*kirja saatu kustantajalta
Elina Innanen ja Suvi Auvinen: Lapsiperheen vegaanikeittokirja (2020)
Kosmos, 214 sivua.
Useamman kerran minulta on kysytty, kuinka meidän sekasyöjäperheemme lapset on saatu syömään pääasiassa kasvisruokaa, ja yhtä usein olen jäänyt pohtimaan, miten vastata. Pikkuveljen kanssa olemme nimittäin päässeet melko helpolla: kuopuksen siirtyessä syömään samoja ruokia muun perheen kanssa on meillä syöty jo enimmäkseen kasvisruokaa, eikä lehtikaalia, linssejä tai härkäpapusuikaleita ole tarvinnut sen kummemmin esitellä tai piilottaa puolihuolimattomasti muusin alle. Esikoisen verrattuna kuopus onkin todella ennakkoluuloton maistelija, joka napsii lautaselta tyytyväisenä tofut, halloumit, avokadonigirit tai vaikka suolakurkun, joiden syömisestä esikoisen kanssa on aikoinaan jouduttu keskustelemaan. Sen sijaan esikoisen kanssa olemme tapelleet tofuista, uhkailleet ja kiristäneet sekä menettäneet kaikki heimomme senkin edestä. Molemmat pojat ovat kuitenkin tottuneet siihen, että arkena meillä syödään kasvisruokaa eikä tarjolla ole mitään vaihtoehtoa, mihin tofuwokin voisi vaihtaa. Kasvisruuan lisäksi meillä on tarjolla aina myös leipää ja salaattia, joten jos päivän ruoka ei olekaan se lemppari, ei pöydästä tarvitse ikinä lähteä nälkäisenä. Lautasta ei tarvitse syödä tyhjäksi, mutta kaikkea on silti maistettava.
Onneksi on kuitenkin asiasta enemmän tietäviä, jotka osaavat vastata tähänkin kysymykseen minua paremmin ja juuri siksi olin aika innoissani, kun postiluukusta kolahti Elina Innasen ja Suvi Auvisen ihan uusi Lapsiperheen vegaanikeittokirja. Chocochili-blogista tutun Elinan reseptejä meillä on toki kokattu jo aiemminkin, mutta tähän kirjaan on valittu nyt nimenomaan ne reseptit, jotka toimivat parhaiten lapsiperheille. Reseptien ohella kirjasta löytyy myös kattava tietopaketti vegaaniruuasta ylipäätään sekä vinkkejä siihen, kuinka ruokahuolto lapsiperheissä saadaan toimimaan mahdollisimman kivuttomasti.
Mutta kuinka ne jo lihamakaronilaatikkoon ja nauraviin nakkeihin tottuneet lapset sitten saa syömään kasvisruokaa? Elina Innasen ja Suvi Auvisen kirjan mukaan kaikista tärkeintä on totuttaa lapsi monipuoliseen ruokaan ylipäätään, ja mitä aiemmin sen tekee, sitä helpompaa se on - ei siis ihmekään, ettei meillä perheen nelivuotiaan kanssa ole tarvinnut taistella ruuasta läheskään niin paljon kuin yhdeksänvuotiaan. Lisäksi kirja neuvoo olemaan armollinen, mutta toisaalta pitämään kiinni sovituista rajoista: lasta ei voi pakottaa syömään, mutta jos ennen ruokaa on sovittu, että maistetaan, ei sitä sopimusta voi myöskään ruuan aikana muuttaa. Ruokailuun ei myöskään pidä ikinä liittää uhkailua, lahjontaa tai edes lohduttamista vaan ennemminkin kannattaa keskittyä positiiviseen vahvistamiseen sekä siihen, millaisen esimerkin itse lapselle antaa. Monesti lapset vastustavat kaikkea uutta ihan periaatteesta, joten etenkin toteuttaessa vanhempaa lasta kasvisruokavalioon kannattaa lähteä liikkeelle tutuista resepteistä ja korvata ennemmin spagetti bolognesen jauheliha soijalla ennen kuin työntää lapsen eteen tofua tai edes linssejä. Lapsi kannattaa myös ottaa mukaan ruoanlaittoon aina kuin mahdollista, sillä monesti uusiin makuihin tutustuminen on helpompaa, kun lapsi on itse pilkkonut porkkanat tai maistanut kaurapalat.
Silti ainakin itselleni ehkä tärkein idea oli tajuta jotenkin entistä konkreettisemmin, että ruoka on ihan samanlainen osa kasvatusta kuin vaikka ne meidän jokailtaiset lukutuokiomme tai tärkeimmät arvot, jotka haluan siirtää pojilleni. Jos haluan opettaa lapseni arvostamaan luontoa ja ympäristöä, on minun opetettava lapseni myös syömään ilmastokestävää ruokaa.
Jotta ihan joka päivä ei edes tarvitsisi miettiä, mitä syötäisiin, on Lapsiperheen vegaanikeittokirjaan koottu valmiiksi kuuden viikon kiertävä päivällislista, jolla arjen suunnittelu on tehty entistä helpommaksi. Toisaalta kirjasta voi valmiin viikkolistan käyttämisen sijaan napata kokeiltavaksi myös yksittäisiä reseptejä arkeen, viikonloppuun, välipalaksi tai vaikka lastenjuhliin tekemättä varsinaisesta vegaaniuudesta sen isompaa numeroa. Vaikka kirjan reseptit ovatkin kaikki vegaanisia, on teos suunniteltu kaikenlaisille perheille, joissa toiveena on syödä enemmän kasviksia ja oppia valmistamaan sekä herkullista että terveellistä kasvisruokaa. Lisäksi kirjasta löytyy aukeamallinen ohjeita, kuinka lapsiperheissä usein syntyvää ruokahävikkiä voi helposti vähentää ja mitä ylijääneistä perunoista, keitetyistä vihanneksista, riisistä, banaaneista tai vaikkapa tortillalätyistä oikein voi tehdä.
Yksi kiinnostavista faktoista Lapsiperheen vegaanikeittokirjassa oli muuten, että vaikka maailmassa onkin yli 20 000 syötäväksi kelpaavaa kasvia, muodostuu yli 90% ruuastamme alle 20 kasvista. Uusia makuja löytyy siis aika helposti! Meillä testattiin ensimmäisellä viikolla välipalana vihersmoothieta (joka osoittautui hieman yllättäen erityisesti esikoisen herkuksi) ja sunnuntailounaana sticky beanitia. Kokeiltavien listalla ovat tämän lisäksi ensimmäisinä ainakin paprika-paputahna, jolla välipalaleivistä saa heti ruokaisampia, sekä uuniriisi, butter tofu sekä nyhtökaura-gnocchivuoka.
STICKY BEANIT
4 annosta
30 minuuttia
200 g pitkiä vihreitä papuja (pakaste)
200 g kiinankaalia
1 iso punainen paprika
250 g Beanit-härkäpapusuikaleita
1 tl rypsiöljyä
1 tl seesamiöljyä
riisiä
kastike:
2 rkl soijakastiketta
2 rkl vaaleaa siirappia
1 rkl raastettua inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
1 limen mehu
Keitä riisi ohjeen mukaan.
Kiehauta pavut, valuta ja siirrä sivuun odottamaan. Pilko kiinankaali ja paprika.
Sekoita kastikkeen ainekset yhteen.
Kuumenna öljyseos paistinpannulla ja ruskista Beanit-suikaleet. Lisää paprika sekä kiinankaalin valkoiset osat ja kuullota hetki. Kaada pannulle kastike ja loput kiinankaalista sekä pavut. Kuumenna pari minuuttia, kunnes neste on haihtunut.
Tarjoa riisin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti