Kuukauden vege: vegaaninen ja gluteeniton juustokakku.

Maaliskuun vegenä maidoton, munaton, laktoositon ja gluteeniton juustokakku, joka oikeasti maistuu ihan hurjan hyvältä. Ohje kakkuun löytyi alun perin Pullahiiren leivontanurkka -blogista.

VEGAANINEN JA GLUTEENITON JUUSTOKAKKU

Pohja:

150 g Semperin kolakeksejä

2 rkl oliiviöljyä

Täyte:

255 g vegaanista Creamy Sheese -tuorejuustoa

750 g Alpro soyan sitrus-limejogurttia

1/2 dl mangososetta

1 sitruuna

1 passionhedelmä

1 dl tomusokeria

3 rkl perunajauhoja

Murskaa keksit pohjaa varten hienoksi muruksi ja sekoita joukkoon öljy. Painele keksimurska irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperin päälle ja laita hetkeksi jääkaappiin tekeytymään.

Valmista täyte vatkaamalla Sheese, soijajogurtti ja mangosose keskenään. Lisää joukkoon raastettu sitruunankuori sekä sitruunan mehu. Paseeraa seokseen siivilän läpi myös passionhedelmän liha ja mehu niin, että kivet jäävät siivilään. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää täyteen joukkoon.

Kaada täyte keksipohjan päälle ja paista kakkua 150-asteisessa uunissa noin tunnin ajan. Jos et halua pintaan väriä, voit suojata kakun paiston ajan foliolla. Ihan kypsäksi kakkua ei tule paistaa, vaan keskikohdan pitää paistoajan lopuksi olla hyllyvä - jos kakku tunnin jälkeen tuntuu vielä edelleen liian valuavalta, voi paistoaikaan hyvin lisätä viitisentoista minuuttia.

Jätä kakku vielä jäähtyvään uuniin noin tunniksi, ja nosta sitten huoneenlämpöön. Kun kakku on kokonaan jäähtynyt, sen voi siirtää jääkaappiin.

Koristele marjoilla tai hedelmillä tai tarjoile soseutettujen marjojen kanssa.

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta

"Pyyhin hikeä otsalta. Sitten kohotan vasaran ja isken sillä vähän epäröiden keskelle ikkunaruutua. Sirpaleita lentää maahan ja alas kellariin. Lyön vasaralla yhä uudestaan ja uudestaan. Raivaan tieltäni kiakki puitteista törröttävät lasinpalat. Sen jälkeen painaudun kyykkyyn, pidätän hengitystä ja kuulostelen lähestyviä askelia tai kiihtyneitä ääniä. 

     Mitään ei tapahdu. 

     Rauha ja hiljaisuus on edelleen rikkumaton. Täysikuu heijastuu lasin pirstaleista, joita lojuu edessäni maassa - ihan kuin taivas olisi särkynyt  tuhansiksi palasiksi ja pudonnut jalkojeni juureen."

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta (Älskaren från huvudkontoret, 2015. suom. Sari Kumpulainen)

Gummerus, 506 sivua. 


Jos jossain suhteessa olen mainonnan uhri, niin ehdottomasti dekkarien osalta: en ehkä hanki uutta neuletta kevään hittivärissä ja pillifarkkuvillityksen mukaankin lähdin vasta siinä vaiheessa, kun kaikki olivat jo siirtymässä käyttämään boyfriend-malleja, mutta aina kun kirjakauppojen jännärihyllylle ilmestyy se uusin vuoden dekkaritapaus, on se saatava heti luettavaksi.

Viime vuosina olen lukenut näitä kirjoja vaikka kuinka monta: olen kantanut kirjastosta tai kirjakaupasta kotiini niin Paula Hawkinsin Nainen junassa ja Tummiin vesiin, Shari Lapenan Hyvä naapurin, S.K Tremaynen Tulilapsen ja Jääkaksoset, S.J Watsonin Kun suljen silmäni kuin Renée Knightin Kenenkään ei pitänyt tietää. Näistä jokaisesta olen saanut viihdykettä viikoksi, kiireisimpinä aikoina ehkä kahdeksi, mutta kirjan juonen olen aina unohtanut viimeistään silloin, kun olen saanut käsiini sen seuraavan vuoden petollisimman trillerin. Camilla Creben bestseller Kun jää pettää alta jatkaa samaa, ennalta arvattavaa, ja jo ennen kirjan puoliväliä tulee aavistuksen huijattu olo: ihan kuin olisin jälleen kerran sortunut avaamaan klikkiotsikon.

Parikymppisen vaatemyyjän Emman elämä on viime kuukausina tehnyt todellisen täyskäännöksen: salamarakastuminen firman toimitusjohtajaan Jesperiin, kihlaus ja lupaus uudesta, paremmasta elämästä. Jesperin skandaalinkäryisen menneisyyden sekä esimiesaseman takia suhde täytyy kuitenkin salata - ja sitten Jesper yhtäkkiä katoaa.

Kun Jesper Orren hulppeasta kodista sitten löytyy raa'asti murhattu tunnistamaton nainen, kustutaan paikalle rikospoliisi Peter Lindgren. Viidakkoveitsellä irti leikattu pää ja ruumiin brutaali asettelutapa tuovat Peterin mieleen heti jotain tuttua: hän on nähnyt saman ennenkin, kymmenen vuotta sitten. Mutta mikä kahta murhaa ja erilaista uhria voisi yhdistää?

"Ystävän erottaa vihollisesta vasta silloin, kun jää pettää alta."

Creben juonessa ei periaatteessa ole mitään vikaa ja vaikkei loppuratkaisu mikään varsinainen yllätys olekaan, ei kirjassa kaikki kuitenkaan ole sitä, miltä näyttää. Sen sijaan kirjan naiivi ja kökkö kieli särähtää korvaan heti alkusivuilta ja vie tehoa hyvistäkin juonenkäänteistä ja tapahtumista. Tarina kerrotaan kolmen eri henkilön - Emman, Peterin ja profiloija-Hannen - näkökulmasta, mutta yksikään päähenkilöistä ei tunnu missään määrin samaistuttavalta tai edes kovin sympaattiselta.

Vaikka Creben kirja onkin psykologinen trilleri, on sen pääosassa murhan sijaan rakkaus. Kuka käyttää hyväksi ja ketä, onko kosto loppujen lopuksi kovinkaan suloinen ja mitä rakkas saa meidät tekemään, kirja kysyy.

Kerrataanpa vielä: olen oikeasti todellinen dekkarifani, joka rakastaa hyviä jännäreitä, kieroja juonenkäänteitä ja mahdollisuutta toimia salapoliisina kotisohvalta ja viltin alta käsin. Siksi välillä vähän harmittaa, että ylipäätään käytän aikani näihin ihan kivoihin kirjoihin - enkä ikinä opi. Mutta vaikka pyhästi lupaisinkin olla lankeamatta seuraavaan klikkiotsikkoon, käy sille kuitenkin kuten näiden bestsellerian juonille: kun seuraava jännäriuutuus on hyllyssä, olen jo unohtanut koko lupauksen.

Vuonna 2017.

Tänä vuonna muun muassa...

Pikkuveli täytti vuoden, oppi kävelemään ja alkoi puhua. 

Poika R täytti kuusi vuotta ja sitä juhlittiin Titanic-teemalla.
Mies kirjoitti kirjan.

Minä opettelin keväällä downshiftaamaan, mutta unohdin töiden alettua kaiken oppimani.

Lomailimme neljästi Helsingissä.
Joogasin ihan liian vähän.

Näin Egotripin kahdesti ja Happoradion kerran.

Järjestin kesäkuussa ystävälleni yllätyssynttärit ja elokuussa toiselle ystävälle Baby showerit.

Asuimme yhteensä yli puoli vuotta putkiremontin keskellä. (Ja siinä ei oikeasti ollut yhtään mitään hauskaa!)

Laitoimme kotimme myyntiin.

Aloitin uudessa työpaikassa, uudessa työssä ja uusien työkavereiden ja oppilaiden parissa.

Tammikuussa lomailimme Berliinissä ja toukokuussa Tukholmassa.

Koukutuin Skamiin - ihan täydellisesti.

Sairastimme perheessä parvorokon, vauvarokon ja enterorokon sekä kolme oksennustautia.
Aloitin lenkkeilyn.

Otin elämäni ensimmäisen tatuoinnin ja aloin haaveilla seuraavasta.
Mies kävi työnmatkalla Oslossa ja poikien futisreissulla Manchesterissa.
Grillasimme perhepuistossa pitkin vuotta. 

Poika R:ltä irtosi ensimmäinen maitohammas. Ja toinen.

Kävimme Linnanmäellä, Junibackenissa, Berliinin legolandiassa, Muumimuseossa sekä Olof Palmen murhapaikalla.

Podin edelleen kroonista matkakuumetta.
Katsoimme miehen kanssa Stranger Thingsin molemmat tuotantokaudet.
Pojat virpoivat palmusunnuntaina kaikki naapurit kissaksi ja velhoksi pukeutuneina.

Fiilistelimme miehen kanssa Twin Peaksin paluuta, mutta olimme lopulta uusiin jaksoihin vähän pettyneitä.

Pidimme lokakuussa naapuruston lasten Halloween-juhlat.

En käynyt kertaakaan elokuvissa.

Innostuimme frisbeegolfista koko perhe.

Värjäsin hiukseni pinkeiksi.
Löysimme itsellemme uuden asunnon, mutta hävisimme tarjouskilpailun siitä.
Poika R voitti ylivoimaisesti Yläkaupungin yön taidesähkökaappikisan ja sai oman työnsä Yliopistonkadun ja Harjukadun kulmaukseen
Lopetin lenkkeilyn.

Pikkuveli matkusti ensimmäistä kertaa sekä traktorilla että lentokoneessa.

Marraskuussa unohdin taas, kuinka nukutaan.

Kävin yhteensä neljässä työpaikkahaastattelussa ja sain syksyksi kaksi työpaikkaa.

Vietimme juhannusta maalla, taas kerran.

Tammikuussa söimme koko porukka currywurstia Alexanderplatzilla ja veimme Pikkuveljenkin katsomaan Augustrassen kotikatua.

Pikkuveli aloitti päiväkodin ja esikoinen eskarin.

Näin Ultra Bran livenä kuudentoista vuoden tauon jälkeen.

Hautasimme asunnonvaihtohaaveet ja mies kasasi pojille kerrossängyn.

Kaivoin kädestäni elämäni ensimmäisen punkin.

Vietimme perhepuistossa kodin jälkeen seuraavaksi eniten aikaa.
Esitin Abba-museon lavalla oman versioni Mamma miasta.
 Viilsin marraskuussa kämmeneni säilyketölkillä. Kävi ilmi, että aika pahasti.


"Näinkö lyhyitä ne vuodet ovat?" kysyi kuusivuotias joulukuussa, kun tuli puheeksi, että edellisestä tinanvalannasta alkoi olla jo vuosi. No, niinpä.

Marraskuun vege: Harira ja kotitekoiset sämpylät.

Marraskuun vegenä herkutellaan marokkolaistyylisellä harira-keitolla sekä kotitekoisilla sämpylöillä. Sämpylöiden ohjeen löysin alun perin Juliaihminen-blogista ja hariran reseptin Vege herkullista kasvisruokaa -kirjasta. 

HARIRA ELI LINSSI-KIKHERNEKEITTO

2 porkkanaa

1 lehtisellerin varsi

1 sipuli

4 valkosipulinkynttä

oliiviöljyä

cayennepippuria

pieni pala inkivääriä

1/2 tl juustokuminaa 

1/2 tl jauhettua korianteria

1/2 tl kanelia

2 dl punaisia linssejä

1 l kasvislientä

3 rkl tomaattipyreetä

1 prk kikherneitä

1 tlk kokonaisia tomaatteja

suolaa

mustapippuria

korianteria tai persiljaa

maustamatonta jogurttia

 Kuori ja paloittele porkkanat, inkivääri, sipulit ja selleri ja kuullota niitä hetki öljyssä. Lisää mausteet ja huuhdellut linssit sekä kasvisliemi ja anna porista noin 20 minuuttia.

Lisää keittoon tomaattipyree, kikherneet sekä tölkkitomaatit ja keitä vielä parisenkymmentä minuuttia. Mausta suolalla ja mustapippurilla. 

Sekoita lopuksi joukkoon hienonnetut yrtit ja tarjoile keitto sämpylöiden sekä maustamattoman jogurtin kanssa. 

SÄMPYLÄT

7,5 dl vettä
25g hiivaa
1 rkl suolaa
1,5 dl  ruisjauhoja
2 dl  grahamjauhoja
10 dl vehnäjauhoja

Sekoita suola ja hiiva keskenään ja lisää kädenlämpöinen vesi. Lisää taikinaan tämän jälkeen jauhot niin, että aloitat grahamjauhoista ja ruisjauhoista ja lisäät sitten vehnäjauhoja niin paljon, että taikinasta tulee paksun puuron kaltaista. Peitä liinalla ja laita yöksi jääkaappiin tekeytymään.

Pyörittele aamulla taikinasta jauhoisin käsin sämpylöitä ja paista puolisen tuntia 225-asteisessa uunissa. Taikinasta tulee noin 18 keskikokoista sämpylää. 

Edelliset kuukauden veget löydät täältä:

helmikuun tomaatti-cashewpasta
maaliskuun melanzane
huhtikuun linssikastike spagetille
toukokuun pasta alla norma
kesäkuun linssi-kasvispasta
heinäkuun paistettua riisiä ja kasviksia
elokuun munakoiso-kesäkurpitsapasta
syyskuun kreikkalainen kasvispiirakka
lokakuun lehtikaali-fetapasta

Lempikirjavinkit eli mitä ystäväni suosittelisivat luettavaksi.

Pimenevän syksyn kunniaksi ajattelin koostaa blogiin listan kirjoista, joihin tarttua niinä sateisina iltoina, joina kotisohva, viltti ja kupillinen teetä tuntuvat paljon paremmalta suunnitelmalta kuin vaikkapa lenkkipolku. Sen sijaan, että itse jakaisin omia kirjavinkkejäni, niitä samoja jännäreitä ja draamaa joita jo teille olen useamman kerran suositellut, päätin kysyä apua Facebook-kavereitani. Kun kirjasuosituksia ja perusteluita sitten alkoi tipahdella, olin ihan fiiliksissä. Keskusteluun ilmestyi useampi oma lempikirjani, mutta oikeastaan vielä enemmän innoissani olin niistä kirjoista, joista en ollut ikinä kuullutkaan tai tutuista klassikoista, joita en itse ollut lukenut: sen lisäksi, että opin taas kavereistani jotain uutta, sain itsekin luettavien listalleni useamman uuden kirjan.

Jo joskus aiemmin kirjoitin, kuinka mielestäni kirjahyllyn sisältö sekä lempikirja kertovat ihmisestä tosi paljon - ja nimenomaan niitä mielenkiintoisia juttuja. Tämän jälkeen allekirjoitan väitteen vielä innokkaammin. Mikä mahtava joukko ihan erilaisia ja erityylisiä ihmisiä minun elämääni kuuluukaan. 

LEMPIKIRJAVINKIT ELI MITÄ YSTÄVÄNI SUOSITTELISIVAT

1. Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Ahdistava, koskettava, puhutteleva, huojentava.

2. W. Somerset Maugham: Veitsen terällä sekä Hermann Hesse: Lasihelmipeli

Molemmat ovat täysin toiseen ulottuvuuteen vieviä kasvukertomuksia, jotka lukuhetkellään täyttivät täydellisesti jonkin aukon sisimmässäni.

3. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys

Täydellinen ajan ja kulttuurin sekä onnettoman rakkauden kuvaus. 

4. Jonas Hassen Khemir: Montecore

Sekopäinen, mutta niin värikäs ja elävä.

5. Emma Donoghue: Huone

6. Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Päähenkilön tunteisiin meni tosi vahvasti mukaan.

7. Eve Hietamies: Yösyöttö 

8. Katja Kettu: Kätilö 

Kirjoitettu niin, että henkilöt ja maisemat on helppo kuvitella mielessään. Tarina on raakuudessaan kiehtova.

9. Erlend Loe: Muleum

Paras, uskottavin ja koskettavin kuvaus masennuksesta.

10. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran

11. Tuomas Vimma: Helsinki 10

Ihanan erilaisen röyhkeä.

12. John Irwing: Garpin maailma

Tempauduin vain mukaan ja sitten tämän tästä löysin itseni hihittämästä. Ja kuitenkin niin koskettava.

13. Anni Kytömäki: Kultarinta

Kerronta on kaunista, se hehkuu tuhansia värejä. 1900-luvun alkuun sijoittuva kirja kertoo ihmisistä, aikuisista ja lapsista, tavasta tehdä toisin. Koskettava ja vaikuttava kirja.

14. David Eddings: Belgarionin taru

Täydellinen sekoitus fantasiaa, seikkailua ja kasvutarinoita. Voisinkin aloittaa sen uudelleen, taas.

15. Pirkko Saisio:Vastavalo, Pienin yhteinen jaettava ja Punainen erokirja

Etenkin kirjoista huokuva itseironia, terävät huomiot ihmisistä, itsestä ja elämästä sekä kasvukipujen kuvailu ja oman identiteetin pohdinta hurmasivat. 

16. Riikka Pulkkinen: Totta

Pysäyttävä, sai miettimään ja herätti tunteita. Parasta, mitä kirja voi tehdä.

17. Spencer Johnson: Kuka vei juustoni?

Helppolukuisin self help -opas, jonka olen lukenut.

18. Jean M. Untinen-Auel: Maan lapset 

Mukaansa tempaavasti kirjoitettu, tuntuu, että kirjoihin on tosissaan tehty taustatyötä aikakausista, joihin ne sijoittuvat.

19. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

Niin klassisen suomalainen ja kiteyttää niin paljon suomalaisuudesta.

20. Tiina Miettinen: Piikojen valtakunta

Tietokirja kuin historiallinen romaani.

21. Mark Shipperi: Paperback writer 

Hulvaton The Beatlesin vaihtoehtoinen tarina, voi siis suositella etupäässä tosifaneille - Juicen loistava käännös.

22. Sofi Oksanen: Puhdistus

23. Ville Haapasalo: Et muuten usko & Et muuten usko tätäkään

Avaa Villestä vähän erilaisen kuvan kuin mitä esimerkiksi tv-sarjoista saa. Ja kyllä niistä saa myös hyvät naurut.

24. Gabriel Carcia Márquez: Oudot vaeltajat

Kirja jonka äärelle palaan yhä uudelleen ja uudelleen, ja jota syvästi rakastan.

25. Khaled Hosseini: Leijapoika

Järkytti ja kosketti. 

26. Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi 

Mukava tunne, kun kieroilijat saa oikein kunnolla munilleen.

27. Halldór Laxness: Salka Valkan

Monia elämän peruskysymyksiä yhteiskunnallisestakin näkökulmasta pohtiva teos, joka sijoittuu jylhään Islannin luontoon, mikä tuo kerrontaan oman säväyksensä

28. Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin

Suomalaisten nuorten harhailua 1960-luvulta 2000-luvulle.

 29. Johanneksen evankeliumi

Tässä kirjassa tulee todeksi maailman suurin rakkauskertomus.

30. Markus Zusak: Kirjavaras

Natsi-Saksasta kertova kirja kertoo paitsi sodan kauhuista myös aikuisen ja lapsen suhteesta. Kirja kertoo myös siitä, että jokaisen olemassaolo on arvokasta

31. Kamila Shamsie: Poltetut varjot

Elämää ydinpommin varjossa (muttei kuitenkaan täysin toivotonta).

32. Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

33. Richard Adams: Ruohometsän kansa 

Hyvin kirjoitettu tarina omintakeisesta aiheesta.

34. Kauko Röyhkä: Silvia

Vähän kuin Heiskasen Lättahatusta punkkareihin romaanina.

35. Andre Brink: Hiekkalinna

Koskettava kuvaus Etelä-Afrikan historiasta ja nykypäivästä.  

36. Kate Atkinson: Elämä elämältä

Virkistävän erilainen, mielenkiintoista ajankuvausta. Jäi todella mieleen, erityisesti siitä miten pienet sattumat/valinnat voi muuttaa koko loppuelämän aivan toisenlaiseksi

37.  Simon Sebag Montefiore: Nuori Stalin
 Pitkään oli jo inhottanut itänaapurin lähihistoria ja ajattelin, että ymmärrän inhoani paremmin luettuani siitä tarkemmin

38. Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissä

Niin koskettavia ihmiskohtaloita ja suloinen tarina. Kirja joka parantaa mieliä ja maailmaa.

39. Hans-Ulrich Horster: Lapsi 312 
Jäi pysyvästi mieleen.

40. Liane Moriarty: Hyvä aviomies
Hyvän kirjan voi määritellä monella tapaa, mutta jos hyvää tarinaa kaipaa, tämä on erittäin hyvä vaihtoehto.

Löytyikö listalta muille enemmän vanhoja suosikkeja vai uutta luettavaa? Mitä kirjaa itse suosittelisit?

Kuukauden vege: Kreikkalainen kasvispiirakka

 

Syyskuun vegen ohjeen saattoi bongata jo ystäväni baby showereiden tarjoiluista ja ohjeen nappasinkin alun perin nimenomaan tuolta päivänsankarilta itseltään.  

KREIKKALAINEN KASVISPIIRAKKA

Valmis piirakkapohja suolaiselle piirakalle (esim. Myllyn paras)

rasiallinen kirsikkatomaatteja

fetaa

kuutioituja aurinkokuivattuja tomaatteja

puolikas punasipuli

muutama kourallinen basilikaa

mustapippuria

pari desiä juustoraastetta

2 1/2 dl kolmen juuston ruokakermaa

Painele sulanut piirakkataikina pyöreän vuoan pohjalle ja levitä päälle pilkottu punasipuli, puolitetut kirsikkatomaatit, feta sekä kuutioidut aurinkokuivatut tomaatit. Mausta mustapippurilla ja basilikasilpulla. Lisää täytteiden päälle juustoraaste ja kerma. Paista 225-asteisessa uunissa noin neljäkymmentä minuuttia, kunnes kerma on hyytynyt.

Edelliset kuukauden veget löydät täältä:

helmikuun tomaatti-cashewpasta

maaliskuun melanzane

huhtikuun linssikastike spagetille

toukokuun pasta alla norma

kesäkuun linssi-kasvispasta

heinäkuun paistettua riisiä ja kasviksia

elokuun munakoiso-kesäkurpitsapasta

Kuukauden vege: Munakoiso-kesäkurpitsapasta

Elokuun kasvispastan ohje löytyi alun perin Maku.fi-sivustolta sekä vähän muokattuna Eat, play, love -blogista.

MUNAKOISO-KESÄKURPITSAPASTA

kesäkurpitsa

munakoiso

oliiviöljyä

kuivattua rosmariinia

suolaa

paprikajauhetta

mustapippuria

viitisen desiä täysjyväpastaa

1 dl auringonkukansiemeniä

3 rkl pestoa

parmesaania

tuoreita yrttejä maun mukaan

Valmista ensin paahdetut kasvikset. Pese ja paloittele munakoiso ja kesäkurpitsa noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Levitä palat uunipellille leivinpaperille ja ripottele päälle oliiviöljyä sekä paprikajauhetta, rosmariinia ja mustapippuria. Paahda kasvisviipaleita 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes ne pehmenevät ja saavat hieman väriä pintaan. 

Paahda auringonkukansiemenet keskilämmöllä kuivalla paistinpannulla. Älä polta, siementen on tarkoitus vain paahtua ja ruskistua hieman. Halutessasi voit lisätä siemenet pastan joukkoon myös ilman paahtamista.

Keitä pasta al denteksi hyvin suolatussa vedessä. Valuta pasta ja lisää paistinpannulle auringonkukansiementen, peston ja paahdettujen kasvisten kanssa. 

Mausta parmesaanilla, mustapippurilla, suolalla ja tuoreilla yrteillä.

Edelliset kuukauden veget löydät täältä:
helmikuun tomaatti-cashewpasta
maaliskuun melanzane
huhtikuun linssikastike spagetille
toukokuun pasta alla norma
kesäkuun linssi-kasvispasta

heinäkuun paistettua riisiä ja kasviksia