Vapunpäivänä kävelimme Kajaanin torille. Minulla oli punaiset kumpparini, punaiset rukkaset, sininen toppapuku sekä valkoinen leuan alta solmittava lakkini, äidillä pitkä vaaleansininen takki ja samanvärinen baskeri päässä. Vapun kunniaksi olin saanut sekä häkkyrän että oranssi-valkoisen vappuhuiskan, ensimmäinen ja siinä vaiheessa vielä ainut lapsi kun olin. Rattaisiin sidottiin myös keltainen Kansallis-Osake-Pankin mainospallo, joita torilla jaettiin. Oli simaa, munkkeja ja vappupuheita eikä mikään viitannut siihen, että se vappu olisi ollut jotenkin tavallisuudesta poikkeava.
Maanantaina 28.4., neljä päivää aiemmin, STT:n iltapäivän radiouutisissa oli ensimmäisen kerran kerrottu poikkeustilanteesta: ilmassa oli havaittu radioaktiivisuutta, joka oli ilmeisesti peräisin reaktorionnettomuudesta. Yksi Suomen ensimmäisistä havainnoista säteilytason noususta oli tehty edellisenä päivänä nimenomaan puolustusvoimien mittausasemalla Kajaanissa. 28. päivän iltana Neuvostoliitto myönsi Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden, joka oli tapahtunut melkein kaksi vuorokautta aiemmin.
Tietoa tapahtumista ja uhreista tihkui vähitellen. Ehkä juuri siksi vappu tuntui niin tavalliselta eikä oikeastaan yhtään pelottavalta: monesti isojenkin asioiden suuruuden tajuaa vasta paljon myöhemmin.
Kesäkuussa pakkasimme kerrostaloasuntomme pahvilaatikoihin ja muutimme Äänekoskelle. Pari viikkoa myöhemmin pikkusiskoni syntyi Keski-Suomen keskussairaalassa. Laskeumasta alettiin puhua vasta vähän ennen sitä. Vasta siinä vaiheessa äitini kunnolla kauhistui tajuttuaan, kuinka paljon hiekkaa olin senkin kevään ja alkukesän aikana kajaanilaisen kerrostalon hiekkalaatikolla syönyt.
Tuskin kukaan lehtiä tai mediaa vähääkään viime viikkoina seurannut on onnistunut olemaan huomaamatta, että HBO:n ansiosta loppukevät 1986 on yhtäkkiä taas ajankohtaisempi kuin pitkään aikaan: viisiosainen minisarja Chernobyl on noussut hetkessä IMDB:n parhaiden TV-sarjojen listan kärkeen. Miehen kanssa hotkimme sarjan muutamassa illassa, ja olimme molemmat vaikuttuneita.
Itse aiheen ja sarjan tunnelman lisäksi fiilistelin Chernobylissä myös tarkkaa ajankuvaa: Ladojen, pyöritettävien lankapuhelinten, kerrostalorivien ja ruskeiden samettihousujen ansiosta tuntui välillä, kuin olisin sukeltanut yhteen niistä auringon haalistamista valokuva-albumeista, joita vanhempieni kirjahyllyssä on riveittäin.
*HBO saatu blogin kautta
Tietoa tapahtumista ja uhreista tihkui vähitellen. Ehkä juuri siksi vappu tuntui niin tavalliselta eikä oikeastaan yhtään pelottavalta: monesti isojenkin asioiden suuruuden tajuaa vasta paljon myöhemmin.
Kesäkuussa pakkasimme kerrostaloasuntomme pahvilaatikoihin ja muutimme Äänekoskelle. Pari viikkoa myöhemmin pikkusiskoni syntyi Keski-Suomen keskussairaalassa. Laskeumasta alettiin puhua vasta vähän ennen sitä. Vasta siinä vaiheessa äitini kunnolla kauhistui tajuttuaan, kuinka paljon hiekkaa olin senkin kevään ja alkukesän aikana kajaanilaisen kerrostalon hiekkalaatikolla syönyt.
Tuskin kukaan lehtiä tai mediaa vähääkään viime viikkoina seurannut on onnistunut olemaan huomaamatta, että HBO:n ansiosta loppukevät 1986 on yhtäkkiä taas ajankohtaisempi kuin pitkään aikaan: viisiosainen minisarja Chernobyl on noussut hetkessä IMDB:n parhaiden TV-sarjojen listan kärkeen. Miehen kanssa hotkimme sarjan muutamassa illassa, ja olimme molemmat vaikuttuneita.
Itse aiheen ja sarjan tunnelman lisäksi fiilistelin Chernobylissä myös tarkkaa ajankuvaa: Ladojen, pyöritettävien lankapuhelinten, kerrostalorivien ja ruskeiden samettihousujen ansiosta tuntui välillä, kuin olisin sukeltanut yhteen niistä auringon haalistamista valokuva-albumeista, joita vanhempieni kirjahyllyssä on riveittäin.
Mitä hyviä TV-sarjoja te olette viime aikoina katsoneet?
*HBO saatu blogin kautta
Chernobyl on katselulistalla seuraavana. Odottelen vain sopivaa väliä, jolloin voin katsoa useamman jakson kerralla.
VastaaPoistaViimeisin suosittelemisen arvoinen sarja on Little Big Lies. Onko jo sinulle tuttu? HBO:lta löytyy sekin.
Mäkin haaveilen sellaisesta välistä, että voisi katsoa useamman jakson kerrallaan, mutta yleensä (aina) pääsen sarjojen pariin vasta yhdeksän jälkeen, kun pojat on saatu nukkumaan, ja välillä yksikin jakso on siinä vaiheessa aika paljon... Oi niitä aikoja, kun sarjamaratoneja pystyi pitämään vaikka keskellä päivää!
PoistaLittle big liesiä on muutama muukin suositellut, joten pitääpä ehdottomasti perehtyä!
Netflix-sarja Quicksand - Suurin kaikista tuli katsottua viimeisimpänä, ja sitä voin kyllä suositella. Kiva oli myös katsoa pitkästä aikaa jotain ruotsinkielistä :).
VastaaPoistaMe aloitettiin nyt Chernobylin jälkeen Handmaid’s talen toinen tuotantokausi, josta ollaan tykätty myös. Ja HBO:lla olisi ollut myös uusi ruotsalainen sarja Gösta, mikä vaikutti sekin tosi mielenkiintoiselta.
Poista