Tänä vuonna muun muassa...
Poika R täytti viisi ja sitä juhlittiin Oktonauttien hengessä.
Jäin tammikuussa äitiyslomalle ja synnytin sitä seuraavana päivänä.
Kolmihenkisestä perheestä tuli nelihenkinen.
Mies teki työreissut Tanskaan ja Kreikkaan samalla kun me ajoimme bussilla mummolaan.
Lomailimme kaksi kertaa Helsingissä.
Poika R aloitti kuvataidekoulussa ja Pikkuveli muskarissa.
Vietin yhteensä melkein kaksi viikkoa sairaalassa, ilman vauvaa ja sen kanssa.
Matkustimme pummilla Tukholmassa.
Hyvästelin nuoruudenrakkauteni Kentin Hartwall Areenan -jäähyväiskeikalla.
Pikkuveli sai nimensä sairaalassa, sillä oli ristiäisten aikaan niin sairas, ettei olisi jaksanut matkaa kirkkoon.
Kävin kerran vauvakinossa.
Maalasimme jälleen heinäkuussa omat piirroksemme Oikokatuun, mutta sade pesi ne pois.
Puhisimme useampaan otteeseen putkiremontin rasittavuutta.
Remontoimme vihdoin olohuoneen loppuun.
Shoppailin vähemmän kuin pitkiin aikoihin ja olin siitä todella tyytyväinen.
Mies teki loppuvuodesta kahta työtä, kirjoitteli ohessa kolumneja ja sai joulukuussa ison projektin kahdeksi seuraavaksi vuodeksi.
Haaveilimme aurinkolomasta.
Uin välillä syvemmissä vesissä kuin koskaan aiemmin.
Hyvästelin tammikuussa taas kerran yhden ihanan työyhteisön ja työkaverit.
Selailimme nimikirjoja, mutta päädyimme lopulta kastamaan toisenkin poikamme Astrid Lindgrenin kirjojen mukaan.
Kokeilin ensimmäistä kertaa suppausta ja innostuin.
Mies oli kaksi viikkoa rajussa keuhkokuumeessa.
Pikkuveli oppi hymyilemään, nauramaan ja löysi varpaansa.
Ristelimme Ville Vikingin kanssa Tukholmaan ja näimme Junibackenissa Peppi Pitkätossun kodin.
Kilistelimme kuusivuotishääpäivälle Passionin brunssilla poikien mesotessa vieressä.
Hain keväällä työpaikkaa, jonka todella olisin halunnut saada, mutten saanut edes haastattelukutsua, ja olin asiasta maassa aika pitkään.
Pikkuveli oppi kääntymään ja ryömimään, nousi seisomaan , lähti kävelemään tukea vasten ja sanoi "äiti!"
Poika R oppi vihdoin ajamaan polkupyörällä yhden hermojaraastavan harjoitteluillan seurauksena.
Veimme Pikkuveljen ensimmäistä kertaa mielenosoitukseen, Linnanmäelle, kadunvaltaukseen, Tukholmaan, kesäteatteriin, ratikkaan, brunssille sekä yliopistolle.
Löysin jalastani patin, joka osoittautui kasvaimeksi. Lokakuussa se leikattiin pois.
Liikuin liian vähän enkä pitänyt tarpeeksi huolta itsestäni.
Koukutuin Orange is the new blackiin ja The Affairiin.
Kokeilin room escapea vielä kolme kertaa lisää. Joulukuussa tyttöjen kanssa pelatessa pääsin vihdoinkin ensimmäistä kertaa myös huoneesta ulos.
Otin aurinkoa ihan liian vähän, koska Suomen kesä.
Huomasin, että myös näin aikuisena voi saada uusia, hyviä ystäviä.
Näin liian vähän vanhoja ystäviäni, koska aikataulujen yhteensovittaminen tuntui niin vaikealta, mutta olin erityisen onnellinen niistä ystävistä, joiden kanssa lounastreffit saattoi sopia kahden tunnin varoitusajalla tai joiden kanssa kahvittelu onnistui heti messengerviestin jälkeen, kunhan nappasi oman termosmukin mukaan.
Söimme ulkona keskimäärin kerran viikossa.
Surin pitkään, etten koskaan ehtinyt saada Baby Showereita.
Mies kyllästyi jahkailuuni ja varasi minulle joululahjaksi tatuointiajan huhtikuulle.
Rakastuin Kentin uusimpaan ja viimeiseen levyyn, mutta vasta jäähyväiskeikan jälkeen.
Vietimme vappua ystävien lastenjuhlissa ja juhannusta maalla.
Pudotin puhelimeni vessanpönttöön, mutten raaskinut ostaa itselleni uutta. Onneksi melkein käypä puhelin löytyi poika R:n lelulaatikosta.
Lyllersin yhden päivän IKEAssa ison mahani kanssa.
Olin suurimman osan ajasta sitä mieltä, että kulunut vuosi oli meille ihan liian raskas, mutta tätä kirjoittaessani huomasin, kuinka monta ihanaa asiaa tänäkin vuonna lopulta tapahtui.
