyvin voisi olla jokin muukin päivä - ne kun tuntuivat Quentinin elämässä muistuttavan erehdyttävästi toisiaan. Toukokuun kuudennen vastaisena yönä Quentin poikkeaa kuitenkin rakastamistaan rutiineista: sen sijaan, että kävisi nukkumaan, Quentin sujahtaa äitinsä tila-autoon ja lähtee Margon mukaan suorittamaan yksityiskohtaista yhdentoista kohdan kostoretkeä. "Kuule", Margo sanoo, "tästä tulee elämäsi paras yö."

Koulun suosituin tyttö ja kiltti naapurinpoika, ihan oikeastiko?

Seuraavana päivänä Margo ei kuitenkaan enää ilmesty kouluun - eikä sitä seuraavinakaan päivinä: näyttää siltä, että Margo on taas tehnyt tavallisen katoamistemppunsa. Yhtäkkiä Quentinilla on käsissään arvoitus nimeltä Margo, sillä tyttö tuntuu sirotelleen salaperäisiä vihjeitä mahdollisesta olinpaikastaan ympäri osavaltiota. Mutta onko Margo enää mahdollista löytää elävänä - tai ollenkaan - ja etsiikö Quentin lopulta enemmän haavekuvaa kuin todellista ihmistä?

"Ja vaikka kaikki ne ajatukset viimeisistä kerroista olivat lamaannuttavia ja kuohuttavia, lopullinen lähtö tuntui upealta. Puhtaalta. Se oli vapautumisen kirkkain muoto. Yhtä surkeaa valokuvaa lukuun ottamatta kaikki tärkeä oli roskissa, ja se oli mahtavaa. Aloin hölkätä, halusin kasvattaa nopeasti etäisyyttä kouluun. 
     Lähteminen on vaikeaa - kunnes lähtee. Silloin se on maailman helpoin asia."

John Green löi aikoinaan läpi kirjallaan The fault in your stars. Arvoitus nimeltä Margo on ilmestynyt muutama vuosi ennen läpimurtoromaania, mutta se suomennettiin vasta Tähtiin kirjoitetun virheen jälkeen. Kuten muutkin greenet, myös Arvoitus nimeltä Margo on etupäässä nuortenkirja. Ja voi kuinka kuusitoistavuotias minä olisikaan ollut fiiliksissä kapinallisesta, salaperäisestä ja Walt Whitmania siteeraavasta Margosta! Silti se kuusitoistavuotias minäkin olisi kaivannut kirjaan vielä enemmän jotain sitä jotain, mikä esimerkiksi Tähtiin kirjoitetussa virheessä kietoi heti pikkusormensa ympärille.

Greenen kirjaa lukiessa tulee ennen kaikkea mieleen, että jos vain töiltäni olisin mitenkään jaksanut, olisi Arvoitus nimeltä Margo kannattanut ehdottomasti lukea alkuperäiskielellä englanniksi. En tiedä, onko tämä tavallista muidenkin nuortenkirjojen kanssa, mutta käännös on paikoin todella ontuvaa ja teennäistä, kaukana aidontuntuisesta - vai kuka muka on joskus kuullut suomalaisteinin kutsuvan kaveriaan lempinimellä veli samalla tavalla kuin jenkkiteini puhuu ystävästään bro'na? Ihan samalla tavalla sanoja maistellessa tuntuu, että riveiltä olisi ollut luettavissa vielä enemmän sarkasmia, ironiaa, kielellä leikittelyä ja mustaa huumoria kuin mitä käännösversio lopulta tarjosikaan; niiden merkitys vaan on kirjaa käännettäessä jäänyt jonnekin matkalle.

"People say friends don't destroy one another.
  What do they know about friends?"

maanantai 14. toukokuuta 2018

16+1 vinkkiä Yläkaupungin yöhön.


Tänä viikonloppuna vietetään taas kaupunkifestaria, jolloin rakastun aina Jyväskylään vielä pikkuisen lisää: Yläkaupungin yö valtaa kadut tämän viikon lauantaina 19.5. heti aamukymmenestä alkaen. Festivaalitapahtumia löytyy tänä vuonna melkein 60 tapahtumapaikalta Jyväskylän yläkaupungilta ja päivän aikana nähdään 260 eri esitystä aina musiikista teatterin ja tanssin kautta erilaisiin työpajoihin, performansseihin, kirjallisuuteen ja lausuntaan. Vaikka festarin nimessä onkin sana , alkaa ohjelma heti aamupäivästä, ja tekemistä löytyy ihan kaiken ikäisille; me olemme osallistuneet festareille jo niin ennen lapsia kuin viime vuosina lasten kanssakin.

Tämänvuotinen ohjelma julkaistiin huhtikuun lopussa ja esimerkiksi näissä päivän saa helposti kulumaan.


 16+1 VINKKIÄ YLÄKAUPUNGIN YÖHÖN


1. Ragnarök opettaa keskiaikaista jousiammuntaa Mäki-Matin perhepuiston pihassa klo 10-14.

2. Perinteinen Katu Puska/ Kate Bush Wutherin Heights -performanssi Harjulla klo 17. Esitykseen voi ottaa osaa itsekin, joten vedä päälle punainen mekko ja tule paikalle jo puolta tuntia aiemmin.

3. Ready Set Polessa pääsee kokeilemaan ilmajoogaa ja Yiniä puolen tunnin kokeilutunneille klo 16.45-17.15. Samassa paikassa voi kokeilla ilmajoogan lisäksi tankotanssia klo 16-16.30.

4. Pepe Willberg Jelmun teltassa klo 20-21.

5. Lastenteatteri Loihun musiikillinen teatteriseikkailu Keksijänero Kemppainen ja avaruuden ikkuna klo 14-14.45 Mäki-Matin perhepuiston sisätiloissa.

6. Ystäväni bändin Sister Disasterin levynjulkkarikeikka Jyväskylän meininki -piknikillä klo 21.30-22. Teltan löydät mäeltä Musican takaa. 

7. Muffinsien koristelupaja Alvar Aalto -museossa klo 14.15.30. Oman muffinin voi joko syödä saman tien tai pakata mukaan pieneen laatikkoon. Hinta euron muffinilta.

8. Jyväskylän taidemuseon Holvi auki Yläkaupungin yössä klo 22 asti. Holvin näyttelynä Generation, taidetta 15-24-vuotiailta nuorilta.

9. Mäki-Matin perhepuistossa aamupäivällä myös taikuri, temppurata, kasvomaalausta, kielisuihkutusta, ihmeiden ongintaa, käsimaalausseinä ja liikunta-aktiviteetteja sekä kahvio, jossa on tänä vuonna ihan erityisen hyvä porukka myymässä mokkapaloja, grillimakkaraa sekä suolaista pannaria (vaikka itse sanonkin!). 

10. Jyväskylä Burlesque ry esiintyy yliopiston päärakennuksen juhlasalissa klo 23-00. 

11. Uusi Manner keikalla Ylä-Ruthilla klo 19.15-20

12. Go-lautapeliturnaus Ruusupuistossa melkein koko päivän, klo 10-22.

13. Teatteriryhmä Puskakollektiivin itseironian sävyttämä komediateos Juomatehtaan studiossa klo 21.15 alkaen. 

14. Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetyllä Arts & Crafts -torilla Jyväskylän yliopiston kirjaston ja Kahvila Librin tiloissa myydään taidetta, käsityötä ja designia. Ostoksia pääsee tekemään klo 14-21 välisenä aikana.

15. Sanataideyhdistys Rapina ry:n runobuffetissa saa kokeilla erilaisia kirjoitustehtäviä ja tehdä omia runoja Ruusupuiston 1. kerroksessa klo 13-14.

16. Yliopiston kirjaston Cafe Libri tarjoaa Street food -henkistä ruokaa klo 13.30-21.

17. Musta Aurinko plays Juice päättää yön Jelmun teltassa klo 00.30-01.30.




Tulkaahan ihmeessä moikkaamaan meitä Mäki-Matin perhepuiston kahvilaan! Ja jos energiaa riittää vielä sunnuntainakin, niin silloin kannattaa suunnata keskustaan Kävelykatukirppikselle. 

perjantai 11. toukokuuta 2018

Yhdet avajaiset ja pala Kotoa omassa kodissa.


Viime torstaina vaihdoin kokeiden korjauksen ja kotityöt hetkeksi lasilliseen kuohuvaa, hyvän ystävän seuraan ja kotimaisen designin fiilistelyyn ihan Lyseon kupeessa, kun Koto Designmarket juhli avajaisiaan Yliopistonkadulla. Koton konseptiin kuuluu verkkokauppa sekä ihan Kompassin kulmille avautunut kivijalkaliike, josta löytyy vaihteleva valikoima kotimaista muotoilua koruista laukkujen ja kännykänkuorien kautta kortteihin, julisteisiin, sisustustavaroihin ja tietysti vaatteisiin. Kotossa on tarkoitus olla kuin kotona, minkä takia liikkeen Yliopistonkadun puoleisten ikkunoiden alle rakentuu lähiaikoina myös loungetila, johon voi tulla pidemmäksikin aikaa vaikka tekemään töitä tai lukemaan kirjaa ja juoda siinä samalla kupillisen Punaisen kirahvin kahvia tai Teeleidin teetä. Enkä varmasti liioittele yhtään, jos sanon, että loungen näkymä Lyseolle ja Yliopistonkadulle on yksi kaupungin parhaista - ainakin yhden aurinkoisen toukokuun illan perusteella. 

Uudenkarhean, supertyylikkään liikkeen, tarjolla olleiden brownieiden sekä PIHKA collectionin laukkujen ohella huomio kiinnittyi Kotossa erityisesti yhteen asiaan, nimittäin kaktuksiin; kauppa kun tuntui olevan täynnä erilaisia ja erikokoisia kaktuksia niissä perinteisissä terrakottaruukuissa. Jo siellä rekkien välissä kierrellessä sanoin seurana olleelle ystävälleni, kuinka meillekin on kyllä saatava vastaava kaktus olohuoneeseen, sen talven aikana kuolleen orkidean tilalle.

Ja itse asiassa heti perjantaina koukattiin ruokakauppareissulla myös Plantageniin. Valikoima ei ollut ihan yhtä laaja kuin Kotossa, mutta muutaman vaihtoehdon joukosta meille valikoitui lopulta tämä yksilö. Se löysi heti paikkansa tv-tason päältä, siitä kirjapinon vierestä.

Sieltä Kotostakin tarttui muuten ideoiden lisäksi mukaan myös useampi sisustuskortti. Ja kunhan espressokone lähiakoina saapuu siihen loungetilan viereen, pitää pyörähtää liikkeessä uudestaan. Kirjan lukemisen lisäksi tuolla kun voisi hyvin korjata myös ne kevään viimeiset kokeet ja aineet.

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Eeva Rohas: Raivo

"Tiedätkö miltä tuntuu Kaivopuiston tahmea ruoho sellaisena päivänä ja miten jäätelö sulaa, kun koittaa kesäillan hartain hetki?
    Sinä kysyt, millainen minä olenkaan. Millainen salaisuus minuun kätkeytyy ja voiko sen kertomalla purkaa. Mutta kun aurinko laskee, kysymyksiä on enää vain yksi ja vastauksia silti loputtomasti. Miltä minä maistun, sinä tahdot tietää ja minä kerron: Olen ketunleipiä kuumalla katolla. Olen sulaa vaniljaa sinun sormissasi.
       Olen vuoristoradan korkein kohta auringon laskiessa punaisena, häikäisevänä, ja hattara, joka hajoaa suussa ja katoaa. Olen pulma, jolle etsit ratkaisua, olet etsinyt aikojen alusta lähtien, ja ratkaisu, joka tekee elämästä vaikean."


Eeva Rohas: Raivo (2018)
Otava, 270 sivua.


Raivo on tarina rikkinäisistä ihmisistä. Tuuli on kääntäjä, jonka avioero on suistanut raiteiltaan: ensin on kadonnut kyky kirjoittaa, ymmärtää kieltä, sen jälkeen kyky nousta ylös uuden asunnon lattialle asetellulta patjalta. Melkein viisivuotias Luna laskee päiviä syntymäpäiväänsä (kaksitoista), tietää, ettei äidin ihan kohta tule nytkään ikinä ja keksii kiivetä tiskipöydälle yltääkseen hedelmäkulhoon. Mahassa on outo tunne, purua, jota tulee vielä lisää, kun muistaa isän.

Lunan isä Ilja kulkee edestakaisin keittiönpöydän ja tiskialtaan väliä ja puhuu lapsesta, vaimosta ja siitä miehestä, ja Elena, toipuva alkoholisti ja Iljan tukihenkilö, kuuntelee. Minä pelastan sinut, Elena ajattelee, mutta kahdesta rikkinäisestä ei voi tulla yhtä ehjää. Lopulta, kun kuitenkin, voi pelastaa vain yhden ihmisen, rakastaa ehdoitta vain yhtä.

Ja sitten on vielä Raivo, joka syö sydäntä ja kieltä.

"Että jos minä nyt makaisi kuolinvuoteellani, jos tämä olisi se hetki, minä sanoisin, etten kadu mitään, niin minä mietin. Sinä olit minulle se oikea. Ja sitten minä mietin, että harmi vain ettet sinä koskaan oikeasti tuntenut samalla tavalla vaan aina minä näin sinun silmissäsi jonkin kaipauksen, aina Debrecenin jälkeen, sinisen, pehmeän ja viiltävän kuin mustalaisen viulun korkein nuotti, ja miten kaukana sinä sen jälkeen olit. Mutta aina minä toivoin, että vielä jonain päivänä sinä palaisitkin oikeasti takaisin ja minä saisin taas tuntea, että olet juuri tässä, juuri minun kanssani ja että kieli, joka liikkuu sinun ihollasi kuin hidas ja limainen haavekuva on sinunkin mielessäsi minun. Sitten minä putosin."

Raivo on Eeva Rohaksen kolmas kirja, Tuulin, Iljan, Lunan ja Elenan tarina. Se kertoo repivästä erosta, rakkaudesta, riippuvuudesta ja ihmisistä, jotka saavat toistensa rakennelmat särkymään. Tarina kerrotaan kolmella eri äänellä, Tuulin, Elenan ja Lunan, ja kolmesta eri näkökulmasta niin, että palapeli rakentuu vähitellen, mutta niin, että niiden viimeisten palojen asettaminen jää lukijan tehtäväksi.

On kirjoja, jotka voi lukea vähän niin kuin välipalana, koska ne ovat jo melkein valmiiksi pureskeltuja. Raivo ei ole tällainen kirja - enkä sitä tosiaankaan odottanutkaan. Oikeastaan kirjassa on pureskeltavaa niin paljon, että sen lukemisen jälkeen meni monta päivää ennen, kuin sain edes arviotani aloitettua. Piti lehteillä sivuja taaksepäin, viipyillä vielä lauseissa, jotka ehkä tarkoittivatkin enemmän kuin mitä ensisilmäyksellä näytti, maistella kaunista kieltä. Tuntui, että kirjasta pitäisi osata sanoa enemmän kuin mitä osasin ja että ne palapelin viimeiset palatkin olisi voinut asettaa myös toisin. Mutta ehkä se oli tarkoituskin: se, että kirja herättää ajatuksia.

"Yhtenäkin yönä mieleen oli tullut eräs artisti, joka oli puhunut televisiossa rakkaudesta. Miten se nyt taas menikään... Niin, se sanoi, että rakkaus ja pelko kulkevat käsi kädessä ja tiedätkö miksi. Siksi että rakkaudessa on kyse siitä, ketä uskaltaa rakastaa. Se on hyvin sanottu, vai mitä? Mutta kun rakastuu, sellaista ei koskaan mieti, eihän?"

Joku viikko kirjoitin siitä, kuinka minusta piti alun perin tulla kirjailija. Ehkä juuri siksi olin niin fiiliksissä saatuani vihdoin käsiini Raivon ja päästyäni lukemaan sitä: minusta ei ehkä tullut oikeaa kirjailijaa, mutta minun serkustani tuli - ja ihan älyttömän taitava sellainen.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Jyväskylän Helmet: Lehtisaaren kesäkoti.


Oikei, tiedän, ettei tänne ihan vielä pääse, mutta kevätaurinko, koko ajan vähenevät työaamut, kaapeista esiin kaivetut lippikset ja ennen kaikkea ne tälle päivälle luvatut melkein kaksikymmentä plusastetta pakottivat selailemaan myös viime kesien mökkikuvia Tuomiojärveltä: Jyväskylän helmet -postaussarjan kuudennessa osassa kurkistetaan Lehtisaaren kesäkotiin.



MIKÄ?
Lehtisaaren kesäkoti on Jyväskylän seurakunnan omistama ja seurakunnan nuorisotyön pyörittämä kaupunkilaisten oma kesämökki Tuomiojärvellä, muutaman minuutin soutumatkan päässä Viitaniemestä. Lehtisaaresta löytyy saunarakennus, pihakeinu, kaksi grillipaikkaa, beachvolleykenttä sekä pieni hartauspaikka, ja kaikki toiminta kuljetuksineen on kävijöille ilmaista.


MITÄ?
Lehtisaaressa pääsee viettämään täydellistä kesäpäivää ja nauttimaan mökkielämästä keskellä kaupunkia ilman mökkeilyyn liittyvää työtä. Sauna on lämmin koko päivän, ja grillipaikalla voi makkaran lisäksi paistaa vaikka muurikkalettuja ja keittää nuotiokahvia. Grillailun ja saunomisen välissä Lehtisaaressa on mahdollista päästä kokeilemaan myös useampaa eri liikunta-aktiviteettia: saaren soutuvene ja kanootit ovat kävijöiden lainattavissa ja näiden lisäksi saarella voi pelata esimerkiksi beachvolleytä, mölkkyä, salkopalloa, krokettia ja petankkia. Saaren toisesta päästä löytyy hiljaisuuden polku niille, jotka kaipaavat rauhoittumista ja tilaa omille ajatuksille, ja iltaisin saarella järjestetään iltahartaus. Lapsille saarelta löytyy hiekkalaatikko sekä useampi laatikollinen hiekkaleluja.

Tämän kesän osalta Lehtisaaren kesäkoti avaa ovensa lauantaina 9.6. klo 12, ja saaren päättäjäisiä juhlitaan sunnuntaina 12.8. Siinä välissä saaressa pääsee juhlimaan muun muassa perinteistä juhannusta. Kesän avajaismessu pidetään sunnuntaina 10.6. klo 14, jonka jälkeen saarella konsertoivat Eve ja Ossi.


MISSÄ?
Lehtisaaren kesäkotiin pääsee Viitaniemen laiturista, joka löytyy seuraamalla Viitaniementien päässä olevalta parkkipaikalta alkavaa polkua kohti rantaa. Laiturin tunnistaa helposti Lehtisaaren kyltistä.


MILLOIN?
Lehtisaaren kesäkoti avautuu jälleen kesäkuun alussa. Tämän jälkeen saari on auki tiistaista perjantaihin kello 15-21 ja lauantaista sunnuntaihin klo 12-20. Maanantaisin saari on suljettu yleisöltä. Lehtisaareen pääsee saaren omilla veneillä, jotka noutavat ihmisiä Viitaniemen laiturista tasatunnein. Myös pelastusliivit tulevat talon puolesta. Saaresta pääsee takaisin Viitaniemeen aina varttia vaille. Sauna ja grillit suljetaan klo 20, mitä ennen saaressa on vielä iltahartaus joka päivä kello 19.30. Viimeinen soutu pois saaresta on aina varttia vaille yhdeksän.


ERITYISTÄ? 
Stereotypia suomalaisista tuppisuina, jotka eivät juuri ota katsekontaktia vieraisiin tai harrasta small talkia, karisee viimeistään Lehtisaaren saunassa, jossa on aina jatkuva puheensorina - siitäkin huolimatta, että tavattiin ensimmäistä kertaa vasta veneessä matkalla saareen.


MIKSI?
Koska viime vuodet on tuntunut ihan siltä, kuin meilläkin olisi ihan oma kesämökki - eikä siellä tarvitse ikinä pilkkoa puita, haravoida tai kunnostaa mitään.


Aiempiin Jyväskylän helmiin pääset kurkistamaan tästä: