Shari Lapena: Vieras talossa.

"Hän katsoi Tomin työpöytää. Hän selasi puhelimensa kuvia, kunnes löysi sen aamun valokuvan työhuoneesta. Tomin avonainen muistio ei ollut samassa paikassa kirjoitusalustalla: se oli noin 15 senttimetriä ylempänä kuin aiemmin. Karen tuijotti ensin valokuvaa ja sitten työpöytää. Ei epäilystäkään: joku oli ollut täällä, heidän kodissaan.

     Joku oli ollut heidän kotonaan ja penkonut heidän tavaroitaan. Maannut heidän sängyllään.

     Karen ei koskaan kertonut Tomille. 

     Ja nyt Karen tietää, kuka se oli ollut. Se oli ollut hän koko ajan. Hän oli ollut heidän kotonaan, tullut ja mennyt mielensä mukaan. Tarkkaillut ja odottanut. Pelkkä ajatuskin saa Karenin voimaan pahoin."  

 

Shari Lapena: Vieras talossa (A Stranger in the House, 2017. suom. Antti Saarilahti)

Otava, 298 sivua.

 

Karen Krupp, kolmekymppinen kunnollinen kotirouva, herää sairaalassa ja saa kuulla joutuneensa auto-onnettomuuteen. Karenilla itsellään ei ole edellisillan tapahtumista mitään muistikuvia: hän ei tiedä, miksi ylipäätään lähti kotoa, mihin oli menossa, mitä hän teki siinä osassa kaupunkia ja miksi hän, joka ei koskaan edes kävele päin punaisia, on ajanut ylinopeutta ennen, kuin on romuttanut autonsa sähkötolppaan. 

Koko juttu voisi päättyä pelkkään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ellei poliisi saisi tutkittavakseen myös toista rikosta: vain muutaman korttelin päässä Karenin onnettomuuspaikalta löyty ruumis ja murha-aika näyttää osuvan juuri samaan aikaan auto-onnettomuuden kanssa. Rikostutkija Rasbach on varma, että tapausten välillä on yhteys ja että Karen on koko tapauksen avain. Nyt on vain selvitettävä, onko Karen silminnäkijä, uhri vai kylmäverinen murhaaja.

Poliisin ilmestyessä Dogwood Drivelle aina uudestaan ja uudestaan, alkaa myös Karenin mies Tom vähitellen epäillä vaimoaan. Miten hyvin voi lopulta tuntea ihmisen, jonka menneisyydestä tajuaa yhtäkkiä tietävänsä tuskin mitään?

Kadun toisella puolella vastapäisessä talossa Karenin paras ystävä, neuleblogia pitävä Brigid istuu olohuoneensa maisemaikkunan ääressä ja tarkkailee Kruppien taloa neulepuikkojen kilkattaessa. Hänen hautaustoimistoa pitävä miehensä käy kotona vain syömässä ja nukkumassa, joten Brigidillä on aikaa pitää silmällä naapuritaloa. Lapsettomuuden suru on tehnyt hauskasta ja huimapäisestä Brigidistä masentuneen ja oikukkaan ja saanut tämän elämään pitkälti oman päänsä sisällä. Brigidillä jos jollain on aikaa ajatella asioita ja panna merkille pienemmätkin tapahtumat, jotka hän verhojen raosta huomaa.

 

"Karen herää varhain aamulla, jo ennen auringon ensi säteitä. Hän nousee hiljaa sängystä ja kietaisee ylleen aamutakin. Hän sulkee oven perässään ja kävelee alakertaan keittiöön.

     Hän tietää, ettei hän enää saa unta. Hän laittaa kahvin tulemaan ja seisoo kädet puuskassa odottaen sen valmistumista. Kahvinkeittimen porina ja tuoreen kahvin tuttu tuoksu rauhoittavat häntä.

     Aamun sarastaessa takapihan nurmikon ylle nousee kevyt usva. Karen seisoo pitkään paikallaan tuijottaen lasiovien läpi ja pinnistellen epätoivoisesti muistiaan. Hänestä tuntuu kuin hänen henkensä riippuisi siitä."

 

Vieras talossa on Shari Lapenan toinen psykologinen trilleri ja monessa mielessä samanlainen kuin bestselleriksi noussut Hyvä naapuri -esikoinen: lukukokemuksena kirja ansaitsee (lähes) kiitettävän, vaikkei itse kirjaa voi arvioida juuri ihan kivaa mairittelevammin. Kirja houkuttaa mukaansa heti alussa ja onnistuu pitämään  lukijan mielenkiinnon yllä sujuvalla kerronnalla, lyhyillä ja dynaamisilla luvuilla sekä henkilöhahmoilla, jotka kaikki ovat sopivasti epäilyttäviä. Sen sijaan Lapenan kirjan ongelma on siinä, ettei se tarjoa mitään sellaista, mitä kymmenen muutakin viereisessä uutuushyllyssä olevaa dekkaria. Edes loppu ei onnistu juuri yllättämään.

Ja silti, jokin imu näissä trillereissä on: vaikka kirja olikin heppoisempi kuin mitä odotin, nautin kyllä joka sivusta ja hotkaisin kirjan muutamassa päivässä. Joskus kun riittää, että kirjan kanssa voi pelkästään heittäytyä pohtimaan taas yhtä murhaa.

 

"Kun hänen katseensa osuu hetkeksi peilipöytään, hän jähmettyy. Jokin on pielessä. Hänen sykkeensä kohoaa. Hänen sydämensä hakkaa kivuliaasti rinnassa, ja häntä alkaa hieman huimata. Hän käy katseellaan nopeasti läpi peilipöydän yksityiskohtia. Hänen hajuvesipullonsa. Joku on irrottanut hänen hajuvesipullonsa korkin.

     Karen tietää, että hän se ei ollut."